Mitä jos kurssikirjoja riittäisikin kaikille?

Suomessa ja Pohjoismaissa on kansainvälisesti ainutlaatuinen käytäntö: korkeakoulukirjastot hankkivat oman organisaationsa opiskelijoille kursseilla tarvittavan kirjallisuuden. Esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Kanadassa opiskelijat ostavat kurssikirjat itse, samoin useissa Euroopan maissa, mikä asettaa eri taustoista tulevat opiskelijat eriarvoiseen asemaan.

Kirjaston rajallista aineistobudjettia ei kuitenkaan voi käyttää pelkästään kurssikirjojen hankintaan. Se tarkoittaa, että jos kurssikirjaa ei ole mahdollista saada rajoittamattomalle käyttäjämäärälle tarkoitetulla lisenssillä, opiskelija joutuu jonottamaan kirjaa samalla tavalla kuin painettujen kurssikirjojen ollessa vielä valtavirtaa.

Kurssikirjoista kirjasto pyrkii mahdollisuuksien mukaan hankkimaan rajoittamattoman käyttäjämäärän lisenssejä, mutta kaikkia nimekkeitä ei ole saatavilla tällä mallilla. Kurssikirjathan ovat akateemisille kustantajille usein niitä tuottoisimpia teoksia, joten niitä saatetaan tarjota ainoastaan vuosimaksullisilla tai käyttökertoihin sidotuilla lisensseillä. Aineistot ovat ikään kuin vuokralla eivätkä pysyvästi kirjaston omaisuutta. Tällaiset lisenssimallit ovat korkeakouluille paitsi kalliita, myös saatavuuden kannalta hiukan arvaamattomia.

Open access -kirjoissa sen sijaan yhtäaikaisten käyttäjien määrä on rajoittamaton ja usein niiden hyödyntäminen erilaisiin opetus- ja tutkimustarkoituksiin on helpompaa Creative Commons -lisenssin ansiosta. OA-kirjat ovat saatavilla missä tahansa verkon välityksellä ja niihin pääsy on vaivatonta.  

Avoimuus tuo mukanaan suuremman varmuuden pitkäaikaispääsystä tietoaineistoon. OA-kirjoja tallennetaan useille eri alustoille, joten riski niiden poistumiseen saatavilta esimerkiksi teknisten ongelmien tai yrityskauppojen takia on pienempi kuin maksumuurin takana olevilla kirjoilla. Creative Commons -lisenssiä ei myöskään voi kumota jälkikäteen eli teosta ei voi niin sanotusti palauttaa maksumuurin taakse. 

Voiko maksuton olla laadukasta? 

Kuten usein open access -julkaisuista keskusteltaessa, laatu ja kattavuus nousevat yleisimmäksi huolenaiheeksi. Ammattimaisesti toimivat kustantajat kuitenkin huolehtivat OA-kirjojen laadunvarmistus- ja toimitusprosessista aivan vastaavalla tavalla kuin muidenkin kirjojen kohdalla. Keskeinen OA-kirjojen tietokanta Directory of Open Access Books sisältää jo noin 100 000 vertaisarvioitua teosta, joista osa on merkitty PRISM-tunnuksella. PRISM on standardimuotoinen tapa kuvata, millaisen vertaisarviointiprosessin kukin teos on käynyt läpi.

Eräiden tutkimusten mukaan avoimia oppikirjoja käyttäneiden opiskelijoiden oppimistulokset ovatkin olleet yhtä hyviä tai parempia kuin kaupallisia oppikirjoja käyttäneiden opiskelijoiden, ja kurssien keskeyttämistä tapahtui harvemmin avoimia oppimateriaaleja käyttävillä kursseilla (Clinton & Khan, 2019; Fischer et al. 2015; Hilton, J. 2016). OA-kirjojen tarjontaa puolestaan voidaan laajentaa vain turvaamalla riittävät kannusteet open access -julkaisujen kirjoittajille ja kustantajille. Tässä tutkimuksen vastuullisen arvioinnin kehittäminen on tärkeässä roolissa.