Robotiikka on hauska ala, jonka osaajia tarvitaan tulevaisuudessa, sanovat Suomen ensimmäiset robotiikan kandit
Tampereen yliopisto käynnisti ensimmäisenä suomalaisena yliopistona robotiikan tutkinto-ohjelman vuonna 2023, ja nyt kolme vuotta myöhemmin siitä valmistui joukko tekniikan kandidaatteja.
Vaikka opiskelijat ovat päätyneet opintojen pariin eri lähtökohdista, monia yhdistää se, että käsillä tekeminen kiinnostaa ja tuottaa iloa.
Alanvalinnassa on mietitty jo tulevaa työuraa ja sen pituutta.
– Ajattelin, että jos pitää 40–50 vuotta tehdä töitä, niin mieluiten teen sellaista, mikä on hauskaa, toteaa 23-vuotias tuore tekniikan kandidaatti Mikko Ropilo.
Parhaat palat eri alojen opinnoista
Tampereen yliopistossa opetettiin robotiikkaa pitkään osana esimerkiksi automaatio- ja konetekniikan, ohjelmistotekniikan, mekatroniikan, tekoälyn ja signaalinkäsittelyn opintoja.
Nykyiseen tutkinto-ohjelmaan on poimittu robotiikan kannalta olennaisimmat olemassa olevat opinnot, muokattu kursseja tukemaan robotiikkaa ja kehitetty myös täysin uutta opetusta.
– Tuntuu, että saimme parhaat kurssit jokaisesta aineesta, mitä täällä Tampereella on tarjota, Ropilo sanoo.
Robotiikan tutkinto-opiskelijat ovat käyttäneet ensimmäiset opiskeluvuotensa insinöörin tarvitsemien perustaitojen rakentamiseen. Perinteisten matematiikan ja fysiikan pänttäämisen lisäksi on ollut tarjolla muutakin, kuten 3D-mallinnusta, robotiikan labrassa työskentelyä sekä huvipuistoprojektikurssi.
Eemeli Ruoranen, 23, toteaa, että juuri robotiikan labrakurssit ovat olleet tähänastisten opintojen kiinnostavinta sisältöä.
– Toivoinkin tältä koulutukselta sellaista, että saisi tehdä konkreettisesti roboteilla sen sijaan, että vain ohjelmoidaan jotain ja simuloidaan tietokoneelle.
Kanditöissä oikeita robotteja ja tuhansia rivejä koodia
Opintojen kandidaattivaihe huipentui opinnäytteeseen.
Useilla tekniikan aloilla kandityö on tyypillisesti sivumäärältään melko lyhyt kirjallisuuskatsaus ja vasta maisterivaiheen päättävä DI-työ on laajempi. Robotiikan opiskelijoiden kandityöt osoittautuivat aiheiltaan ja pituuksiltaan perinteisiä kanditöitä laajemmiksi. Niihin liittyi myös konkreettista käsillä tekemistä.
Hugo Minkkisen, 22, kandityössä tämä näkyi kirjaimellisesti – hänen käyttämällään MUR-robotilla on kädet, joille Minkkisen piti opettaa tiettyjä tehtäviä.
– Laitoin itselleni hanskat ja anturit, jotka tunnistavat sormieni asennot ja käsieni sijainnit ja yhden anturin vielä rintaan, joka tunnistaa minun sijaintini. Ideana oli, että koodaan ohjelman, joka saa robotin kopioimaan liikkeitäni, Minkkinen selostaa.
Vaikka aiempaa tutkimusta aiheesta on tehty jonkin verran, Minkkisen tehtäväksi jäi soveltaa sitä oman työnsä tarpeisiin ja yhdistellä eri palapelien palaset.
Opiskelijoiden mielestä käytännönläheiset projektityöt näyttävät CV:ssä ja Linkedin-profiilissa paremmalta kuin teoreettinen kirjallisuuskatsaus. Kehuja saa myös robotiikan opetushenkilökunta.
– On ollut varmaan aika rankkaa näillä meidän arvioijilla, kun he saattavat käydä viikossa neljän opiskelijan työt läpi rivikooditasolla. Meidän professorit ovat tosi kiinnostuneita robotiikasta ja ovat innolla mukana ja tukemassa. Se on tällaisen pienen killan hyvä puoli, Ropilo sanoo.
Konkreettinen näyttö projekteista voi auttaa työnhaussa
Kun robotiikan tutkinto-ohjelma käynnistyi, monessa alan yrityksessä ei edes tiedetty, että alaa opetetaan Tampereen yliopistossa. Tunnettuudessa on tapahtunut opiskelijoiden mielestä selvää kehitystä vajaassa kolmessa vuodessa.
Robotiikkaa sovelletaan jo hyvin monella alalla ja tekoälyn yleistyminen lisää työllistymismahdollisuuksia entisestään, Minkkinen, Ruoranen ja Ropilo uskovat.
Myös projektipäällikkö Jyrki Latokartano näkee, että robotiikan osaajia tarvitaan jatkossa yhä enemmän, sillä tekoäly ei ratkaise mitään fyysisen maailman ongelmaa ilman robotiikkaa.
– Työtehtävien ei välttämättä tarvitse olla suoraan robotiikkaa, sillä vahva tekninen osaaminen antaa pohjaa monenlaisiin töihin. Robotiikka kiinnostaa monella alalla ikääntyvän ja pienenevän väestöpohjan vuoksi. Ihmisiä ei vain riitä kaikkiin työtehtäviin ja tässä robotiikasta on iso apu.
Tällä hetkellä maisterivaiheen opinnot ja osa-aikainen työ tutkimusapulaisina yliopistolla työllistävät tuoreita tekniikan kandidaatteja tarpeeksi, mutta myöhemmin suunta saattaa olla töihin teollisuuteen.
Opiskelijat ovat yhtä mieltä siitä, että työnhaku muuttui helpommaksi, kun kandityö valmistui ja konkreettista näyttöä robottien kanssa työskentelystä ehti kertyä.
– Ennen kuin kandin oli tehnyt, oli tosi pienet mahdollisuudet päästä mihinkään oman alan töihin, mutta nyt huomaa, että ainakin haastatteluun pääsee paljon helpommin, Ruoranen pohtii.
Näyttöä voi kerryttää muitakin reittejä, kuten omien robotiikkaprojektien kautta.
– Olen tehnyt omia projekteja kotona, mikä on joskus auttanut pääsemään työhaastatteluun. Projekteihin olen saanut eväät täältä yliopistolta esimerkiksi robotiikan teoriakursseilta, mallinnuskursseilta ja sähkökursseilta. Ne ovat opettaneet tosi paljon, Minkkinen sanoo.
