Jaana Parviainen

Olen filosofian dosentti ja yliopistotutkija Tampereen yliopistossa. Tutkin tietämättömyydestä ja dis/misinformaatiosta syntyviä ongelmia ja haasteita asiantuntijuudelle sekä tekoälyn eettisiä ja sosiaalisia vaikutuksia asiantuntijatyöhön jälkikapitalistisessa yhteiskunnassa. Filosofinen asiantuntemukseni koskee sosiaalista epistemologiaa, teknologian filosofiaa ja ruumiillisuuden tutkimusta.

Yliopistotutkija ja tutkimuksen johtaminen

Teknologian filosofia, fenomenologia, ruumiillisuuden tutkimus, sosiaalinen epistemologia, ammattietiikka 

Olen julkaissut yli 60 vertaisarvioitua artikkelia ja/tai kirjan lukua, kolme monografiaa ja neljä toimitettua kirjaa. Yhteensä olen julkaissut yli 100 tieteellistä paperia. Olen ohjannut neljä väitöskirjaa ja toiminut vastaväittäjänä yhdeksän kertaa. Olin Tampereen yliopiston hallituksessa (2013–2018) opettajien ja tutkijoiden edustajana. Olen johtanut useita monitieteisiä tutkimusprojekteja, joita ovat rahoittaneet Suomen Akatemia, Opetusministeriö, Emil Aaltosen säätiö, Työsuojelurahasto, Tekes, Liikesivistysrahasto, Suomen Kulttuurirahasto, Jenny ja Antti Wihurin rahasto ja Gyllengergin säätiö.

Toimin Tampereen yliopiston hallituksessa (2013–2018) opettajien ja tutkijoiden edustajana.

Käynnissä olevassa tutkimushankkeessa ”Tietämättömyyden tilassa: Negatiivinen asiantuntijuus ja tietoyhteiskunnan rapautuminen Suomessa 2020-luvulla” (NEGATE) hanketta rahoittaa Suomen Akatemia vuosina 2018-2022 (https://research.tuni.fi/negate/) tarkastellaan tietämättömyyden erilaisia muotoja jälkikapitalistisissa yhteiskunnissa. Hyödyntämällä yhteiskuntatieteellistä ja filosofista tutkimusta tietämättömyydestä, hanke tutkii tietämättömyyden luonnetta asiantuntijatyössä usean eri tapaustutkimuksen avulla terveydenhuollossa, sosiaalityössä ja teknologiateollisuudessa.

tietämättömyyden tutkimus, sosiaalinen epistemologia, teknologian filosofia

TaSTI: Research Centre for Knowledge, Science, Technology and Innovation Studies

Filosofia

The Academy of Finland, the Ministry of Education, the Finnish Work Environmental Fund, the Emil Aaltonen Foundation, Tekes, the Finnish Cultural Foundation and the Wihuri Foundation.

Filosofian väitöskirja (Bodies Moving and Moved, 1998) oli uranuurtava tutkimus, joka keskittyi kehollisuuden filosofiaan taidetanssin kontekstissa. Väitöskirjan keskeinen tulos oli uudenlainen epistemologinen lähestymistapa, jonka avulla voi ymmärtää ruumiillisen tiedon merkitystä ammatillisessa työssä. Väitöskirjan jälkeen tutkimuksen painopistealueiksi muotoutuvat fenomenologisesti orientoutunut teknologian filosofian ja asiantuntijuuden tutkimus sosiaalisen epistemologian näkökulmasta. Yhtenä tavoitteena on ollut kehittää ihmisen ja teknologian vuorovaikutuksen teoreettisia perusteita ruumiin fenomenologisista lähtökohdista käsin. Postdoc tutkimus aiheesta julkaistiin monografiana Meduusan liike (2006). Hyödyntämällä fenomenologista teknologian filosofiaa olen julkaissut artikkeleita muun muassa suomalaiskoulujen digitalisaatiokehityksestä, älykaupungin digitaalisesta infrastruktuurista, massadatan generetoitumisen dynamiikasta koreografiana, singulariteetistä ja hoivarobotiikasta.

Vuodesta 2008 lähtien olen johtanut viittä tutkimushanketta kehittääkseni teoreettisesti ja metodologisesti merkityksellisiä lähestymistapoja, joiden avulla voi ymmärtää asiantuntijoilta vaadittuja ruumiillisia ja emotionaalisia kykyjä ja kompetensseja jälkikapitalistisessa yhteiskunnassa. Akatemian rahoittamassa tutkimushankkeessa 'Työruumis jälkiteollisessa taloudessa' (WORKBOD, 2011-2014) hyödynsimme erilaisia tapaustutkimuksia ja teoreettisia keskusteluja hahmottaaksemme, miten tunnetyötä tehdään 2010-luvun asiantuntijatyössä.

Koko tutkimusurani ajan olen kiinnittänyt erityistä huomiota siihen, kuinka monitieteinen tutkimusyhteistyö eri alojen tutkijoiden välillä voisi toteutua. Noin puolet julkaisuistani on yhteisjulkaisuja. Olen kirjoittanut tutkimuspapereita ja artikkeleita noin 30 tutkijan kanssa eri tieteenaloilta, jotka edustavat muun muassa sosiologiaa, informaatiotieteitä, mediatutkimusta, kauppatieteitä, kulttuuriantropologiaa ja politiikan tutkimusta.

Auvinen, P., Parviainen, J., Lahikainen, L. & Palukka, H. (2021) Discussion protocol for alleviating epistemic injustice: The case of community rehabilitation interaction and female substance abusers. Social Sciences 10(2), 45; https://doi.org/10.3390/socsci10020045

Parviainen, J. & Koski, A. & Torkkola, S. (2021) ‘Building a ship while sailing it’. Epistemic humility and the temporality of non-knowledge in political decision-making on the COVID-19. Social Epistemology: A Journal of Knowledge, Culture and Policy 10.1080/02691728.2021.1882610

Parviainen J., Ridell S. (2021) Infrastructuring Bodies: Choreographies of Power in the Computational City. In: Nagenborg M., Stone T., González Woge M., Vermaas P.E. (eds) Technology and the City. Philosophy of Engineering and Technology, vol 36. Springer, Cham. https://doi.org/10.1007/978-3-030-52313-8_8

Parviainen, J. & Coeckelbergh, M. (2020) The political choreography of the Sophia Robot: From robot rights and citizenship to political performances for the social robotics market. AI & Society. DOI: 10.1007/s00146-020-01104-w

Van Aerschot, L. & Parviainen, J. (2020) Robots responding to care needs? A multitasking care robot pursued for 25 years, available products offer simple entertainment and instrumental assistance. Ethics and Information Technology Available at https://doi.org/10.1007/s10676-020-09536-0

Parviainen, J., Van Aerschot, L., Särkikoski, T., Pekkarinen, S., Melkas, H. & Hennala, L. (2019) Motions with emotions? A phenomenological approach to understand the simulated aliveness of a robot body. Techné: Research in Philosophy and Technology, 23(3): 318–341. https://www.pdcnet.org/collection/show?id=techne_2019_0023_0003_0318_0341&file_type=pdf

Parviainen, J. & Lahikainen, L. (2019) Negative expertise in the conditions of manufactured ignorance: Epistemic strategies, virtues, and skills. Synthese, pp. 1–19. https://doi.org/10.1007/s11229-019-02315-5