Hyppää pääsisältöön

Ylipaino vähentää palkkaa

Julkaistu 7.2.2019
Tampereen yliopisto
Tuoreen tutkimuksen mukaan palkka laskee 6,9 prosenttia, kun painoindeksi nousee yhden yksikön.

Lihavuus pienentää työntekijän palkkaa. Tuoreen tutkimuksen mukaan ylipaino laskee palkan lisäksi myös työllistymisen todennäköisyyttä.

Pituus-painoindeksin yhden yksikön nousu liittyy tutkimuksen mukaan 6,9 prosenttia muita pienempään palkkaan, 2,1 prosenttia lyhyempään työuraan ja 3,7 prosenttia suurempaan todennäköisyyteen vastaanottaa sosiaalisia tulonsiirtoja.

Ylipainon tiedetään aiheuttavan kielteisiä seurauksia korkeampien terveyskulujen vuoksi, mutta nyt on osoitettu ensimäistä kertaa, että negatiivisia vaikutuksia syntyy myös tulonsiirtojen muodossa.

Tulokset käyvät ilmi monitieteisestä tutkimuksesta, jonka tekijät tulevat Tampereen, Jyväskylän ja Turun yliopistoista sekä Cornellin yliopistosta Yhdysvalloista. Tutkimusryhmässä oli mukana lääke- ja taloustieteiden tutkijoita.

”Täsmällinen ja edistyksellinen tutkimus”

Tulojen ja ylipainon välistä yhteyttä on tutkittu aiemminkin mutta ei näin täsmällisellä menetelmällä.

Tampereen yliopiston kliinisen kemian professori Terho Lehtimäki sanoo, että nyt tehty tutkimus on monella tavalla edistyksellinen ja aikaisempia tutkimuksia parempi.

Tutkimuksessa käytetty geneettinen tilastomenetelmä sopii syys-seuraussuhteiden tutkimiseen, koska analyyseissä käytetään instrumenttina täsmällistä painoindeksiä selittävää geenipisteytystä.

Terveysaineisto kattaa 3 650 ihmisen tiedot viiden yliopistosairaan alueelta Suomesta 40 vuoden ajalta. Tiedot perustuvat tarkkoihin mittauksiin eivätkä kyselyihin, kuten aiemmissa tutkimuksissa on tehty.

Palkka- ja tulonsiirtotiedot on kerätty Tilastokeskuksen Työntekijä-työnantaja-aineistosta, johon on koottu 24–50-vuotiaiden suomalaisten työntekijöiden tiedot vuosilta 2001–2012.

Tutkimuksessa käytettiin näistä aineistoista koottua noin 2000 henkilön otosta.

”Luotettava ja virheetön tulos”

Terho Lehtimäki pitää aiempien tutkimusten metodisena heikkoutena sitä, että niissä tiedot perustuvat ihmisten painoa ja palkkaa koskeviin kyselyihin, joiden tulokset ovat usein virheellisiä.

Tärkeänä seikkana Lehtimäki pitää geneettistä lähestymistapaa eli ns. Mendeliaanista satunnaistamismenetelmää. Kaikista tutkittavista on mitattu perimän laajuisesti 2,5 miljoonaa geenivarianttia. Niiden joukosta löydettiin 97 tai 32 geenivarianttia, jotka selittävät painoindeksiä. Näiden perusteella on tehty painoindeksiriskipisteytys.

Lehtimäen mukaan riskipisteytyksen etu on siinä, että mitään sekoittavia tekijöitä ei juurikaan liity tulkintaan siitä, minkä osuuden painosta geenit selittävät. Nyt voitiin sulkea pois se mahdollisuus, että saadut tulokset johtuisivat ylipainon sijaan jostakin muusta syystä kuten esimerkiksi liikunnan vähäisyydestä johtuvasta korkeasta painoindeksistä.

– Meidän analyysissä ei ole suuria virhetekijöitä siinä, paljonko saa yhteiskunnan tukia tai paljonko on ollut työelämässä 12 vuoden aikana. Tällä voidaan tutkia luotettavasti syy-seuraussuhteita sille, onko paino syy matalampiin tuloihin. Tässä on nyt mahdollisimman virheetön tulos siitä, mitkä syyt ovat, Lehtimäki kertoo.

Painon ja palkan yhteys toimii hyvinvointivaltiossa

Tutkimuksen mukaan ylipainolla on selkeä yhteys palkkaan siten, että pituus-painoindeksin yhden yksikön nousu aiheuttaa 6,9 prosenttia pienemmän palkan.

Suomalaisista reilut 20 prosenttia on ylipainoisia, mutta tutkimuksen perustella ei voi suoraan väittää, että juuri he kaikki saisivat painonsa vuoksi muita huonompaa palkkaa.

Painon ja palkan yhteys on kuitenkin kiistaton. Jos pituus-painoindeksin yhden yksikön nousu tarkoittaa kuutta prosenttia pienempää palkkaa, niin kymmenen yksikön nousu voisi tarkoittaa jo 60 prosenttia pienempää palkkaa.

Toimiiko mekanismi myös toisinpäin niin, että pituus-painoindeksin yhden yksikön lasku toisi vastaavasti lisää palkkaa?

– Matemaattisesti se toimisi näin, mutta sitä ei tässä ole tutkittu. Tämän analyysin voisi tehdä kaksisuuntaisesti mutta tässä se on tehty yksisuuntaisesti, Terho Lehtimäki vastaa.

Painoindeksi (body mass index, BMI) on ihmisen painon ja pituuden suhteen mitta-arvo, joka lasketaan jakamalla henkilön paino pituuden neliöllä.

Painoindeksin ja palkan välinen mekanismi toimii eurooppalaisessa hyvinvointivaltiossa kuten 5 miljoonan asukkaan Suomessa, mutta kaikkialle sitä ei voi soveltaa. Lehtimäki arvioi, että 1,3 miljardin asukkaan Intiaan sovellettuna tulokset olisivat aivan toisenlaisia.

Nämä tutkimustulokset eivät päde maassa, jossa suurella osalla asukkaista ei ole varaa edes ruokaan. Intiassa lihavat voivat olla hyvätuloisia ja laihat pienituloisia tai kokonaan työmarkkinoiden ulkopuolella.

Lihavien ei kannata lähteä barrikadeille

Painoindeksissä 30 on merkittävän ylipainon raja, jonka ylittävillä ihmisillä on usein monia kansansairauksia kuten diabetes, korkea verenpaine ja kasvanut sydän- ja verisuonitautien riski. Myös tuki- ja liikuntaelinten, mielenterveyden ja joidenkin syöpien riskit kasvavat.

Terveysongelmien lisäksi ylipainoiset voivat kohdata syrjintää esimerkiksi rekrytointitilanteissa. Lihavaa ei palkata, vaikka hänen meriittinsä olisivat työn hoitamisen kannalta paremmat kuin laihalla.

Pitäisikö lihavien ihmisten lähteä barrikadeille puolustamaan oikeuksiaan?

– Ehkä ei kannata barrikadeille lähteä. Me olemme miettineet tätä positiivisuuden kautta siten, että yksilön itsetietoisuus kasvaisi niin, että hän olisi valmis muuttamaan elintapojaan, jos huomaa olevansa ylipainoinen, Terho Lehtimäki sanoo.

Lehtimäki havahtui jokin aika sitten oman painonsa nousuun, jonka vuoksi hän luopui makeisista. Sen tuloksena paino on laskenut 2,5 kiloa runsaassa kuukaudessa.

– Paras keino, mitä yhteiskunta voi tehdä, on edistää kaikkia ohjelmia, joissa ihmisille tiedotetaan painon hallinnasta, liikunnasta, pidetään kampanjoita ja huolehditaan koulujen liikunnasta. Kun satsataan vähän rahaa, niin se tulee takaisin parempana terveytenä ja ihan kahisevana rahana.

Barrikadeille nouseminen ei Lehtimäen mielestä tee muuta kuin siirtää ongelmaa eteenpäin.

– Jos vaaditaan, että saadaan pitää ylipainoa, niin ongelmahan ei katoa vaan meno jatkuu eikä mikään ratkea. Parempi on mennä positiivisuuden kautta, että saadaan se viimeinenkin vastustaja puolelle, että hänkin oivaltaa sen, että nyt on aika muuttaa elintavat terveiksi.

Kuva: Jonne Renvall
Professori Terho Lehtimäki iloitsee parhaillaan kerättävästä tutkimusaineistosta, joka kattaa pian kolme sukupolvea.

Isovanhemmat mukaan tutkimukseen

Nyt tehty tutkimus on saamassa jatkoa. Yliopistopaikkakunnilla kerätään parhaillaan uutta aineistoa, joka täydentää 1980-luvulla alkanutta tiedonkeruuta.

1960-luvun alussa syntyneen sukupolven kohorttitutkimus laajenee siten, että mukaan tulevat heidän isovanhempansa ja lapsensakin. Aineistosta tulee noin 8 000 hengen kokoinen.

– Nyt tämä laajenee mahtavaksi, kansainvälisestikin aivan uniikiksi tutkimukseksi aineistonkeruun 40-vuotisjuhlan johdosta, Terho Lehtimäki iloitsee.

Aineistonkeruu päättyy Tampereella kesä-heinäkuussa ja muilla yliopistopaikkakunnilla vuoden lopussa.

– Sitten meillä on maailman hienoin kolmen sukupolven ylittävä aineisto, josta näitä samoja asioita voidaan tutkia.

Lehtimäki sanoo olevansa ylpeä tästä tutkimusaineistosta siinäkin mielessä, että hän on itse kehittynyt aineistonsa mukana. Alkuperäiseen aineistoon tulivat vuosina 1962 ja 1964 syntyneet, joista jälkimmäinen on myös Lehtimäen syntymävuosi.

– Olen kasvanut, väitellyt ja tullut professoriksi tämän aineiston mukana. Nyt on tuhannen julkaisun raja menossa puhki. Se on enemmän kuin moni muu tutkimusryhmä on Suomessa tehnyt.

Teksti: Heikki Laurinolli
Kuvat: Jonne Renvall

Petri Böckerman, John Cawley, Jutta Viinikainen, Terho Lehtimäki, Suvi Rovio, Ilkka Seppälä, Jaakko Pehkonen, Olli Raitakari: The effect of weight on labor market outcomes: An application of genetic instrumental variables