Tutkijoiden työ näkyy hallitusohjelmassa
Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteilijöiden tutkimustyön jäljet näkyvät tuoreessa Antti Rinteen hallituksen ohjelmassa. Osa professoreista on yllättävän tyytyväisiä, osa odottaa varovaisina hallituksen jatkovalmisteluja.
Yksi jäljen jättäjistä on yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan dekaani Juho Saari, jonka eriarvoisuustyöryhmä ja lastenhuollon jälkihuollon uudistustyöryhmä ovat antaneet aineksia hallitusohjelmaan.
– Kaikki keskeiset asiat eriarvoisuustyöryhmän suosituksista menivät eteenpäin, ja valmistelu rakentuu sen varaan joko niin, että ne ovat niiden esitysten mukaisia tai että ne ajatukset ovat siellä, Saari kertoo.
Eriarvoisuustyöryhmän täydentävänä osana oli lastenhuollon jälkihuollon uudistusta koskenut työryhmätyö, joka menee Saaren mukaan eteenpäin hallituksessa työryhmän esityksen mukaisesti.
Mielenterveysstrategia mukaan hallitusohjelmaan
Tampereen yliopiston sosiaalipsykiatrian professori Sami Pirkola on erityisen tyytyväinen siihen, että hänen johtamansa mielenterveysstrategian valmistelutyö näkyy hallitusohjelmassa.
– Saatiin se strategia sinne tosi komeasti, ja saimme investointejakin ihan merkittävästi. Olen hyvin tyytyväinen, Pirkola sanoo.
Pirkola laskee, että mielenterveystyöhön on hallitusohjelmassa allokoitu vähintään 18 miljoonaa euroa. Hän pitää sitä merkittävänä panostuksena ja asiana, jolla mielenterveysstrategia saadaan kunnolla liikkeelle.
Oliko se enemmän kuin uskalsit pyytää?
– Tavallaan se oli enemmän. Meillä oli osahankkeita, mitkä oletimmekin menevän eteenpäin kuten työelämään liittyviä tukijuttuja. Mutta se että se meni kokonaisuutena hyvällä tavalla ja tasapainoisesti sinne mukaan, niin se oli todella hieno juttu ja lupaa hyvää jatkossa, Pirkola iloitsee.
Pirkola ei itse ollut mukana hallitusneuvotteluissa. Hän kiittelee sosiaali- ja terveysministeriön virkamiehiä, jota esittelivät mielenterveysstrategian Säätytalolla.
– Jos itse saan kehua, niin se itse strategia on kyllä tyylikäs ja perusteltu. Kyllä silläkin varmaan oli joku osa siinä, että se pääsi eteenpäin.
Tarkoittaako tämä sitä, että kaikki mielenterveyden ongelmat ratkaistaan lähivuosina lopullisesti?
– Olisi todella mukava ajatella niin, mutta vähän pelkään, että tekemistä jää. Tämä oikeastaan vasta nostaa mielenterveyden tärkeällä tavalla agendalle. Tämä on hirveän iso kannanotto siihen, että mielenterveys ei ole enää sivuasia vaan se on oikeasti meidän hyvinvoinnin keskeinen tekijä. Siitä tässä on kysymys, hyvin tärkeän elämän osa-alueen muistamisesta kerrankin kunnolla.
Hoitajamitoitus ei ratkaise vanhuspalveluiden ongelmia
Tampereen yliopiston gerontologian professori Marja Jylhä on ollut keskeinen vaikuttaja viime vuosien vanhuspalvelukeskustelussa. Säätytalon hallitusohjelmaneuvotteluissa hän ei ollut mukana, muta häneltä pyydettiin sinne ”kirjallinen kuuleminen”.
Jylhän mukaan hänen paperinsa ei sellaisenaan mennyt läpi, mutta hallitusneuvotteluissa kiinnitettiin kyllä huomiota parin viime vuoden aikana esillä olleisiin ongelmiin kuten siihen, että vanhojen palveluita on ollut tarjolla liian vähän kasvavaan tarpeeseen nähden. Hallitusohjelman yleistä henkeä hän pitää ikääntymisen kannalta positiivisena ja rohkaisevana.
– Hallitusohjelmaan on kirjattu asioita, joita ihan varmasti monet muutkin ovat ehdottaneet kuin minä. Siellä puhutaan hoitohenkilökunnan mitoituksesta ja vanhusasiain valtuutetusta, jota en kylläkään tässä kohtaa ehdottanut. Siellä puhutaan jonkinlaisesta rahanlisäyksestä palveluihin, mutta se on kovin pientä suhteessa tarpeeseen.
Jylhää huolestuttaa se, että hallitusohjelma ei puhu mitään hoidon kaikkein suurimmasta ongelmasta eli ympärivuorokautisen hoidon vähäisyydestä ja lisäämistarpeesta. Se oli Jylhän paperin keskeinen asia.
Henkilömitoitus eli hoitolaitosten hoitajien määrä ei ratkaise niiden ihmisten ongelmia, jotka eivät ole lainkaan hoitoon päässeet. Hoitajamitoitus on muutenkin saanut Jylhän mukaan ylisuuren huomion sen merkitykseen nähden.
Keskustelu hoitajamitoituksesta alkoi jo useita vuosia sitten. Jylhä ajatteli silloin, ettei mitoitusta tarvita, koska järkevät hoitopaikat mitoittavat ja hankkivat muutenkin niin paljon hoitajia kuin ne tarvitsevat. Viime talven aikana kävi ilmi, että näin ei olekaan laita.
– Olen alkanut ajatella, että jonkinlainen mitoitus varmaankin olisi järkevä, mutta en ole yhtään varma, että se olisi juuri tuo (hoivahenkilöstön määrä 0,7 hoidettavaa kohden). Keskustelu on ihan liikaa juuttunut tähän asiaan. Eivät vanhojen palveluiden ongelmat ratkea tällä hoitajamitoituksella. Ajattelen, että on hyvä olla jonkinlainen hoitajamitoitus, mutta ei se nyt kaikkein tärkein asia ole.
Hallitusohjelma lupaa vanhuspalvelulain päivitystä, mutta uudistuksen sisältöä ei täsmennetä. Jylhä ei omassa paperissaan suoraan ehdottanut lain uudistamista, mutta hän teki ehdotuksen, että vanhuspalveluita pitäisi tarkastella kokonaisuutena.
– Vanhuspalvelulain päivitys tarkoittaa varmaankin hoitajamitoituksen kirjaamista lakiin. Lakiin pitäisi kirjata hoidonsaamistakuu siitä, että hoitoa saa, kun sitä tarvitsee. Tosiasia on, että me emme tiedä, mitä vanhuspalvelulain avaamisella tarkoitetaan.
Hallitusohjelman mukaan Suomeen laaditaan poikkihallinnollinen ikäohjelma yhteistyössä eri ministeriöiden, kuntien, kolmannen sektorin ja muiden tahojen kanssa.
– Ikäohjelma on jo valmisteilla. Tarvitaan järkevä ikäohjelma, joka kattaisi koko ikäpolitiikan alkaen ikääntyvien työntekijöiden asioista ja päätyen pitkäaikaishoitoon ja saattohoitoon. Viestit ikäohjelman valmistelusta antavat ymmärtää, että kenties se ei nyt ole lainkaan niin kattava, Jylhä arvioi.
Sote-professori pääsi hallitusneuvotteluihin
Tampereen yliopiston entinen vararehtori, sosiaali- ja terveyspolitiikan emeritusprofessori Juhani Lehto oli ensikertalaisena mukana Säätytalon hallitusneuvotteluissa. Hän ei ollut siellä yliopiston tai oppialansa edustajana vaan vasemmistoliiton neuvotteluryhmän jäsenenä.
Hän arvioi politiikan tutkijana, että kokemuksesta jäi kaikenlaista käteen mutta ei mitään yllätyksiä.
– Sain konkreettisia havaintoja siitä, miten se oikeasti tapahtuu, kun pitää tuollaisella isolla porukalla vääntää. Onhan se toista kuin se, että muutaman tutkijakaverin kanssa tekee yhteistä artikkelia, Lehto sanoo.
Lehto on seurannut tutkimustyössään sosiaali- ja terveyspalveluiden muutosta jo vuosia. Nyt hän sai nähdä läheltä, miten uusi hallitus päätti käynnistää jälleen kerran sote-uudistuksen 18 maakunnan pohjalta.
Lehdon mukaan onnistumisen mahdollisuudet ovat nyt aiempaa paremmat, kun paketti ei ole yhtä iso kuin viime hallituskaudella. Huolia voivat aiheuttaa hallitusohjelman kirjaukset Uudenmaan ja pääkaupunkiseudun erillisratkaisusta.
18 maakunnan malli ei ole puoluepoliittinen kompromissi
Monet tutkijat ovat sanoneet, että Suomeen riittäisi 18 maakunnan sijasta viisi hallintoaluetta sotea varten. Juhani Lehto muistuttaa, että ensin jotkut tutkijat olivat sitä mieltä, että ei saisi olla alle 50 000 asukkaan sote-alueita. Sen jälkeen puhuttiin noin 40 seutukunnan alueista. Seuraava askel oli nykyisten sairaanhoitopiirien tai maakuntien pohjalta syntynyt 18 maakunnan malli. Vasta sen jälkeen on puhuttu viidestä alueesta.
– Kussakin noissa on oma rationaliteettinsa. Tekninen rationaliteetti voi sanoa, että viisi riittää, mutta paikallista demokratiaa ei ole viiden systeemissä helppo toteuttaa, Lehto sanoo.
18 maakunnan malli on Lehdon mukaan tasapainoilua paikallisen demokratian ja tehokkuusnäkökulmien välillä.
– Kotipalvelu, lastensuojelu ja monet muut edellyttävät paikallisten olosuhteiden hyvää tuntemusta, jotta hoito toimisi ihmislähtöisesti ja tehokkaasti.
Kaikkien sosiaali- ja terveyspalveluiden sijoittaminen yhteen hallintoon aiheuttaa Lehdon mukaan ristiriidan demokratian ja lähipalveluiden tehokkuuden kannalta.
– Tämä ratkaisu on kompromissi mutta ei tämä ole mikään puoluepoliittinen kompromissi vaan näiden tavoitteiden välinen kompromissi.
Sosiaaliturvan käänne mahdollinen
Uusi hallitus päätti käynnistää sosiaaliturvauudistuksen (sotu) ”tutkimusperusteisesti parlamentaarisessa komiteassa”.
Sotu-uudistuksen läpimeno on kiinni siitä, saako hallitus aikaan yksimielisyyden opposition kanssa, jotta uudistus ei kaatuisi heti ensi vaalien jälkeen.
– Yliopistoihmisenä on mielenkiintoista nähdä, miten komiteatyöskentely sujuu. Sitä on sanottu tavaksi, jolla pystyttäisiin paremmin ja vakaammin kuulemaan asiantuntijoita ja ottamaan heidät mukaan valmisteluun. Yliopiston kannattaa olla hyvin kiinnostunut siitä, miten se käytännössä tapahtuu.
Lehto seuraa tarkasti, miten asiakasmaksujen alentaminen onnistuu lähivuosina.
– Kohta 15 vuotta jatkuneen korottamislinjan jälkeen resurssien lisääminen perusterveyshuoltoon ja perussosiaalihuoltoon on selvä käänne verrattuna siihen, mitä on toteutunut vähintään 8 ja aika monessa 15 vuotta. Tässä ei ole mikään iso käänne tapahtunut sosiaalipolitiikassa, mutta kysymys on siitä, tapahtuuko joku käänne. Se nähdään parin seuraavan vuoden aikana.
Yliopistolaisten kannattaa tarjota asiantuntemustaan
Tutkijat ja yliopistot ovat valitelleet, että poliitikot eivät piittaa tutkimustiedosta päätöksiä tehdessään. Hallitusneuvotteluita on kritisoitu siitä, että tutkijoiden sijasta esille pääsevät etujärjestöjen ja yritysten lobbarit.
Juhani Lehdon mukaan myös akateemisella tutkimuksella on merkitystä hallitusneuvotteluissa. Neuvottelutilanne on kuitenkin niin intensiivinen paikka, ettei siellä ole aikaa istahtaa miettimään asiantuntijalausuntoja.
– Eivät siellä lobbarit olleet tällä kertaa samalla tavalla näkyvissä kuin joissain edellisissä jutuissa, mutta eiväthän siellä myöskään asiantuntijat olleet näkyvissä. Kyllä se oli hyvin pitkälle puolueiden parlamentaarisen eliitin kokoontuminen, jossa oli joitakin tällaisia minun kaltaisiani, vähän sivusta tueksi vedettyjä henkilöitä, Lehto sanoo.
Lehto odottaa mielenkiinnolla, otetaanko asiantuntijoita mukaan hallituksen valmistelutyöhön.
– Edellistä hallitusta syytettiin siitä, että se teki hyvin nopealla aikataululla linjanvetopäätöksiä, joissa se ei kuunnellut edes ministeriön virkamiehiä. Virkamiehet joutuivat valmistelemaan asetuksia, joita he eivät itsekään pitäneet hyvinä. Tässä on aika monta porrasta, että miten asiantuntemuksen roolia voisi parantaa.
Lehto kehottaa yliopistolaisia olemaan luopumatta toivosta, tarjoamaan asiantuntemustaan, kirjoittamaan kriittisiä kirjoituksia ja olemaan aina valmis menemään, jos pyydetään.
– En usko, että meidän poliittinen kulttuurimme yhden hallitusvaihdoksen takia mitenkään totaalisesti muuttuu, mutta jos nyt tämä lobbareiden ja kriittisten asiantuntijoiden tasapaino muuttuisi vähän asiantuntijoiden suuntaan, niin se olisi jo hyvä tulos.
Teksti: Heikki Laurinolli
Kuvat: Jonne Renvall
