Väitös

Uudenlaiset hyvän vanhemmuuden normit tuovat tiivistahtisuutta työn ja perheen yhteen sovittamiseen

Tohtori
Työn ja perheen yhteensovittaminen on muuttunut vaativammaksi, sillä lapsiin panostetaan nykyään ennen näkemättömällä tavalla. Nykyvanhemmat kokevat uudenlaisia sosiaalisia paineita ja vanhemmuuden velvoitteita, mikä erityisesti näkyy sitoutumisena lasten harrastuksiin. Valtaosa VTL Pia Heleniuksen väitöstutkimustaan varten haastattelemista vanhemmista kertoo pyrkivänsä panostamaan lasten harrastuksiin omasta vapaa-ajastaan ja omista harrastuksistaan usein tinkien.

- Sosiaalinen paine ja vanhempiin kohdistuvat odotukset lasten harrastuksissa mukana kulkemisesta nousevat voimakkaasti esiin perheen arki-iltojen viettoa käsittelevässä puheessa. Lasten harrastusrumba -puhe hallitsee tätä puhetta siinä määrin, että arkea rytmittävistä aikatauluista irtautuvat vapaa-ajan kuvaukset jäävät varsin vähäisiksi, Helenius kertoo.

Myös toisenlaiset, lasten kasvatukseen liittyvät hyvän vanhemmuuden odotukset peilautuvat haastateltavien puheessa. Tämä näkyy puheessa hyvien käytöstapojen ja tapakulttuurin opettamisesta lapsille. Lasten ajatellaan oppivan käytöskoodeja ja sosiaalisia taitoja seuraamalla vanhempien antamaa esimerkkiä, sekä kodissa että julkisissa kodin ulkopuolisissa tilanteissa.

- Lasten keskeinen asema tällaisessa perhekulttuurisessa ympäristössä on oletettavasti yhteydessä myös siihen, että lapsille halutaan opettaa etenkin erilaisissa sosiaalisissa tilaisuuksissa tarvittavia käytös- ja kommunikaatiotaitoja, joista lasten ajatellaan voivan ammentaa myös myöhemmin elämässään. Tässä yhteydessä kiinnostava huomio on, että kasvatus -sanaa ei kukaan käytä haastattelussa: sen sijaan vanhemmat puhuvat lasten oppimisesta, Helenius kertoo.

Helenius tarkastelee väitöstutkimuksessaan Ura, lapset ja tavoiteltava perhekulttuuri: työn ja perheen jännitteitä koulutettujen naisten puheessa  erilaisia puhetapoja, joita korkeasti koulutetut työssäkäyvät ja pääkaupunkiseudulla asuvat naiset käyttävät perustellessaan työ/perhe -suhteeseen liittyviä valintojaan eri konteksteissa.

Kielelliset keinot, joita he puhevariaatioissa käyttävät, ymmärretään kulttuurisidonnaisiksi: ihmiset voivat näin ajatellen hyväksytysti ilmaista itseään kielellisesti vain sellaisilla tavoilla, jotka ovat ympäröivässä kulttuurissamme yleisesti hyväksyttyjä.

Naisten eri puheyhteyksissä käyttämät puhetavat ja niiden variaatiot viittaavat kolmen yleisesti kulttuurissamme tunnetun diskurssin, hyvän vanhemmuuden diskurssin, äitiysdiskurssin sekä ura- ja työelämädiskurssin käyttämiseen ja myös näiden diskurssien toisiinsa nivomiseen haastattelupuheessa.

Tutkimus kytkeytyy ajankohtaiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun työssäkäynnin, uran luomisen ja pikkulapsiperhe-elämän yhteensovittamisesta – haasteista, onnistumisista ja hankaluuksista.

Tutkimus pyrkii irtautumaan usein käytetystä työ-perhe-dikotomiasta. Perheen, työn ja erilaisten perhe-elämän osa-alueiden sidokset nähdään väitöstutkimuksessa myös erilaisia elämäntyylillisiä ja perhekulttuurisia asemoitumisia heijastelevina.

Tutkimus tuo joitakin uudenlaisia avauksia ja näkökulmia yhteiskunnalliseen, 2000-luvulla terästyneeseen ja entisestään aktivoituneeseen keskusteluun työn ja perheen yhteensovittamisesta. Yhteiskunnallisesti kiinnostava, ehkä myös yllättävä näkökohta nousee esiin joidenkin korkeasti koulutettujen naisten työssäkäyntipuheessa: ”Erilaiset subjektiivisesti koetut esteet, rajoitukset ja henkilökohtaiseen elämään kietoutuvat tekijät, ja myös muut kuin perhetekijät, tulevat esiin perusteluissa toimia työelämässä vastoin koulutustaustan asettamia yleisiä urakehitysodotuksia.”

- Uran luomisen sijaan ja niin sanotun urahypetyksen sijaan tässä puheessa aktivoituu myös ”tavallinen työssäkäynti” töissä, joissa ei edellytetä korkeakoulututkintoa, ja joissa uralla kehittymisen mahdollisuudet ovat joko heikot tai sitten niihin ei haluta tarttua, Helenius toteaa.

- Yhteiskuntapoliittisesti merkittävänä voidaan pitää myös esimerkiksi päiväkodin valinta -puhetta, jossa luodaan hierarkkinen, lastenhoidon tasokkuutta koskeva ero kunnallisen- ja erikoispäiväkodin kohdalla. Tämä puhe aktivoituu haastateltavien itsensä aloitteesta, mikä tekee tällaisen erottelun merkitysten pohdinnan kiinnostavaksi, Helenius sanoo.

VTL Pia Heleniuksen sosiologian alaan kuuluva väitöskirja Ura, lapset ja tavoiteltava perhekulttuuri: työn ja perheen jännitteitä koulutettujen naisten puheessa tarkastetaan Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa keskiviikkona 12.8.2020 klo 14.00 alkaen etäväitöksenä. Vastaväittäjänä on dosentti Minna Nikunen Jyväskylän yliopistosta ja akatemiaprofessori Pertti Alasuutari Tampereen yliopistosta toimii etäväitöksen kustoksena.

Väitöstä voi seurata etäyhteyden kautta osoitteessa
https://tuni.zoom.us/j/67152127876, meeting ID: 671 5212 7876

Väitöskirjaan voi tutustua osoitteessa
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1631-0