Unenaikaiset hengityshäiriöt vaihtelevat harmittomasta kuorsauksesta vaikeaan uniapneaan. Hiilidioksidilla on tärkeä merkitys unenaikaisen hengityksen säätelyssä, mutta unenaikaisia hiilidioksidimittauksia on tehty suhteellisen vähän.
Kun ihminen on valveilla, ylähengitystie pysyy auki lihasten tukemana. Unen aikana lihasten aktiivisuus vähenee ja ylähengitystie painuu kasaan helpommin, mikä altistaa unenaikaisille hengityshäiriöille.
Unenaikaisten hengityshäiriöiden ilmenemismuodot ovat moninaisia, mutta hengityshäiriöiden alatyyppeihin liittyvien fysiologisten ilmiöiden vaikutusta hoitovasteeseen tunnetaan vielä huonosti. Tavallisin unenaikainen hengityshäiriö on kuorsaus, jossa ylähengitystie pysyy osittain auki. Hengitys saattaa myös unen aikana pysähtyä hetkellisesti kokonaan, jolloin puhutaan uniapneasta.
Tutkimuksessa selvitettiin sekä osittaisen että täydellisen ylähengitystieahtauman vaikutuksia iholta mitattavaan hiilidioksidiin kliinisestä potilasaineistosta.
Kun osittainen ahtauma kehittyi asteittain, havaittiin säännönmukaisesti hiilidioksidin osapaineen kasvu. Kun näitä jaksoja tarkasteltiin hengitystyön suhteen, havaittiin hengitystyön lisääntyvän vasta tietyn hiilidioksiditason ylityttyä. Kun osittainen ahtauma oli tasaista ja siihen liittyi kuorsausta, havaittiin hiilidioksidin olevan korkeammalla kuin normaalin yöllisen hengityksen aikana.
- Mielenkiintoista näissä tapahtumissa on se, että valtimoveren happikyllästeisyyden muutosta ei havaittu säännönmukaisesti samalla kun havaittiin hiilidioksidin nousu, ja että tasaisen virtausrajoituksen aikainen happitaso ei poikennut normaalista yöllisestä hengityksestä, kertoo tutkimuksen tekijä Ville Rimpilä.
- Nämä havainnot viittaavat siihen, että unenaikaisten hengityshäiriöiden vaikutukset voidaan nähdä ihohiilidioksidissa jo ennen happimuutoksia.
Uniapnea jaetaan tavallisesti sentraaliseen ja obstruktiiviseen apneaan. Näistä ensimmäisessä hengityksen säätely pysäyttää hengityksen ja toisessa puolestaan hengitystyötä tehdään sulkeutunutta ilmatietä vastaan.
Hengityksen säätely muuttuu unen aikana ja seurauksena on normaali hiilidioksiditason nousu. Uniapneajaksoja tutkittaessa havaittiin, että sentraalisen uniapnean aikainen ihohiilidioksiditaso ei eroa valveen aikaisesta ihohiilidioksiditasosta. Obstruktiivisten apneoiden aikana ei puolestaan havaittu eroa normaalin yöllisen hengityksen aikaiseen ihohiilidioksiditasoon. Nämä havainnot tukevat käsitystä, että vallitseva hiilidioksiditaso määrittää vahvasti hengityshäiriön tyyppiä.
Filosofian maisteri Ville Rimpilän keuhkosairausopin ja fysiologian alaan kuuluva väitöskirja Transcutaneous Carbon Dioxide in Sleep-disordered Breathing tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnassa perjantaina 1.3.2019 klo 12.00 alkavassa tilaisuudessa. Paikkana on Arvo-rakennuksen Jarmo Visakorpi -auditorio, Arvo Ylpön katu 34. Vastaväittäjänä toimii professori Winfried Randerath Kölnin yliopistosta. Tilaisuutta valvoo professori Hannu Kankaanranta. Väitöstilaisuus on englanninkielinen.
Väitöskirjaan voi tutustua osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0951-0
TAMPEREEN YLIOPISTON TIEDOTE 14.2.2019