Väitös

Yhteisöllisyys on kuntien kipeästi kaipaama lisävoimavara, jota voi ja kannattaa johtaa

Paikallisuus ja yhteisöllisyys muodostavat oivan vastapainon individualismille ja globalisaatiolle. Toisinaan kunnassa oleva yhteisöllisyys muodostuu kollektiiviseksi kapasiteetiksi, joka vahvistaa kunnan toimintakykyä. Tämä ei kuitenkaan tapahdu itsestään. Yhteisöllisyyden kautta syntyvän voiman kanavoiminen yhteiseksi tekemiseksi vaatii koko kunnan johdolta ymmärrystä siitä, mistä yhteisöllisyydessä oikeasti on kyse ja miten sitä voidaan vahvistaa. Pienillä kunnilla on etulyöntiasema kollektiivisen kapasiteetin hyödyntämisessä. Etäisyys kunnan johtoon on pieni, haasteet yhteiset ja toisinaan niukkuudestakin tulee kollektiivia vahvistava voimavara.

Yhteisöllisyydestä on tullut muotisana, joka esitetään helposti ratkaisuna sekä taloudellisiin että sosiaalisiin ongelmiin. Kunnissa yhteisöllisyys kuvataan huolenpidoksi ja asioiden hoidoksi koko kuntayhteisön hyväksi. Yhteisö tarjoaa maaperän myös inhimillisille tärkeille tarpeille, kuten yhteenkuuluvuuden, osallisuuden ja tarpeellisuuden kokemiselle. Myös turvallisuuden tunne kasvaa, kun tiedetään yhteisön huolehtivan yhteisistä asioista ja yhteisönsä jäsenistä.

Toisinaan yhteisöllisyys kanavoituu tekemiseksi, joka vahvistaa kunnan toimintaa. Silloin voidaan puhua kollektiivisesta kapasiteetista. Kollektiivisen kapasiteetin taustalta löytyvät useiden ihmisten sitoutuminen, laaja luottamus ja kaikinpuolinen arvostus ja yhdessä tekeminen. Päivittäisjohtamisella voidaan osoittaa, koetaanko yhteisöllinen toiminta turhana, virkatyötä hidastavana ja hankaloittavana, vai nähdäänkö kuntalaiset kunnan resurssina ja onko kuntalaisilla aidosti mahdollisuus vaikuttaa tärkeäksi kokemiinsa asioihin ja toimia niissä. Kiinnostuksella ja kannustuksella johto osoittaa arvostavansa yhteisöä ja sen tekemää työtä.

Kollektiivisen kapasiteetin muodostuminen ei ole yksinkertaista ja kapasiteetti voi myös murentua epäluottamuksen seurauksena. Yhteisen toimintakulttuurin löytäminen voi olla mutkikasta ja toisinaan kapasiteetti saattaa henkilöityä muutamiin voimaihmisiin, jotka väistyessään yhteisten asioiden hoidosta saattavat jättää jälkeensä tyhjiön. Kunnassa ei myöskään voi automaattisesti olettaa, että kollektiivinen kapasiteetti säilyy korkealla tasolla itsestään, vaan luottamusta ja sitoutumista pitää vaalia ja samalla tunnustella kuntayhteisön eri osien kuormituksen tasoa ja reagoida, jos kuormitus kasvaa tai kasautuu liiaksi.

Kunnan pieni koko voi helpottaa yhteisöllisyyden syntymistä ja hyödyntämistä. Pienuus tekee alueesta hallittavan ja paikallisuus asiantuntemuksesta kattavan, mikä parhaassa tapauksessa näkyy tehokkaana päätöksentekona. Kunta näkee tärkeytensä ja merkityksensä oman alueensa ja sen asukkaiden asioiden hoidossa, yhteisönsä puolien pitämisessä. Pienten kuntien resurssit ovat isompiin kuntiin verrattuna niukat ja parhaassa tapauksessa niukkuuskin käännetään voimavaraksi, joka yhdistää kollektiivin jäseniä.

Individualismin korostuminen ja lisääntynyt markkina- ja kilpailukeskeisyys yhdessä demokratian heikentymisen kanssa ovat hapertaneet sosiaalisia sidoksia ja yhteisöllisyyttä. Vastapainoksi globaalisuudelle ja liberalismille paikallisuus ja yhteisöllisyys muodostavat tärkeät voimavarat, joiden merkitys voidaan nykykehityksen myötä nähdä vain entisestään kasvavan. Nykykeskustelussa nämä elementit ovat kuitenkin jääneet valitettavan vähälle, elleivät kokonaan unohduksiin tärkeämpänä pidettyjen voimien alle.

Hallintotieteen maisteri Ulriika Leponiemen hallintotieteen alaan kuuluva väitöskirja Kollektiivinen kapasiteetti – yhteisöllisyys pienen kunnan johtamisessa tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston johtamisen ja talouden tiedekunnassa perjantaina 22.11.2019 klo 12 Virta-rakennuksen auditoriossa 109, Åkerlundinkatu 5, 33014 Tampere. Vastaväittäjänä toimii dosentti Torsti Hyyryläinen Helsingin yliopistosta. Kustoksena toimii HT Jenni Airaksinen Tampereen yliopiston johtamisen ja talouden tiedekunnasta.

Väitöskirjaan voi tutustua osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1304-3

Kuva: Tampereen yliopisto