Väitös

Väitös: Maahanmuuttajalääkärien suomen kielen taito vaihtelee eikä aina vastaa lääkärin työn korkeita vaatimuksia

Työelämän vaatimusten kannalta maahanmuuttajalääkärien suomen kielen taito jää paikoin liian heikoksi, selviää filosofian maisteri Maija Tervolan suomen kielen väitöskirjassa. Tervola tutki maahanmuuttajalääkärien suomen kielen taitoa sekä sen suhdetta lääkärin työn kielellisiin vaatimuksiin.

– Maahanmuuttajalääkärien kielitaitoa valvotaan, mutta kielitaitovaatimus on asetettu työn vaatimuksiin nähden liian matalaksi. Ongelmana on myös käytössä oleva kielikoe, joka ei pysty erottelemaan joukosta niitä lääkäreitä, jotka tarvitsisivat lisätukea kielenoppimiseen, Maija Tervola kertoo.

Kielitaitopuutteet tulevat esiin erityisesti potilashoidon tilanteissa. Muu hoitohenkilökunta kuormittuu, kun laitoksella työskentelee lääkäreitä, joiden kielitaito ei ole vielä riittävällä tasolla. Hoitohenkilökunta ottaa vastuuta lääkärin ja potilaan välisestä kommunikoinnista ja tarvittaessa selvittää väärinymmärryksiä. Hoitoketjun monet vaiheet ennaltaehkäisevät vaaratilanteita, mutta siitä huolimatta kommunikoinnin heikkeneminen voi jopa vaarantaa potilasturvallisuutta.

– Yksilöllinen vaihtelu on kuitenkin suurta, ja varsinkin pitempään Suomessa asuneilla lääkäreillä on useimmiten hyvä kielitaito, Tervola sanoo.

Viime kädessä lääkärin kielitaidon riittävyydestä on vastuussa työnantaja. Työnantajalla ei kuitenkaan aina ole keinoja kielitaidon arviointiin, varsinkin kun kielitestin tulos ei kerro riittävästä ammatillisesta kielitaidosta.

Täydennyskoulutusta tarvitaan

Ennen Maija Tervolan Tampereen yliopistossa syyskuussa tarkastettavaa väitöskirjaa lääkärien kielitaidosta on ollut enimmäkseen sattumanvaraista tietoa ja mediakertomuksia. Tervola lähestyy aihetta työelämän ja ammatin vaatimusten suunnasta. Hän tutki maahanmuuttajalääkärien kielitaitoa laillistamiskuulustelujen vastauksista sekä varta vasten tutkimusta varten teetetyllä sanastotestillä. Työelämän vaatimuksia tutkittiin haastattelemalla terveydenhuollon laitosten henkilökuntaa.

– Laillistamiskuulusteluita koskevassa tutkimuksessa havaittiin, että parempi kirjoitustaito oli yhteydessä parempaan kuulustelumenestykseen. Osa kuulusteluvastauksista oli niin heikkoja, ettei niitä pysty ymmärtämään lainkaan, vaikka kaikki olivat suorittaneet kielitestin hyväksytysti, Tervola sanoo.

Tervola testasi myös laillistusvaiheessa olevien maahanmuuttajalääkärien potilassanaston hallintaa. Maahanmuuttajalääkärit pärjäsivät sanatestissä heikommin kuin verrokkiryhmänä olleet maahanmuuttajataustaiset asioimistulkkiopiskelijat, vaikka kyseessä oli juuri lääkärien ammatillinen sanasto.

– Asioimistulkkiopiskelijat ovat usein Suomessa pitempään asuneita maahanmuuttajia kuin lääkärit ja heidän kielitaitonsa lähtötasovaatimus on korkeampi. Toisaalta lääkärit tiesivät joitakin täsmällisiä oireiden nimityksiä kuten haukkuva yskä, tokkura ja märkiä paremmin kuin asioimistulkkiopiskelijat, Tervola kertoo.

Lääkärien kielitaitotarpeisiin on osittain jo vastattu, kun maahanmuuttajalääkärien täydennyskoulutukset on saatu toimimaan valtakunnallisella tasolla.

– Täydennyskoulutuksiin liittyy kuitenkin vielä erilaisia rahoitus- ja ajoitusongelmia, eivätkä ne aina tavoita niitä lääkäreitä, jotka hyötyisivät koulutuksista eniten, Tervola huomauttaa.

Väittelijä on kotoisin Järvenpäästä ja työskentelee Suomen kielen ja kulttuurin yliopisto-opettajana Tampereen yliopiston informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunnassa.

FM Maija Tervolan väitöskirja Maahanmuuttajalääkärien suomen kielen taito ja kielitaitotarpeet. Erityisalan kielitaidon näkökulma lääkärin työhön tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopistossa perjantaina 6.9.2019 Pinni B -rakennuksessa salissa 1096. Vastaväittäjänä toimii FT Tapani Möttönen Aalto-yliopistosta ja kustoksena professori Anneli Pajunen Tampereen yliopistosta.

Väitöskirjaan voi tutustua verkossa osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1164-3

Kuva: Jonne Renvall