Kun luet kirjoitusta tai kuuntelet puhetta, vastaanottamallasi tekstillä on aina materiaalinen muoto – jos ei olisi, et voisi vastaanottaa sitä tai tulkita sitä kielenä. Koska kieli ja muut merkitykselliset ilmaisut tarvitsevat aina jonkin aineellisen olomuodon, tekstin materiaalinen välittäjäaine eli media määrittää, millaisia ilmaisuja teksti voi sisältää.
Filosofian maisteri Riku Haapaniemen väitöstutkimuksessa tätä materiaalista lähestymistapaa sovelletaan käännöstekstien tutkimukseen.
– Materiaalisuuden perusajatus on melko simppeli, mutta sillä on kauaskantoisia vaikutuksia kääntämisen tutkimukselle. Materiaalinen näkökulma nostaa teksti-ilmaisun konkreettiset lainalaisuudet kääntämisen keskiöön perinteisten kieli- ja kulttuurikeskeisten näkökulmien rinnalle. Materiaalisen tekstin ja sen vastaanottajan välinen suhde korostuu uudella tavalla, Haapaniemi kertoo.
Media määrittää käännöksen muotoa
Haapaniemen kehittämä materiaalinen käännösprosessin malli havainnollistaa, kuinka tekstuaalisen viestinnän materiaalinen luonne vaikuttaa kääntäjän työhön. Kääntäjän on sovitettava käännöksensä muodoltaan ja sisällöltään siihen tekstuaaliseen ympäristöön, jossa se välitetään ja vastaanotetaan. Väitöskirjansa osatutkimuksissa Haapaniemi on tutkinut, millä tavoin nämä reunaehdot ilmenevät käytännössä.
– Esimerkiksi laulua käännettäessä uusien lyriikoiden on oltava muodoltaan sellaiset, että ne on mahdollista esittää alkuperäisen musiikin tahtiin. Tämä on äärimmäinen esimerkki siitä, miten media määrittää käännöksen muotoa, mutta sama periaate pätee monenlaisessa käännöstyössä. Vaikkapa viranomaisviestinnässä käytetyt julkaisualustat voivat vaikuttaa käännösten muotoon ja sisältöön enemmän kuin usein ajatellaan, hän sanoo.
Materiaalinen lähestymistapa laajentaa käsitystä kääntämisestä
Haapaniemen väitöstutkimuksessaan kehittelemä materiaalinen lähestymistapa tarjoaa monipuolisen käsitteistön, jolla erilaisia kääntämisen prosesseja voidaan tutkia samoista teoreettisista lähtökohdista. Materiaalinen lähestymistapa laajentaa käsitystä siitä, millaisia ilmiöitä voi tutkia kääntämisen ilmiöinä. Tämä avaa käännöstieteelle uusia mahdollisuuksia tuoda käännöstieteellistä ajattelua monitieteiseen yhteistyöhön ja ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin keskusteluihin.
– Vaikkapa tekstiä generoivan tekoälyn toiminnan voi mieltää käännösprosessiksi, jossa koneelle annettu syöte muuntuu sitä vastaavaksi tuotteeksi. Samaan aikaan materiaalinen näkökulma havainnollistaa, miten koneellinen tekstin generointi eroaa inhimillisestä kielenkäytöstä. Siinä missä ihminen havainnoi ja tulkitsee materiaalisia muotoja kielenä, kone tekee todennäköisyyslaskelmia muotojen välisistä vastaavuuksista, Haapaniemi kertoo.
Riku Haapaniemi on lähtöisin Kannuksesta ja työskennellyt englannin kääntäjänä muun muassa Verohallinnolla. Väitöksensä jälkeen hän jatkaa Tampereen yliopistolla postdoc-tutkijana apulaisprofessori Mattia Thibault’n Euroopan tutkimusneuvoston rahoittamassa InterReal-tutkimusprojektissa, jossa tutkitaan erilaisten digitaalisten media-alustojen välillä tapahtuvia siirtymiä kääntämisen ilmiöinä.
Väitöstilaisuus lauantaina 18. tammikuuta
Filosofian maisteri Riku Haapaniemen käännöstieteen alaan kuuluva väitöskirja Materiality in Translation Theory and Practice tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunnassa lauantaina 18.1.2025 kello 12 Päätalo-rakennuksen salissa D11 (Kalevantie 4, Tampere). Vastaväittäjänä toimii professori Anthony Pym (Melbournen yliopisto, Australia). Kustoksena toimii professori Maija Hirvonen (informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta, Tampereen yliopisto).
Tutustu väitöskirjaan.
Seuraa väitöstilaisuutta etäyhteydellä.