Hyppää pääsisältöön

Työsuojeluvalvonnassa on Suomessa alueellisia eroja

Tampereen yliopisto
PaikkakuntaKanslerinrinne 1, Tampere
Keskustakampus, Pinni B -rakennuksen auditorio B1100 ja etäyhteys
28.8.2020 9.00–13.00
PääsymaksuMaksuton tapahtuma
Aki Lappeteläinen
Työpaikat eivät saa tasapuolista, valtakunnallisesti yhtenäistä työsuojeluvalvontaa, selviää Aki Lappeteläisen Tampereen yliopistossa 28.8.2020 tarkastettavassa väitöskirjassa. Työsuojeluvalvonta on alueellisesti eriytynyttä Suomessa, koska valvontaa toteuttavat itsenäiset aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueet.

– Työsuojeluhallintoon pitäisi muodostaa Pohjoismaiden mallin mukainen keskusorganisaatio, joka määrittelisi työpaikkojen valvontaan valtakunnallisesti yhtenäiset menettelytavat ja valvontaotteen, Aki Lappeteläinen ehdottaa.

Lappeteläisen tutkimus perustuu työsuojeluhallinnon dokumentteihin, laajoihin hallinnon ja sen sidosryhmien edustajien haastatteluihin sekä valvonnan vertailuun. Hän arvioi työssään valtakunnallista työsuojeluvalvontaa vuosina 2017 ja 2018 sekä alkuvuonna 2019.

– Tarkastuskertomuksiin perustuvassa vertailussa näkyy, että työsuojelutarkastajat antavat velvoitteita korjata työpaikan turvallisuuspuutteita alueellisesti eri tavalla. Työnantajia ja työntekijöitä ei siis kohdella tasapuolisesti, Lappeteläinen sanoo.

Työsuojeluvalvonnasta puuttuu valtakunnallinen ohjaus

Aki Lappeteläinen käy väitöskirjassaan läpi myös työsuojeluvalvonnan vaiheita Suomessa 1970-luvun työsuojelun keskusviraston ajoista nykyiseen itsenäisten alueellisten työsuojeluviranomaisten aikaan saakka. Hän näkee nykytilanteen ongelmallisena tasapuolisuuden näkökulmasta.

– Nykyinen järjestelmä korostaa entisten työsuojelupiirien ja nykyisten aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueiden toiminnallista itsenäisyyttä. STM:n työ- ja tasa-arvo-osasto, jonka alaisuuteen työsuojelu valtion keskushallinnossa kuuluu, vain tavoitteellisesti tulosohjaa eikä puutu valvonnan alueellisiin menettelytapoihin. Se toteuttaa kansainvälisen työjärjestön ILO:n sopimuksia ja suomalaista lainsäädäntöä, jonka mukaan työsuojeluhallinto on riippumaton valvontatehtävää suorittaessaan. Siten valvontaa toteuttavat aluehallintovirastojen työsuojelun vastuualueet joutuvat määrittelemään alueellisesti työpaikkojen työsuojeluvalvonnan tason ja menetelmät, koska tulosohjaus ei tuota valvonnan yhdenmukaisia menettelytapoja koko maahan, Aki Lappeteläinen selittää.

Lappeteläinen arvioi myös työsuojeluhallinnon laajaa yhteistyötä työmarkkinajärjestöjen kanssa. Järjestöt osallistuvat kaikkeen päätöksentekoon, jossa käsitellään työsuojeluvalvonnan tavoitteita, painopisteitä, valvontaohjeita ja resursseja. Hän arvioi edustuksellisen demokratian näkökulmasta korporatiivisen etujärjestövaikuttamisen ja hallinnon suhdetta eli sitä, kuinka työpaikkojen laillisuusvalvontaa toteuttavan työsuojeluviranomaisen riippumattomuus toteutuu valvonnan päätöksenteossa ja toimeenpanossa.

– Kolmikanta kuitenkin toimii työsuojelussa, väittelijä summaa.

Hän peräänkuuluttaa myös keskusorganisaatiota työsuojeluvalvontaan.

– Työsuojeluvalvonta on osa kansallista ja valta­kunnallista hallintotoimintaa ja laillisuusvalvontaa, ei alueellista tai paikallista hallintoa. Työturvallisuus ei pääpiirteissään eroa toimialoittain maantieteellisesti. Näin myös työsuojelu­valvonnan pitäisi olla yhdenmukaista koko maassa.

YTM Aki Lappeteläisen valtio-opin alaan kuuluva väitöskirja Kohti yhtenäistä työsuojeluvalvontaa: Työsuojeluvalvonnan toimeenpano ja menettelytavat Suomessa tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston Pinni B -rakennuksen auditoriossa B1100, Kanslerinrinne 1, Tampere, perjantaina 28.8.2020 kello 12 alkaen. Vastaväittäjänä toimii professori emeritus Asko Suikkanen Lapin yliopistosta. Kustoksena toimii professori Ilkka Ruostetsaari johtamisen ja talouden tiedekunnasta.

Väitöstilaisuutta voi seurata myös etäyhteydellä

Väitöskirja on saatavilla osoitteesta: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1617-4

Kuva: Pauliina Suoniemi