AAC-Reality -hanke kehittää puhetta tukevaa ja korvaavaa todellisuutta

Teknologialta odotetaan ihmeitä samalla kun sen käytön tukea leikataan

Tekoälyltä ja muulta uudelta teknologialta odotetaan yhä enemmän ratkaisuja kommunikoinnin esteisiin. Teknologian uskotaan lisäävän osallisuutta, vahvistavan yhdenvertaisuutta ja auttavan ihmisiä tulemaan kuulluiksi. Uudet ratkaisut voivatkin avata merkittäviä mahdollisuuksia. Tekninen ratkaisu ei kuitenkaan vielä tarkoita, että ihminen pystyy käyttämään sitä arjessaan tai että hänen ympärillään olevat ihmiset osaavat kommunikoida hänen kanssaan.

Puhevammaisten viikkoa vietetään 5.-11.10.2026 teemalla "Kaikilla on oikeus kommunikointiin". Oikeus kommunikointiin edellyttää kuitenkin paljon enemmän kuin laitteen tai muun kommunikoinnin apuvälineen tarjoamista. Hän tarvitsee itselleen sopivia kommunikointikeinoja ja mahdollisuuden opetella ja käyttää sitä erilaisissa arjen tilanteissa. 

Puhevammaisen henkilön kommunikoinnin haasteet eivät ole vain hänen omia haasteitaan. Ne liittyvät myös siihen, osaammeko me muut mukauttaa omaa tapaamme viestiä, kuunnella ja rakentaa yhteistä ymmärrystä. Siksi myös lähiympäristöt tarvitsevat tietoa, tukea ja koulutusta.

Saavutettava teknologia ei synny tyhjästä. Uudet ratkaisut eivät ilmesty valmiina käyttäjien arkeen, vaan niiden taustalla on pitkäjänteistä tutkimus- ja kehittämistyötä. Tarvitaan eri alojen tutkijoita, kehittäjiä, ammattilaisia, järjestöjä sekä ennen kaikkea puhevammaisia henkilöitä, joiden kokemukset ja näkemykset ovat välttämättömiä toimivien ratkaisujen kehittämisessä.

Tässä on ristiriita. Ei ole uskottavaa luvata teknologian lisäävän osallisuutta, jos samalla vähennetään neuvontaa, koulutusta ja asiantuntijatukea, joita sen käyttäminen edellyttää. Puhevammaiset henkilöt, heidän läheisensä ja ammattilaiset tarvitsevat luotettavaa tietoa, neuvontaa ja käytännön tukea, jotta kommunikointikeinot löytyvät, niitä osataan käyttää ja niitä voidaan hyödyntää eri elämänvaiheissa. 

Esimerkiksi Kehitysvammaliitto varoitti 24.8.2026 julkaisemassaan tiedotteessa, että vuodelle 2027 valmisteltavat yleisavustusleikkaukset uhkaavat myös Tikoteekin ja Papunetin toiminnan jatkumista. Tiedote perustui Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskukselta (STEA) saatuihin ennakkotietoihin. Nämä palvelut ovat vuosien ajan olleet merkittäviä tiedon, tuen ja osaamisen lähteitä puhevammaisille henkilöille, heidän läheisilleen sekä alan ammattilaisille. Juuri tällaisia palveluita tarvitaan, jotta kommunikoinnin apuvälineitä osataan käyttää, puhevammaiset henkilöt voivat tulla kuulluiksi ja uusia ratkaisuja voidaan kehittää vastaamaan todellisia tarpeita. 

Jos kaikilla todella on oikeus kommunikointiin, päättäjien on turvattava kommunikointia tukevien palvelujen sekä tutkimus- ja kehittämistyön jatkuvuus. Teknologia voi avata uusia mahdollisuuksia, mutta pelkkä laite ei turvaa oikeutta tulla kuulluksi.

Kirjoittajat:
Tanja Vihriälä, Anna-Maija Saarinen, Jaana Mäkinen ja Johanna Virkki.

AACReality-hanke

Puhevammaisten tulkkauspalvelu on osa Kelan tuottamaa vammaisten tulkkauspalvelua, joka on maksuton ja lakisääteinen palvelu. Sen tarkoitus on yksinkertainen mutta perustavanlaatuinen: mahdollistaa ihmiselle oikeus osallistua, asioida, ilmaista itseään sekä tulla ymmärretyksi ja kuulluksi. Puhevammaisten tulkkaus voi tarkoittaa esimerkiksi kuvien, kirjoittamisen, kommunikointilaitteiden, eleiden ja ilmeiden sekä tukiviittomien avulla muodostettujen viestien välittämistä eteenpäin. Tulkki myös auttaa ymmärtämään ja selkeyttämään keskustelukumppanin viestin sisällön. 

Kehitysvammaliiton mukaan puhevammaisten ihmisten määräksi Suomessa arvioidaan vähintään 120 000, ja ryhmä on hyvin moninainen: puhevamma voi liittyä esimerkiksi kehitysvammaan, autismikirjoon, cp-vammaan, aivoverenkiertohäiriön tai aivovamman jälkitilaan sekä eteneviin neurologisiin sairauksiin. Tuen tarpeet vaihtelevat paljon sen mukaan, miten puhevamma vaikuttaa puheen tuottamiseen, ymmärtämiseen ja vuorovaikutukseen. Yhteistä on tarve saada tukea tilanteisiin, joissa puhe ei yksin riitä. Kyse ei ole lisäpalvelusta, vaan siitä, mahdollistuuko yhdenvertainen osallistuminen ylipäätään. Verraten arvioituun puhevammaisten määrään, Pirkanmaalla tulkkauspalvelun piirissä olevien määrä jää hyvin pieneksi. Kelan tilastotietokannan mukaan palveluun oikeutettuja oli vuonna 2025 vain noin 200, joista 64 oli palvelun aktiivikäyttäjiä. Palvelu jää siis monelta sen saaneeltakin käyttämättä.
Puhevammaisten tulkkien kokemuksen mukaan palvelua ei tunnisteta riittävästi yhdenvertaisuuden edellytykseksi. Toisaalta asiakkaat tarvitsevat usein toisen henkilön tukea palvelun käyttämiseen ja käytön jatkumiseen.

Erityisen ongelmallista on, että tulkkauspalvelun toteutuminen ei ole yhdenvertaista.  Puhevammaisten tulkkien arjessa tämä näkyy konkreettisesti. Esimerkiksi harrastuksessa, päivätoiminnassa ja asioidessa yhdellä henkilöllä voi olla tulkki, jonka avulla hän osallistuu keskusteluihin ja toimintaan. Samassa tilanteessa voi olla toinen henkilö, jolla on täysin samanlainen kommunikaation tuen tarve, mutta ei tietoa palvelusta eikä mahdollisuutta käyttää sitä.  
Oikeus kommunikaatioon ei voi toteutua vain silloin, kun lähipiiri tai yksittäinen asiaan perehtynyt ammattilainen osaa ohjata palvelun piiriin. Kommunikoinnin tuen tarve on tunnistettava järjestelmällisesti sosiaali- ja terveyspalveluissa. Ammattilaisten osaamista on vahvistettava, jotta palvelu ei jää heille tuntemattomaksi. Lisäksi puhevammaisten tulkkauspalvelun käyttöönoton kynnystä on madallettava ohjauksella ja käytännön tuella. Tämä mahdollistuu, kun palvelun tunnettavuus lisääntyy. Oikeus kommunikointiin ei saa olla sattumanvaraista.

Nyt on oikea hetki tarttua asiaan. Valtioneuvoston käynnistämä Tulkkaus vammaisen henkilön oikeutena -hanke selvittää tulkkauspalveluiden toimivuutta Suomessa, ja järjestelmää uudistetaan lähivuosina. Samalla pitäisi ratkaista ongelma, joka ei liity pelkästään lainsäädäntöön: palvelun täytyy löytyä ja siihen täytyy päästä.