Kokemuksia

Alumnimme Juuso "Köpi" Kallio

Köpi
Juuso Kallion mielestä nauru on paras reaktio, jonka ihmiskeho pystyy tuottamaan. Kallion työtä on muun muassa naurattaa ihmisiä 42 tuntia yhtä suunsoittoa maailman lasten hyväksi. Moni tuntee tämän ilomielen lähettilään paremmin YleX Aamun Köpinä.

Porilaislähtöinen Kallio valmistui Tampereen ammattikorkeakoulusta medianomiksi vuonna 2015. Hän opiskeli viestinnän koulutusohjelmassa digitaalista ääntä ja kaupallista musiikkia. Koulutus järjestettiin tuolloin Virroilla. Samoja sisältöjä voi opiskella nykyisin Tampereella TAMKin Mediapoliksen toimipisteellä.

Mieluummin draamaa kuin verta

Vaikka Virtojen syrjäinen sijainti ensin epäilytti, ystävien ja alan ihmisten suositukset suomirap-foorumilla saivat Kallion vakuuttumaan siitä, että kyseessä on ”ilmeisen kova linja, ja sinne hakee tosi kovia tyyppejä”. Linjan korkea taso tuli ilmi myös pääsykokeissa, sillä koulutuksen ovet eivät auenneet ensi yrittämällä. Tuolloin koulutus oli Kallion kakkosvaihtoehtona, mutta sisäänpääsyyn olisi tarvittu ykkösvaihtoehdon antamat alkupisteet.

Tulevaisuutta pähkäillessään Juuso Kalliolla oli tuolloin vielä etusijalla ensihoitajan tai palomiehen työ, ja hän melkein päätyikin pelastusopistoon opiskelemaan.

 – Sit mä huomasin jossain vaiheessa, kun katsoin Greyn anatomiaa ja muita sarjoja, että mä mieluummin katsoin niitä draamakohtauksia kuin niitä, missä oli verta. Mä tajusin, että ei mun ehkä kannata tehdä niitä hommia.

Musiikin kanssa työskentely on ollut Kallion elämässä monella tavalla läsnä jo teini-ikäisestä lähtien, ja oma isä rohkaisi hakemaan musiikkipainotteisiin medianomiopintoihin.

Pikkukaupungin tiivis tunnelma loi opiskeluporukalle opettajineen poikkeuksellisen vahvan yhteishengen, ja monien opiskelukavereidensa kanssa Kallio on edelleen paljon tekemisissä niin työssä kuin henkilökohtaisessa elämässä. Opetuksen välittömyys tuntui siltä, kuin luennoilla olisi ollut viettämässä aikaa kaveriporukalla. Välillä käytiin Tampereella opiskelijabileissä ja opintoja täydentämässä.

Kallion opintolinjalla oli tyypillistä, että uran luominen aloitettiin vahvasti jo opiskeluaikana opintojen ohessa. Opiskelukaverit tukivat toisiaan, ja koulun puitteet ja laitteet sopivat loistavasti työnäytteiden kyhäämiseen.

Tutkinnosta zeniä elämään

Kun Kallio aloitti TAMKissa, häntä kiinnosti eniten miksaaminen ja omien tuotantojen laadun parantaminen. Pian häntä alkoi innostaa enemmän levy-yhtiötoiminta ja liiketoiminta, joita linjalla myös opetetaan. Kuitenkin sattumien kautta jo ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen Kallio päätyi radiojuontajaksi kotipaikkakunnalleen Poriin, ja radiotyö tuli osaksi arkea.

Virroilla opiskelun ja Porissa sijaitsevan kokopäivätyön yhdistäminen onnistui TAMKissa joustavasti. Esimerkiksi harjoitteluksi hyväksyttiin Kallion työskentely radiossa. Välillä vierähti viikko töissä ja sitten taas pidempi aika opintojen parissa, joskus taas päivä opiskelemassa ja pari päivää töissä.

Tuli toi Pori – Tampere – Virrat – Pori -triangle tutuksi sitä ajellessa. Sit kun mä valmistuin, mä olin silleen, että musta tulikin radiotoimittaja.

Vaikka Kallio ei kouluttautunut suoraan radiotyöhön, opinnoista on ollut hurjasti hyötyä radiouralla. Studiotyöskentely ei ole ollut hänelle vierasta eikä tekemistä ole tarvinnut jännittää. Kallio ymmärtää signaaliketjuja ja äänen kulkua, osaa ratkaista yllättäviä teknisiä pulmia ja luoda äänimaisemia.

– Asioihin saa niin paljon lisää merkitystä, kun niihin lisää ääntä. Äänellä voi luoda kokonaisia tiloja ja tilanteita.

TAMKista valmistuminen ja alumnius ovat Kalliolle kunnia-asia.

– Ihmiselle on tärkeää olla osa jotain yhteisöä, ja tamkilaisuus on minulle sitä. Uskon, että ihminen on psykosomaattinen kokonaisuus. Täytyy tunnistaa itsestään, onko valmistuminen henkisesti merkittävää. Asioiden keskeneräisyys voi jäädä painamaan. Ihan semmoisen sisäisen zenin takia valmistuminen kannattaa hoitaa. Ja kyllä se, että taustalla on olemassa jokin ammatti, luo sellaista tukea, turvaa ja luottamusta tulevaisuuteen.

Kovalla työllä koko kansan korviin

Haastatteluaamuna Kallion herätyskello on pirissyt klo 5.30, ja ”Köpi” on suunnannut suoraan töihin valtakunnallisen YleX-radiokanavan aamulähetykseen puoli seitsemäksi. Köpi juontaa lähetystä pitkäaikaisen työtoverinsa Ville ”Viki” Eerikkilän kanssa.

Vuonna 2015, valmistumisen jälkeen, uurastus opintojen ja työn yhteensovittamisessa maksoi itsenä takaisin, kun Kallio sai pestin YleX:ltä.

– Siinä vaiheessa olin saanut opinnoista paperit käteen, mutta samaan aikaan pystyin sanomaan, että oon tehnyt useamman sata suoraa radiolähetystä.

Tätä juttua kirjoittaessa Köpi ja Viki ovat juuri juontaneet Nenäpäivän perinteeksi muodostuneessa YleX Naurumaratonissa suoraa radiolähetystä ennätykselliset 42 tuntia putkeen. Edellinen Naurumaraton voitti Venla-gaalan 2020 paras ohjelma -kategorian. Psyykkisesti ja fyysisesti vaativalla tempauksella kerätään varoja hyväntekeväisyyteen maailman lapsille, ja tänä vuonna pottiin kertyi huikeasti yli 300 000 euroa.

Hauskuusoletus on kuitenkin läsnä töissä päivittäin. Kaikista arkiaamuohjelman lähetyksistäkin kootaan Kaikki läpät -niminen kooste.

Tuleeko paineita, että pitää olla koko ajan hauska? Mitä jos juttu ei luista?

– Joskus oli painetta. Onneksi on olemassa sellainen asia kuin aikuistuminen. Mulla meni juuri kolmekymppiä rikki. En enää halua, että työ määrittää sen, kuka olen. Se on vaan fakta, että kukaan ei voi olla koko ajan hauska. Olisiko mikään hauskaa, jos kaikki olisi koko ajan hauskaa?

Aitous on tärkeää. Joka vuosi sitä muuttuu aidommaksi, joka vuosi rakastuttaa ja vihastuttaa ihmisiä enemmän. Mun mielestä radio on pääpainoltaan improvisaatiota. Se myös vapauttaa – jos nyt ei oltu hauskoja, niin saa uuden mahiksen kolmen ja puolen minuutin päästä. Vähän niin kuin huono vaihto jääkiekossa – seuraavassa vaihdossa voi olla paljon parempi.

Mediapersoonan monet kasvot

Kallio valittiin vuoden mediapersoonaksi vuoden 2019 Industry Awards -gaalassa. Radiotoimittamisen lisäksi hän on ollut mukana erilaisissa tv-produktioissa, esiintynyt media-alan tapahtumissa ja tehnyt sketsiviihdettä.

– Emmä tiedä, miltä tuntuu olla mediapersoona. Varmaan tällaisesta sarkastisesta ja kyynisestä porilaisesta vähän ahdistavalta.

Siinä mielessä palkinto oli Kalliosta upea, että sen äänestivät kollegat ja alan ammattilaiset. Heiltä oli hienoa saada tunnustusta.

Mediapersoona on silti vain osa kuvaa. Miten työn ja henkilökohtaisen elämän voi erottaa?

– Radio on aina ollut minulle tietynlaista terapiaa muiden ihmisten kustannuksella. On valtavan hienoa huomata, että niin paljon kuin puhutaan, että maailma on synkkä paikka, niin onhan se sitä, mutta on myös tosi hienoa nähdä, että ihmiset ovat antaneet mun olla se kuka olen. Sen takia joka päivä kolme ja puoli tuntia mun tekee myös mieli kertoa juttuja mun omasta elämästä. Ja se ehkä helpottaa myös sitä, että kun studiosta lähtee ja on jakanut asioita ihmisten kanssa, vapaa-ajalle jää vähän erilaisia asioita käsiteltäväksi.

Kallio on kohdannut työnsä vuoksi paljon ihmisten oletuksia ja ennakkoluuloja siitä, millainen hän on ihmisenä. Silti hän luottaa siihen, että enemmistö ihmisistä ymmärtää, että mediapersoona ei ole yhtä kuin ihminen itse. Kallio on sinut radiominänsä kanssa.

Työssään Kallio kokee edustavansa ennemmin itseään ja pientä ihmistä kuin tiettyä radiokanavaa tai työnantajaa.

Kun mennään ruohonjuuritasolle oman ohjelman tekemiseen, et sä voi huudella ihmisille mistään korkeuksista, vaan sun pitää olla itsekin ihminen.

Kalliolle on aina tuottanut suurta mielihyvää tuottaa naurua ja iloa ihmisille. Se jaksaa innostaa työssä. Kuulijapalautetta tulee paljon, ja se onkin Kallion mielestä parasta, mitä omasta työstä voi saada. Hän saa viestejä, joissa ihmiset kertovat olleensa aivan aallonpohjassa mutta saaneensa elämäänsä sisältöä aamulähetystä kuuntelemalla.

– Ei me olla ratkaistu heidän ongelmiaan eikä tehty heistä onnellisia, mutta se mitä me pystytään tarjoamaan – se kolme ja puoli tuntia aamulla – on ollut jotain sellaista, mikä on saanut heidän ajatuksensa johonkin muuhun, ettei ole tarvinnut olla erityisen masentunut.

Korona-aikana on Kallion mukaan korostunut se, että radion avulla saa jotain muuta ajateltavaa, koska moni on esimerkiksi etätöissä. Koronainfoa ei ole juuri aamulähetyksissä tarjoiltu.

Mediapersoonilla on kuitenkin myös vaikutusvaltaa hyvässä ja pahassa. Kallio voi nostaa asioita yleiseen keskusteluun, ja Yleisradiolla työskennellessä sananvapaus on laaja. Esimerkiksi poliittisen vitsin voi huoletta murjaista mistä puolueesta tahansa.

– Periaatteessa haluaisin tarjota ihmisille tietynlaisen aivoloman kaikesta. Mikään kovin poliittinen kärki mua ei kiinnosta, mutta mun tekisi tosi paljon mieli joskus tehdä sellainen podcast, jossa käsiteltäisiin ihmisten arkisia lapsuksia. Meissä kaikissa on paljon vikaa, kaksoisstandardeja ja tämmöistä.

Kallion mukaan koulukiusaamisteema on tästä hyvä esimerkki. Samat ihmiset, jotka koulujen alkaessa jakavat sosiaalisessa mediassa julkaisuja kiusaamisen ehkäisemiseksi, saattavat Isac Elliotin biisin soidessa alkaa haukkumaan artistia todella rumasti. Kallio haluaisi näissä tilanteissa kysyä ihmisiltä, ymmärtävätkö he itse syyllistyvänsä silloin nuoren kiusaamiseen. 

Tein, näin, voitin

Radiotoimittajan työstä haaveileville Kalliolla on hyviä vinkkejä.

– Tehkää paljon itse. Nykyään moni pystyy aloittamaan opiskelun aikana omia projekteja, videoita, podcasteja. Sitten kun tulee paikka laukaista, teillä on katalogia ja CV:tä ja paljon itseopittua taitoa. Kun itse tekee ja kämmäilee, oppii hyvin.

Kallio kehottaa nielemään oman egonsa ja luopumaan ajatuksesta, että koulusta pitäisi ponnistaa suoraan huipulle. Hänen urallaan työ paikallisradiossa oli paras oppikoulu käytännön tekemisestä.

– Jos tulee seinä vastaan, niin katsokaa ikkunasta ulos. Jos tässä ei ole ovea, jossain on ikkuna.

Koska Kalliolla on rap-taustaa ja hän tekee radioonkin toisinaan omia kappaleita, heitin hänelle haastattelun lopuksi haasteen: teepä TAMK-räppi!

– Täytyy katsoa, miten lähtee. Ei oo kaikista mediaseksikkäin aihe, mutta ehkä just se on se haaste. Mä oon juossu alasti suorassa lähetyksessä, joten en usko, että toi on siinä mielessä ihan mahdoton tehtävä.

Jäämme jännityksellä odottamaan.

 

Teksti: Emmi Rämö
Kuva: Jaakko Saarilampi

Tutustu muihin alumnitarinoihin