Väitös

Väitös: Laajat tekstiaineistot avaavat syitä suomen ja venäjän sanajärjestyseroihin

Sekä suomea että venäjää on perinteisesti pidetty sanajärjestykseltään vapaina, mutta kielten välillä on eroja esimerkiksi siinä, missä kohtaa lausetta ajanilmaukset tyypillisesti sijaitsevat. Juho Härmeen väitöstutkimus selvittää tarkemmin ajanilmauksen sijaintiin liittyviä eroja ja yhtymäkohtia kymmeniä tuhansia lauseita sisältävän tekstiaineiston avulla.

Ajanilmausten sijainti lauseessa ei ole yksi niistä kielen osa-alueista, joiden hallitseminen olisi kriittistä yksinkertaisissa arkipäivän tilanteissa ymmärretyksi tulemiselle. Esimerkiksi kohdetekstiään hiovan kääntäjän kannalta on kuitenkin kaikkea muuta kuin triviaali kysymys, kuinka luontevalta suomen- tai venäjänkielinen ajanilmauksen sisältävä lause lopulta kuulostaa ja miten tällainen lause istuu tekstin kulkuun ja vaikuttaa sen sujuvuuteen.

Ajanilmauksen sijainti on yleisellä tasolla esimerkki sellaisesta kielen osa-alueesta, jonka tiivistäminen säännöiksi tai normeiksi on vaikeaa. Sanajärjestys sinänsä on ilmiö, johon sen paremmin suomenopetuksessa venäläisille kuin venäjänopetuksessa suomalaisille ei tavallisesti kiinnitetä erityisen suurta huomiota – osin juuri siksi, ettei kielten välisistä eroja ole helppoa pukea sanoiksi tarkemmalla tasolla kuin toteamalla ”se vain kuulostaa paremmalta näin”.

Vaikka suomen ja venäjän sanajärjestys yleensä ja ajanilmausten sijainti erityisesti ovat jossain määrin hankalasti kuvattavia ilmiöitä, tarjoaa moderni kielentutkimus sekä menetelmällisiä että teoreettisia välineitä, joiden avulla niistä voidaan saada otetta. Väitöskirjassa näitä välineitä hyödynnetään ottamalla kieltenväliselle vertailulle selkeän empiirinen lähtökohta. Yksittäisten esimerkkien luontevuuden pohdinnan sijaan päätelmät perustetaan noin 80 000:lle suomen- ja 70 000:lle venäjänkieliselle lehti- ja internetaineistoista peräisin olevalle lauseelle. Ajanilmauksen sijoittumiseen vaikuttavia tekijöitä selvitetään tilastollisen monimuutuja-analyysin keinoin ja sääntöjen laatimisen sijaan tulokset tiivistetään niin sanotuiksi konstruktioiksi: tyypillisiksi käyttöyhteyksiksi, joiden voi nähdä tallentuvan kielenkäyttäjän muistiin omina, itsenäisinä mutta linkittyneinä kielenyksiköinään.

Yleisellä tasolla tarkasteltuna väitöstutkimus osoittaa, että venäjässä ovat suomea  laajemmassa käytössä lauseenalkuisen ajanilmauksen sisältävät rakenteet ja suomessa taas kääntäen on tyypillisempää hyödyntää lauseenloppuisia ilmauksia. Havaitut erot eivät muodosta jyrkkiä jakolinjoja vaan ennemminkin kuvaavat taajuuksia ja tendenssejä. Eri rakenteiden esiintymistaajuuksiin perustuva ajattelumalli esitetäänkin tutkimuksessa käyttökelpoisimpana tapana lähestyä ajanilmausten sijainnin kaltaisen ilmiön opetusta ja sovellusta laadittaessa tekstejä vieraalla kielellä.

Väittelijä on kotoisin Somerolta ja työskentelee tällä hetkellä projektitutkijana Turun yliopiston Digilang-hankkeessa.

FM Juho Härmeen venäjän käännöstieteen alaan kuuluva väitöskirja  Ajanilmauksen sijainnit suomessa ja venäjässä: kvantitatiivinen konstruktiotason näkökulma tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunnassa perjantaina 14.06.2019 kello 12.00 alkaen Pinni B -rakennuksen auditoriossa 1100, Kanslerinrinne 1.  

Vastaväittäjänä toimii professori Ruprecht von Waldenfels Jenan yliopistosta (Saksa) ja kustoksena professori Mikhail Mikhailov. Tilaisuus on englanninkielinen.

Väitöskirjaan voi tutustua osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1106-3

Kuva: Maria Haapavaara