Tämän tutkimusprojektin tarkoitus on edistää tietoutta jaetusta päätöksenteosta sekä tehdä kliinistä, vertailevaa tutkimusta aiheeseen liittyen.
Tutkimusprojektin alaisuudessa laaditaan katsauksia liittyen jaettuun päätöksentekoon yleisellä tasolla sekä sen merkityksestä tiettyjen vammojen ja sairauksien hoidossa.
Lisäksi tutkimusprojektissa tehdään kliinistä tutkimusta liittyen potilaiden arvoihin, näkemyksiin ja odotuksiin sekä jaetun päätöksenteon laatuun ortopedisissa sairauksissa, sekä arvioidaan erilaisten audiovisualisten apuvälineiden validiteettia ratkaisuja tehtäessä.
Projektiryhmän jäsenet
LT, dosentti Aleksi Reito
aleksi.reito [at] pshp.fi
LT, dosentti Antti Launonen
Tausta
Kuluneen vuosikymmenen aikana julkaistut lukuisat satunnaistetut vertailututkimukset ortopediassa ja traumatologiassa ovat haastaneet perinteisen päätöksentekoprosessin, jota erikoisalalla on noudatettu liittyen hoitolinjan valintaan leikkauksellisen ja ei-leikkauksellisten hoidon välillä.
Perinteisesti ortopediassa päätöksenteko on nojannut lääkärin näkemykseen ja aikaisempaan kokemukseen siitä, kumpi hoitolinja on perustellumpi. Tähän on vaikuttanut pääasiallisesti radiologiset ja potilaslähtöiset seikat. Lisäksi hoitolinjoja on vahvasti ohjannut uudet markkinoille tulleet implantit, joiden käyttöönotto on ollut tervetullutta, mutta joiltain osin turhankin innokasta. Ongelmana on ollut puuttuva tutkimustieto, joka olisi ohjannut aiempaa päätöksentekoa.
Ortopedisissa ja traumatologisissa tutkimuksissa hoidon tulosta voidaan mitata lukuisilla eri mittareilla. Näitä ovat esimerkiksi kipu, luutumattomuus, uusintaleikkaus, komplikaatiot, toiminnalliset tulokset, elämänlaatu sekä työhön paluu ja yleinen tyytyväisyys. Viimeaikainen korkealaatuinen tutkimusnäyttö on osoittanut, että varsin monessa vammassa tai taudissa ei voida osoittaa yhtä parasta hoitolinjaa. Tämä johtuu siitä, että hyvin usein onnistunut ei-leikkauksellinen hoito ja leikkauksellinen hoito johtavat lähes yhtä hyvään toiminnalliseen lopputulokseen, mutta leikkaushoidossa on enemmän komplikaatioita. Toisaalta leikkaushoidolla saavutetaan esimerkiksi murtumissa parempi luutumistodennäköisyys ja lisäksi toipuminen on lyhyellä seuranta-ajalla kenties nopeampaa. Lisäksi tutkimuksissa on käytetty useita eri tulosmuuttujia, joten tulosten heterogeenisyys vaikeuttaa yhdenmukaista analyysiä eri tutkimusten välillä.
Viime kädessä siis hoitovaihtoehtojen paremmuuden ratkaisevat potilaslähtöiset seikat: mitä arvotetaan eniten ja mikä on potilaalle tärkeintä. Tämän edistämien tapahtuu jaetun päätöksenteon avulla.
Yhteyshenkilöt
LT, dosentti Aleksi Reito
TAYS, TA3, Tuki- ja liikuntaelinkeskus
aleksi.reito [at] pshp.fi (aleksi[dot]reito[at]pshp[dot]fi)
twitter.com/AleksiReito