Alumnimme Juho Kivistö: Lastenlääkärinä työ tuntuu merkitykselliseltä joka päivä

Sydämen asiana potilaiden hoitaminen ja elämänlaadun parantaminen

Juho Kivistön työnkuvaan mahtuu monenlaisia rooleja, mutta ennen kaikkea hän kokee olevansa lastenlääkäri: ykkösasia hänelle on potilaiden hoitaminen Taysissa. Lopun työajan täyttävät tutkimustyö ja tutkimusryhmän johtaminen, lääkärien seuraavan sukupolven opettaminen sekä piiriylilääkärin toimi Lääkäriliitossa.

Juhon tutkimusryhmä toimii Tampereen yliopistossa, ja sen tutkimuksen keskiössä ovat lasten vaikeat ruoka-allergiat ja voimakkaat allergiset reaktiot, eli anafylaksiat. Juho tutkii erityisesti vaikean pähkinäallergian vaikutuksia lapsen ja koko perheen elämänlaatuun.

– Tutkimusten mukaan vaikean ruoka-aineallergian koetaan haittaavan elämänlaatua  jopa enemmän kuin ykköstyypin diabeteksen – mikä on jo todella paljon. Olemme tutkineet asiaa täällä Suomessa ja muun muassa validoineet suomalaiset ruoka-allergisten lasten elämänlaatumittarit käyttöön maassamme. Tämä on ollut merkittävä kehitysaskel, Juho kertoo.

Haasteena sekä kliinisessä työssä että tutkijana on tiedon nopea lisääntyminen: uusia julkaisuja tulee niin paljon, että uusimman tutkimustiedon seuraaminen vaatii jatkuvaa ponnistelua. Sama asia tekee työstä toisaalta myös kiinnostavaa – ja edistää totta kai potilaiden hoitoa ja hyvinvointia.

Unelma-ammatti tarkentui vuosien mittaan

Juhon kiinnostus lääkärin ammattia kohtaan heräsi jo yläasteella, ja hän epäilee 15-vuotiaana koetun mopokolarin ja sairaalassa vietetyn ajan vaikuttaneen myös osaltaan asiaan. Lukiossa tunne oli jo varsin vahva: lääkärin ammatti olisi unelmien työ.

Vahva intohimo käytännön potilastyöhön näkyi lääketieteen opinnoissa siten, että Juho odotti kaiken pänttäämisen ja luentojen lomassa kaikkein eniten klinikkavaihetta – että pääsisi kohtaamaan potilaita.

Minulla oli erityisen suuri halu päästä lääkärin rooliin, tekemään vaikka minimaalisiakin käytännön asioita potilaiden hyväksi. Oli hienoa, että kävimme opinnoissa jo varhain osastokierroilla ja pääsimme heti ykkösvuonna tapaamaan potilaita."

Juho Kivistö

– Minulla oli erityisen suuri halu päästä lääkärin rooliin, tekemään vaikka minimaalisiakin käytännön asioita potilaiden hyväksi. Oli hienoa, että kävimme opinnoissa jo varhain osastokierroilla ja pääsimme heti ykkösvuonna tapaamaan potilaita, Juho kertoo.

Opintojen alkupuolella alkoi myös tarkentua oma suuntaus lastentauteihin.

– Olen aina kokenut lasten kanssa toimimisen luontevaksi, ja pidän myös yllätyksellisyydestä, jota lasten kanssa kommunikoimiseen liittyy. Tässä työssä ei myöskään tarvitse erikseen miettiä, tekeekö merkityksellistä työtä – sen tuntee joka päivä, Juho toteaa.

Opintojen tärkeimpien oppien joukkoon Juho nostaa neljännen opiskeluvuoden jälkeisen harjoittelun terveyskeskuksessa.

– Nuorena sijaisena terveyskeskuksessa oppii hetkessä enemmän kuin monessa muussa työssä pitkälläkään aikavälillä. Kaikkien on myös hyvä oppia perusasiat päivystyksestä. Samalla oppii sietämään epävarmuutta, joka on lääkärin työssä välttämätön taito.

Sen sijaan tutkijan työ ei kuulunut Juhon alkuperäiseen suunnitelmaan. Kipinä tutkimukseen syttyi toden teolla vasta erikoistumisen alkuvaiheessa, kun ympärillä oli paljon innostuneita ja innostavia ihmisiä. Väitöskirjansa Juho oli tehnyt lasten myrkytyksistä, mistä oli luonteva askel jatkaa anafylaksian tutkimiseen.

Hämeenpuistosta yliopistolle ja Taysiin

Nykyisille ja tuleville opiskelijoille Juho lähettää selkeän viestin: unelmia kohti kannattaa mennä. Niiden eteen on kuitenkin oltava valmis tekemään töitä, eikä oppimisen tarve lopu koskaan.

Oman unelmansa, eli lääkärin ammatin, perässä Juho olisi ollut tarvittaessa valmis lähtemään kauemmaksikin. Hän oli kuitenkin iloinen, ettei näin tarvinnut tehdä: opiskelupaikka lääketieteellisessä tiedekunnassa aukesi Tampereelta heti ylioppilaskeväänä.

– Olen kotoisin Tampereelta, syntynytkin täällä. Ensimmäinen kotimme oli Hämeenpuistossa, ja siellä opin esimerkiksi ajamaan pyörällä.

Juho on ylpeä tamperelaisista juuristaan ja kertoo niistä mielellään myös muille, tutkimustyön ulkomaiset yhteistyökumppanit mukaan lukien.

– Käytän ylpeydellä tuni.fi-sähköpostiosoitettani Tampereen yliopiston dosenttina, tutkijana ja ohjaajana. Olen nöyrän kiitollinen ja ylpeä siitä, että pääsin tänne aikanaan opiskelemaan.

Teksti: Tiina Leivo