Alumnimme Howy Jacobs: Ansioitunut molekyylibiologi tutkii ihmiskehon energiaa ja puhuu perustutkimuksen sekä vapaan tieteen puolesta
Howy Jacobs on ollut Tampereen yliopiston molekyylibiologian professori vuodesta 1996. Hän keskittyy tutkimuksessaan mitokondrioihin, eli solujen pikkuruisiin elimiin, jotka tuottavat meille ihmisille ja myös muille organismeille elämän edellyttämän energian.
– Tiesin jo teini-ikäisenä haluavani molekyylibiologiksi. Mitokondriot löysin kuitenkin toden teolla vasta väitöskirjan valmistumisen jälkeen 1980-luvun alussa. Pitkän aikaa työni keskittyi ikääntymiseen ja mitokondrioihin liittyviin tauteihin, mutta nyt olen jättänyt nämä aihealueet toisille tutkijoille. Ne ovat niin monimutkaisia. Olen siirtynyt tarkastelemaan tapaa, jolla mitokondriot ohjaavat solujemme energiatasapainoa – kehomme työtä, energian varastointia ja lämmöntuotantoa, Howy kertoo.
Osana työtään Howy johtaa myös pientä tutkimus- ja laboratoriotyöryhmää sekä opettaa molekulaarisen solubiologian kursseja. Vuoden 2022 alusta hän on lisäksi toiminut vierailevana professori La Troben yliopistossa Australiassa.
Yhtenä tähän asti kiinnostavimmista havainnoistaan Howy mainitsee sen, että mitokondriot ovat selvästi ympäröiviä soluja lämpimämpiä: niiden lämpötila on 37 asteen sijasta lähempänä 55 astetta. Hän huomasi asian osittain sattumalta pariisilaisen kollegansa Pierre Rustinin kanssa. Kaiken kaikkiaan Howy kertoo saavansa eniten inspiraatiota odotusten vastaisista havainnoista. Hänelle yksi tieteen suurimmista iloista on ”oikeus olla väärässä”.
– Tällä tavoin tiede etenee ja edistyy. Hartaudella vaalitut näkemykset todistetaan vääriksi, ja niiden tilalle nousee uskomattomalta tuntuvia ideoita, joita lähdetään sitten viemään eteenpäin.
Tampereen yliopisto erottuu edukseen isojen joukossa
Lontoossa syntynyt Howy muutti Suomeen alun perin 1990-luvun puolivälissä, kun uraauurtava tutkimusjohtaja Kai Krohn palkkasi hänet viemään tamperelaista biotiedettä kanssaan maailmankartalle. Howyn mielestä kaikkien akateemikkojen kannattaisi vaihtaa maisemaa vähintään kerran, mieluiten uran keskivaiheilla. Muutos virkistää ajattelua ja tarjoaa uusia ideoita ja mahdollisuuksia.
– Tämä oli minullekin tärkein syy muuttaa. Aika oli myös oikea jättää taakse kotimaani aliresursoitu yliopistomaailma. Suomi tuntui pursuavan mahdollisuuksia, sillä 1990-luvun lamaa seuranneella nousukaudella panostettiin vahvasti tieteeseen, eikä Tampereen yliopisto tuntunut läheskään yhtä turhantärkeältä kuin tunnetummat akateemiset instituutiot, Howy kuvailee.
Howy on työskennellyt Tampereen yliopistolla monissa eri rooleissa vuosien kuluessa. Sen lisäksi, että hän johtaa omaa tutkimusryhmäänsä ja Suomen Akatemian mitokondriatutkimukseen keskittyvää huippuyksikköä, hänen opastettavanaan on ollut noin 20 tohtoriopiskelijaa, 20 tutkijatohtoria ja lukuisia perustutkinto-opiskelijoita. Hän on myös isännöinyt useita merkittäviä konferensseja ja yleisölle avoimia tapahtumia, perustanut Café Sci Tampere -tiedekahvilan, jossa tieteentekijät pääsevät esittelemään työtään suurelle yleisölle, järjestänyt vuotuisia kesäkouluja jatko-opiskelijoille ja paljon muuta.
Howyn mielestä Tampereen yliopiston alumneiksi voidaan hyvin kutsua myös yliopiston työntekijöitä. Monet heistä pysyvät talossa huomattavasti keskimääräistä opiskelijaa pidempään, joten he vaikuttavat merkittävästi yliopiston nykytilaan ja tulevaisuuteen.
Uuteen, yhdistyneeseen yliopistoon liittyen hän myöntää, ettei alkuhankaluuksilta olla vältytty. Integraatioprosessi on myös vielä kesken. Lisäksi pandemia on heikentänyt opiskelijoiden motivaatiota ja rapauttanut opetusjärjestelyjä. Howy itse on pyrkinyt korjaamaan tilannetta antamalla opiskelijoille entistä enemmän yksilöllistä huomiota.
– Positiivisena puolena mainittakoon, että olen kokenut Tampereen akateemisessa yhteisössä vallitsevan vapaamuotoisen ilmapiirin erittäin virkistäväksi. Kaikki puhuttelevat toisiaan etunimillä, eikä hierarkiaan juuri kiinnitetä huomiota. Nuorille akateemikoille olisi kuitenkin tärkeää taata järkevä urapolku, ja Tampere olisi mainio paikka aloittaa tähän liittyvä kehitystyö, Howy painottaa.
Nykypäivän yliopistomaailman suuntausten ja painotusten ongelmista huolimatta Howy katsoo, että Tampereen yliopistolla on erinomaiset mahdollisuudet kasvaa aidosti innovatiiviseksi globaaliksi yliopistoksi – matkaa on kuitenkin vielä taitettavana.
– Voimme todistaa, että myös pieni tutkimusyliopisto pienen maan pienessä kaupungissa voi tarjota aivan yhtä paljon kuin muutkin korkeakoulut. Voisi jopa sanoa, että akateemisten ”dinosaurusten” aikakaudella Tampereen yliopiston kaltaisilla, pienemmillä mutta kiinnostavilla ja helposti lähestyttävillä korkeakouluilla voi olla valoisampi tulevaisuus kuin arvaammekaan.
Innovaatiot kumpuavat perustutkimuksesta
Kolmen Tampereen yliopistolla vietetyn vuosikymmenen jälkeen Howy aikoo luopua virastaan vuonna 2023 ja ryhtyä freelanceriksi. Hän suunnittelee myös jatkavansa yliopiston ja laboratorion ulkopuolisia aktiviteettejaan, kuten tieteellisten artikkeleiden kirjoittamista, akateemisen julkaisun toimittamista, blogien ja mielipidekirjoitusten kirjoittamista, TV-dokumenttien parissa työskentelyä ja konferenssien järjestämistä.
Mitä tulee hänen oman alansa tulevaisuuteen, Howy toivoisi nykyisen, iteraatiivisen prosessin pitävän pintansa. Hänen mielestään solujen ja mitokondrioiden toiminnan perusteellisessa selvittämisessä menee vielä vuosisatoja. Ennen kuin tutkimustieto saadaan käyttöön terveyden ja ympäristön hyväksi, aikaa voi kulua vielä sitäkin kauemmin.
– Perustutkimuksen rahoitusta leikataan lähes kaikissa maissa, vaikka uudet keksinnöt kumpuavat yleensä juuri sieltä. Siksi toivonkin muutosta tilanteeseen. Käytännön sovellukset jäävät kehittämättä, jos tieteellinen pohja murenee innovaatiotyön alta. Meidän on valistettava suurta yleisöä ja poliitikkoja sen sijaan, että tekisimme suureellisia ja lopulta tyhjiksi jääviä lupauksia pelkästään rahoituksen toivossa, Howy toteaa.
Kehitysprosessien aikajana on kaikkiaan pitkä. Tärkeimmät havainnot pystytään tunnistamaan sellaisiksi usein vasta 20, 50 tai 100 vuotta löytämisensä jälkeen, eikä merkittävyyden määrittämiseen ole olemassa lineaarista asteikkoa.
– Harharetketkin ovat omalla tavallaan arvokkaita. Kaikki tieteellinen työ on osa päättymätöntä tarinaa, sillä jokainen vastaus tuo vain esiin uusia kysymyksiä.
INFOLAATIKKO:
Kuka: Howy Jacobs
Työ: Tampereen yliopiston molekyylibiologian professori vuodesta 1996
Suosikkipaikka: Suomessa oma mökki Lapissa. Maailman mittakaavassa ääripohjoiset paikat, joihin pääsee kuitenkin järkevästi ja turvallisesti: esimerkiksi Huippuvuoret, Pohjois-Grönlanti ja Kuningas Williamin saari.
Neuvoja opiskelijoille: Kannattaa opiskella alaa, joka kiinnostaa ja inspiroi itseä eniten. Hyvällä tuurilla opintopolku voi johtaa uraan akateemisen tieteen parissa. Takataskussa kannattaa kuitenkin aina olla varasuunnitelma tai muutamakin, ja on järkevää hankkia myös muita ammatillisesti hyödyllisiä taitoja. Varasuunnitelmatkin voivat olla hyviä, kunhan ne tuntuvat itselle mielekkäiltä.
Teksti: Tiina Leivo
Kuva: Rami Hanafi