Väitös

Väitös: Arkijärki on opittu taito

Sekä filosofisessa tieto-opissa että kognitiivisessa psykologiassa on perinteisesti tehty ero tietoisen, kielellisesti ilmaistavan faktatiedon sekä käytännön taitoihin liittyvän piilevän tietotaidon välille. Käsitteellisen ymmärtämisen ja järjenkäytön on katsottu liittyvän ensiksi mainittuun tiedonlajiin ja perustuvan loogiseen päättelyyn tai vastaavaan väitelauseisiin liittyvään tietojenkäsittelyyn. Asiantuntijuuden ja taitojen tutkimus taas nojaa pitkälti käytännölliseen piilevään tietotaitoon, ja Tampereen yliopistossa tarkastettavan väitöstutkimuksen mukaan samaa kognitiivista teoriakehystä tulisi soveltaa myös kaikenlaiseen käsitteellisen ymmärryksen ja järjenkäytön tutkimukseen.

Käsitteiden klassisen analyysin mukaan käsitteet koostuvat niistä riittävistä ja välttämättömistä ehdoista, jotka määrittävät käsitteen alaan kuuluvan olion tai ilmiön. Tosiasioita kuvaavat väitelauseet taas syntyvät, kun käsitteistä koostetaan kieliopillisesti mielekkäitä rakennelmia. Käsitteen ymmärtäminen on näiden ehtojen tietämistä sekä kykyä käyttää niistä loogisesti koostettuja väitelauseita järkeilyssä tarkoituksenmukaisilla tavoilla. 1900-luvun puolivälissä syntynyt niin sanottu klassinen kognitiotiede ja kognitiivinen psykologia samaisti järkeilyn ja pitkälti kaiken muunkin ajattelun väitelauseiden loogiseen tietojenkäsittelyyn.

- Mielen toiminnan samaistaminen tietojenkäsittelyyn on filosofisesti ansiokas idea, koska sen avulla voidaan selittää, miten käsitteellisiin sisältöihin ja järkisyihin perustuva järkeily on ylipäänsä mahdollista materiaaliselle ja mekaaniselle oliolle, kuten tietokoneelle tai aivoille, sanoo väitöstutkimuksen tehnyt filosofian maisteri Renne Pesonen.

- Ikävä kyllä empiirisesti tämä tutkimusohjelma osoittautui varsin kyseenalaiseksi. Jotkut filosofit olivat ehtineet jo huomauttaa, että monet arkiset käsitteet ja väitteet eivät ole loogisesti tarkkarajaisia, ja käsitteiden klassisesta analyysistä luovuttiin pian myös psykologiassa, Pesonen toteaa.

Tekoälytutkimuksessa arkijärjen mallintaminen ja kielellisen merkityksen käsittely loogisilla välineillä ei näyttänyt onnistuvan, ja järkeilyn empiirisessä tutkimuksessa huomattiin, ettei inhimillinen päättely noudata formaaleja rationaalisuuden malleja.

Uudet lähestymistavat painottivat kognition tilannesidonnaisuutta

Osin vastareaktiona näihin ongelmiin, teoreettisesti uudenlaiset lähestymistavat kognition ymmärtämiseen tulivat yhä suositummiksi. Erityisesti kognition ruumiillisuutta, toiminnallisuutta ja tilannesidonnaisuutta painottavista teorioista tuli filosofiassa valtavirtaa vuosituhannen taitteessa. Näiden analyyttisen filosofian sijasta enemmänkin fenomenologiaan ja pragmatismiin nojaavien teorioiden empiirisenä vastinparina voidaan pitää ekologista lähestymistapaa mielen tutkimukseen.

- Kaikille näille yhteistä on, että mielen toimintaa ei ymmärretä kieleen ja logiikkaan perustuvana tietojenkäsittelynä vaan organismin ja ympäristön vuorovaikutuksen kautta. Ensisijaisena ei siis pidetä abstraktia järkeilyä vaan välitöntä havaintoa ja toimintaa, missä valossa kognition perustan katsotaan olevan taidoissa eikä tiedossa, Pesonen toteaa.

Toisaalta nämä uudet teoriat vaikuttivat soveltuvan parhaiten lähinnä havaintoprosessien ja muiden niin sanottujen alempien kognitiivisten prosessien tutkimukseen ja sivuuttavan kognitiivisen psykologian ydinilmiöt, kuten systemaattisen ongelmanratkaisun ja teoreettisen järjenkäytön. Kymmenisen vuotta sitten suosituksi tulivat niin sanotut kaksoisprosessiteoriat, joiden mukaan mieli toimiikin kahdella tavalla: erityisesti arkiset askareet nojaavat nopeaan käytännölliseen kognitioon ja kielellinen ja muu käsitteellinen järkeily tapahtuu omassa kognitiivisessa järjestelmässään.

Käsitteellinen ymmärtäminen ja järjenkäyttö syntyvät vuorovaikutuksessa

- Väitöskirjan pääväite on, että vaikka tällaista kaksoisprosessointia tapahtuukin, se ei ole riittävä eikä välttämätön selittämään asiantuntijataitoja eikä arkista järkeilyä, kertoo Pesonen.

- Käsitteellinen ymmärtäminen ja järjenkäyttö ovat opittuja käytännön taitoja, missä teoreettinen ja looginen järkeily perustuvat kulttuuriseen oppimiseen. Käsitejärjestelmät ja järkeilyn muodot syntyvät organismin ja ympäristön vuorovaikutuksen tuloksena, ja ihmisen tapauksessa sosiaalinen vuorovaikutus ja kulttuurinen ympäristö on erityisen tärkeässä asemassa, Pesonen toteaa.

Väitöskirja kartoittaa verrattain laajaa otosta kognitiivisen psykologian tutkimusohjelmista ja pyrkii osoittamaan, miten monet niistä voidaan melko luontevasti yhdistää olettamalla, että ihmismieli ei niinkään ole kehittynyt käsittelemään symbolista ja kontekstitonta tietoa vaan konkreettista, ympäristön kausaaliseen rakenteeseen liittyvää tietoa.

FM Renne Pesosen filosofian alaan kuuluva väitöskirja Casual Reasoning: A Social Ecological Look at Human Cognition and Common sense tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopistossa lauantaina 17.8.2019 kello 12 Päätalon salissa D11, Kalevantie 4. Vastaväittäjänä toimii tohtori Wayne Christensen Warwickin yliopistosta ja kustoksena on professori Arto Laitinen Tampereen yliopistosta.

Väitöskirjaan voi tutustua osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1172-8

TAMPEREEN YLIOPISTON TIEDOTE 6.8.2019