Väitös

Väitös: Sosiaali- ja terveysjohtajien viestintätaidoissa yhä kehittämistä

Sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioita johdetaan yhä enemmän verkostomaisessa toimintaympäristössä, mutta sosiaali- ja terveysjohtajien viestinnällisen johtajuuteen vaikuttavat edelleen vahvasti toimialan hierarkkinen organisaatiokulttuuri ja johtajuudelle asetetut managerialistiset tavoitteet.

Kuntien sosiaali- ja terveysjohtajien viestintä esimerkiksi päättäjien, kunnan yleisjohdon ja henkilöstön kanssa on edelleen melko yksisuuntaista. Vuorovaikutuksen puutteeseen vaikuttavat muun muassa johtamisen liikkumavaran kapeus, viestintään varatun ajan puute sekä pelko hallinnan tunteen menettämisestä. Esimerkiksi tilaaja-tuottajamalli voi vähentää tuotannon johtajien kiinnostusta viestintään ja vaikuttamiseen erilaisissa verkostoissa, ellei sitä ole sopimuksella määritelty tuotannon tehtäväksi.

Tämä käy ilmi YTM, TtM Elina Kinnusen väitöskirjasta, jossa tutkittiin neljän kaupungin sosiaali- ja terveysjohtajien haastatteluiden perusteella viestinnän rakentumista johtamisen rajapinnoilla. Rajapintoja olivat kaupunkien yleisjohto, poliittiset päättäjät, henkilöstö, asiakkaat ja kuntalaiset, muut kunnat ja kuntayhtymät, valtio, järjestöt ja yritykset sekä media. Tutkimuksessa tarkasteltiin viestintää sen vuorovaikutteisuuden näkökulmasta, erilaisia johtajuustyyppejä rakentamalla sekä onnistumis- ja epäonnistumiskertomusten avulla.

Hyvät viestintätaidot ja kiinnostus niiden kehittämiseen ovat omiaan lisäämään johtamisen liikkumavaraa, mikä puolestaan edesauttaa onnistumista erilaisissa viestintätilanteissa. Etenkin muutostilanteiden onnistunut johtaminen vaatii vuorovaikutteisia viestintätaitoja ja rohkeutta laittaa oman persoonansa peliin. Onnistuminen muutosviestinnässä henkilöstön, päättäjien ja yleisjohdon kanssa edellyttää erityisesti luottamusta ja aitoja osallistumismahdollisuuksia, jotka puolestaan lisäävät sitoutumista muutoksiin.

Tutkimuksessa havaittiin, että vuorovaikutteista viestintää pidettiin isoissa organisaatioissa aikaa vievänä. Sidosryhmien aidon vuorovaikutuksen ja osallistumisen nähtiin lisäävän toimintaympäristön kompleksisuutta entisestäänkin.

− Sosiaali- ja terveysjohtajien viestinnällisessä johtajuudessa ilmenee monenlaista epävarmuutta. Sitä aiheuttavat esimerkiksi tyytymättömien päättäjien ja asiakkaiden kohtaaminen tai muutoksessa vastarintaan asettuvat työntekijäryhmät. Myös median yhteydenottoihin liittyy epävarmuutta, jos taustalla on kielteisiä viestintäkokemuksia, Kinnunen sanoo.

Ilmiö liittyy osittain kykyyn hallita erilaisten rajapintojen odotuksia ja johtaa suhteita, joita ei voi vapaasti valita. Vastaavasti esimerkiksi järjestöjen ja yritysten kanssa vuorovaikutus ja viestintä on helpompaa, koska liikkumavara on laajempi.  Viestinnällinen epävarmuus heijastuu muun muassa johtajien sosiaalisen median käyttöön.

− Oman mielipiteen tai asiantuntijuuden viestintää saattaa rajoittaa pelko siitä, miten päättäjät tai kaupungin yleisjohto asiaan suhtautuvat. Johtaja saattaa kokea olevansa eri tavoin altavastaajan asemassa tai vaatimusten kohteena. Virheen tekemisen pelko voi kytkeytyä myös alan professioiden kulttuuriin ja virkasuhteessa olevaan johtajan vastuuseen.

Kangasalalainen Elina Kinnunen työskentelee tällä hetkellä Pirkanmaan sairaanhoitopiirin viestintäjohtajana.

YTM, TtM Elina Kinnusen kunnallispolitiikan väitöskirja Yhdistävä viestintä – viestinnän rakentuminen sosiaali- ja terveysjohtamisen rajapinnoilla tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston Johtamisen ja talouden tiedekunnassa torstaina 10.1.2019 klo 12. Vastaväittäjänä toimii professori Vilma Luoma-aho Jyväskylän yliopistosta ja kustoksena professori Arto Haveri Tampereen yliopistosta. 

Väitöskirjaan voi tutustua osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0987-9