Akatemiaprofessori Sari Kivistön tutkimushankkeessa analysoidaan runouden ja retoriikan merkitystä luonnontieteiden historiassa varhaisen uuden ajan alun yliopistoissa ja Turun Akatemiassa.
Yliopistojen yhteydessä tuotettiin varhaisella uudella ajalla runsaasti latinankielisiä dissertaatioita sekä tilannerunoutta väitöskirjoja ja akateemisia tapahtumia varten. Hanke analysoi tätä vähän tutkittua mutta laajaa väitöskirjojen ja retoristen kynnysrunojen aineistoa ja selvittää sen avulla runouden ja retoriikan merkitystä tiedon ja erityisesti luonnontieteiden historiassa. Pelkän konventionaalisen juhlarunouden sijasta epideiktisellä runoudella osoitetaan olleen lukuisia kulttuurisia, sosiaalisia ja tiedonhistoriallisia tehtäviä.
Hanke tuottaa yleisemminkin uutta tietoa varhaisesta tilannerunoudesta ja toisaalta runouden, retoriikan ja luonnonhistorian suhteista historiassa.