Väitös

Väitös: Jännekorjausten toistettavuuteen tulisi kiinnittää aiempaa enemmän huomiota

Sormen koukistajajännekorjauksia on vertailtu sen perusteella, kuinka suuria voimia korjatut jänteet äärimmillään kestävät. Korjaustekniikoiden toistettavuus on jäänyt usein huomiotta. Lasse Linnanmäki selvitti väitöstutkimuksessaan toistettavuuteen vaikuttavia tekijöitä sekä kehitti menetelmiä, joilla eri korjauksia voisi kokeellisesti tutkia käytännön kestävyyden näkökulmasta.

Sormen koukistajajännevamma syntyy tyypillisesti tapaturmaisesti, kun esimerkiksi veitsi lipsahtaa sormeen ja aiheuttaa syvän haavan. Vielä ennen 1960-lukua etenkin sormen tyvijäsenen seudun jännevammojen korjaustulokset eivät olleet mairittelevia, mutta sittemmin korjaustekniikoiden kehittyessä tulokset ovat parantuneet. Nykyisin vammat korjataan usein yhdellä leikkauksella pian vamman jälkeen. Viime vuosina eri koukistajajännekorjauksia on tutkittu hyvin paljon.

– Korjaustekniikoita vertailevissa tutkimuksissa on pääosin esitetty keskiarvolukemia, joilla korjauksen onnistuneisuutta on perusteltu. Tällöin on kokonaan saattanut jäädä huomiotta, että osa kyseisellä tekniikalla korjatuista jänteistä pettää hyvinkin pienillä voimilla, Lasse Linnanmäki taustoittaa.

Linnanmäen tutkimuksessa selvisi, että jännekorjaustekniikka aiheuttaa merkittävämmän vaihtelun korjattujen jänteiden välisessä biomekaniikassa kuin esimerkiksi varsinainen jännekudos. Kirurgi voisi siis vaikuttaa vaihteluun ja siten korjauksen onnistumistodennäköisyyteen huomattavasti pyrkimällä mahdollisimman yhdenmukaisiin korjauksiin.

– Jännekorjaustutkimuksen saralla merkittävä ongelma on myös se, että käytetyt tutkimusmenetelmät vaihtelevat merkittävästi tutkimuksesta toiseen. Lisäksi valtaosa tutkimuksista on tehty kuormittamalla korjattua jännettä yksittäisellä suoralla vedolla, mikä ei vastaa kliinistä kuntoutusprosessia, Linnanmäki lisää.

Väitöskirjatutkimuksessa Linnanmäki esittääkin uuden menetelmän koukistajajännekorjausten vertailuun. Menetelmän taustalla on toistuvaan kuormitukseen perustuva kokeellinen malli, joka pyrkii mallintamaan leikkauksenjälkeistä kuntoutusta. Menetelmän perusteella voidaan arvioida, onko korjaus käytännössä riittävän kestävä, ja siten vähentää korjauksen hajoamisen todennäköisyyttä kuntoutuksen aikana.

Lääketieteen lisensiaatti Lasse Linnanmäen käsikirurgian alaan kuuluva väitöskirja The Biomechanical Properties of Flexor Tendon Repairs tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnassa perjantaina 22.2.2019 alkaen kello 12 Keltaisessa salissa F025 (Arvo Ylpön katu 34, Tampere). Vastaväittäjänä toimii dosentti Jorma Ryhänen Helsingin yliopistosta. Tilaisuutta valvoo apulaisprofessori Ville Mattila Tampereen yliopistosta.

Väitöskirjaan voi tutustua osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0939-8.