Tutkimus

Tutkijaryhmä muokkaa sosiaalihuollon asiakirjoja sarjakuviksi

Eliisa Pitkäsalo, Anne Ketola ja Laura Kalliomaa-Puha/ Kuva: Jonne Renvall
Eliisa Pitkäsalo, Anne Ketola ja Laura Kalliomaa-Puha tutkivat sarjakuvaa keinona parantaa sosiaalihuollon asiakirjojen ymmärrettävyyttä. Ryhmään kuuluvat myös Kirsi Günther ja Vaula Haavisto. Kuva: Jonne Renvall
Tampereen yliopiston tutkijaryhmä kehittää keinoja muuttaa sosiaalihuollon asiakirjoja sarjakuviksi. Tavoitteena on laatia juridisesti päteviä asiakirjoja sarjakuvamuodossa.

Sanasta kuvaksi -tutkimushankkeen vetäjä, sosiaalioikeuden professori Laura Kalliomaa-Puha ei näe esteitä sille, miksi Suomessa ei voisi tehdä vaikkapa päteviä työsopimuksia sarjakuvan muodossa.

– Työsopimuslaissa ei missään sanota, että työsopimuksen pitäisi olla tekstimuodossa. Se kyllä sanotaan, että sopimuksen pitää mielellään olla kirjallinen, mutta suullinenkin työsopimus on pätevä, Kalliomaa-Puha sanoo.

Työryhmä sai Koneen Säätiöltä 296 000 euron apurahan kolmivuotiseen hankkeeseen, jossa arvioidaan monitieteisesti, miten sarjakuva voisi parantaa sosiaalihuollon asiakirjojen ymmärrettävyyttä. Ryhmään kuuluu sosiaalityön, käännöstieteen, sarjakuvatutkimuksen ja oikeustieteen tutkijoita sekä sarjakuvapiirtäjä.

Vaikeaselkoisuus haittaa oikeuksien toteutumista

Tutkimushanke pyrkii korjaamaan juridisten asiakirjojen vaikeaselkoisuuden ongelmaa. Osa ihmisistä jää vaille heille kuuluvia sosiaalisia oikeuksia, koska he eivät saa selkoa epäselvistä asiakirjoista. Tämä tulee kalliiksi koko yhteiskunnalle.

Laura Kalliomaa-Puha sanoo, että on vaikea arvioida oikeuksia vaille jäävien ihmisten lukumäärää. Ongelma koskee kuitenkin useimpia ihmisiä jossakin elämänvaiheessa.

– Sosiaalioikeuden tutkijakaan ei aina ymmärrä sosiaalihuollon asiakirjoja. Moni meidän yhteiskuntamme tuottama teksti on niin hankala, että ihmiset eivät saa heille kuuluvia oikeuksia, Kalliomaa-Puha sanoo.

Sarjakuvatyösopimus/ Kuva: Robert de Rooy

Suomalaisen tutkijaryhmän esikuvana on Etelä-afrikkalaisen asianajaja Robert de Rooyn laatima sarjakuvamuotoinen työsopimus, joka on juridisesti pätevä asiakirja Etelä-Afrikassa. Kuva: Robert de Rooy / Creative Contracts (Pty) Ltd

Tamperelaisryhmä sai idean hankkeelleen Etelä-Afrikassa ja Australiassa tehdyistä sarjakuvamuotoisista työsopimuksista, jotka ovat myös juridisesti päteviä.

Etelä-afrikkalainen asianajaja Robert de Rooy kehitteli sarjakuvamuotoisen työsopimuksen, jota erikieliset työntekijät voivat ymmärtää. Tarve tuli siitä, että Etelä-Afrikkaan saapuu vuosittain naapurimaista runsaasti appelsiininpoimijoita, joiden kielitausta on hyvin moninainen. Jo pelkästään Etelä-Afrikassa puhutaan 11 eri kieltä.

De Rooy on tehnyt jo parikymmentä erilaista sopimusta eri tarkoituksiin. Sopimukset hän on viimeistellyt yhteistyössä eteläafrikkalaisen yhtiön, Jincomin piirtäjien kanssa.

Australiassa on tehty insinööritoimistoa varten sarjakuvamuotoinen työsopimus. Se muistuttaa sarjakuva-albumia, koska mukana on laajasti myös muuta tietoa työpaikan arvoista alkaen.

– Kysymys ei ole siitä, etteivätkö insinööritoimiston työntekijät osaisi lukea mutta ehkä he nyt lukevat paperit vähän huolellisemmin, Kalliomaa-Puha kertoo.

Suomessa on epäilty, että ihmiset voivat pitää sarjakuvamuotoa lapsellisena. Australiassa ja Etelä-Afrikassa nämä pelot eivät ole toteutuneet. Käyttäjäkokemukset ovat päinvastoin myönteisiä siten, että työntekijät ja asiakkaat ovat arvostaneet asiaa.

Kalliomaa-Puha odottaa jännittyneenä, miten suomalaiset suhtautuvat sarjakuvamuotoiseen asiakirjaan, sillä Suomessa on viranomaisviestinnässä totuttu kirjalliseen ilmaisuun.

Lasten valvotun vaihdon asiakirja kokeilukohteena

Sanasta kuvaksi -tutkijaryhmä on pilottihankkeenaan laatinut sarjakuvamuotoisen sopimusasiakirjan, joka koskee lasten valvottua vaihtoa. Se on sosiaalihuoltolain palvelu, jossa kunta tarjoaa sopimuspohjaisen tavan siirtää lapsi vanhemmalta toiselle silloin, kun vanhempien välit ovat tulehtuneet niin, etteivät he voi kohdata toisiaan.

Tutkimusryhmän kuuluva käännöstieteen tutkija Anne Ketola on myös kuvittaja, joka piirsi lasten valvottua vaihtoa koskevan sarjakuva-asiakirjan kuvat. Tulosta testattiin ryhmällä sosiaalityön opiskelijoita, jotka vertasivat kuvallista asiakirjaa Tampereen kaupungin käytössä olevaan asiakirjaan.

Puolet testaajista oli sitä mieltä, että kuvitettu versio on selkeämpi. Toinen puoli piti sanallista versiota parempana.

Osa opiskelijoista oli huolissaan siitä, että asiakkaat saattaisivat pitää sarjakuvamuotoista asiakirjaa alentavana. Tämäkin kysymys tulee myöhemmin oikeiden asiakkaiden testattavaksi.

Lasten valvottu vaihto/ Kuvat: Anne Ketola

Sanasta kuvaksi -tutkijaryhmän pilottihankkeeksi valittiin lasten valvottua vaihtoa koskeva asiakirja. Kuvassa näytteitä Anne Ketolan tekemästä kuvituksesta asiakirjaa varten.

Anne Ketola pitää kuvitustehtävää valtavan mielenkiintoisena. Yksi ongelmista oli kuvittaa kaikki sellainen, mikä ei tekstimuotoisessa esityksessä lainkaan nouse esiin.

Kuvittaja joutuu ottamaan kantaa ihmisten ulkonäköön. Nyt Ketola teki valinnan, kun hän piirsi kantasuomalaisen näköisen pariskunnan perinteisissä sukupuolirooleissa.

– Tällaisessa sopimuksessa on selvä, että meillä on isä ja äiti ja perinteiset sukupuoliroolit. Muun tyyppisissä asiakirjoissa kannattaisi pyrkiä eroon stereotypioista, Ketola sanoo.

Kysymys ulkonäöstä on olennainen, sillä sarjakuvamuotoisten asiakirjojen yksi käyttäjäryhmä ovat maahanmuuttajat, jotka eivät vielä osaa hyvin suomea tai ruotsia.

Ongelmia tuottavat myös värit. Ketola käytti vihreää ja punaista symboloimaan oikeaa ja väärää. Palautteen perusteella kävi ilmi, että tämä valinta ei sovi punavihersokeille ihmisille.

– Kuvituksissa on hirveästi huomioitavaa, mikä tekee siitä todella mielenkiintoista mutta samalla haastavaa, Ketola sanoo.

Kääntämisen tutkija Eliisa Pitkäsalo huomauttaa, että tekstipohjaisessa sopimuksessa voi olla eri esittämisjärjestys kuin sarjakuvassa. Molemmissa esitystavoissa pitää ottaa huomioon se, että loogisuus säilyy.

Vanhukset yksi käyttäjäryhmä

Sarjakuvamuotoisten asiakirjojen käyttäjäkunta voi olla hyvinkin laaja. Yhden ryhmän muodostavat vanhukset, joilla muistisairaus tai kognitiiviset vaikeudet voivat estää tai rajoittaa ymmärtämistä.

– Vanhuksille tästä on hyötyä siksikin, että visuaalisesti asioita on ehkä helpompi muistaa. Kun asiakirjan sisällön näkee, se jää paremmin muistiin, Eliisa Pitkäsalo sanoo.

Kotihoidon sopimus on Pitkäsalon mielestä yksi mahdollinen kohde sarjakuvamuotoiselle esitykselle.

Tutkijat uskovat, että asiakirjojen ymmärrettävyyden parantuminen voisi helpottaa myös Kelan asiakaspalvelua. Asiakkaat ruuhkauttavat nyt Kelan toimistoja siksi, että he tarvitsevat apua vaikeaselkoisten päätösten tulkinnassa. Työaikaa kuluu neuvontaan, koska dokumentit ovat epäselviä.

Tutkijaryhmään kuuluva Vaula Haavisto tekee pohjustavaa tutkimusta siitä, mitkä voisivat olla sopivia kohteita sarjakuvamuotoiselle asiakirjalle. Ainakin maahanmuuttajien tarpeita on tarkoitus lähestyä pakolaisneuvonnan ja alan muiden organisaatioiden kautta.

Haavisto on kiinnostunut siitä, miten ihmiset käyttävät sopimuksia ja miten käyttö mahdollisesti muuttuu, jos sopimus onkin sarjakuva. Sosiaalityön tutkija Kirsi Günther tutkii, miten sarjakuvamuotoiset asiakirjat voisivat lisätä asiakaslähtöisyyttä ja sosiaalihuollon kirjaamisen eettisyyttä.

Radikaali yritys kuvittaa koko asiakirja

Sarjakuvaa on kokeiltu Suomessa julkishallinnon viestintävälineenä aiemminkin. Sarjakuvana on julkaistu ainakin Kemin kaupungin vuosikertomus ja Kelan historiikki. Euroopan unioni on julkaissut tietoturvaa koskevan ohjeistuksen sarjakuvana.

Tamperelaistutkijoiden projekti eroaa aiemmista siinä, että nyt mennään syvemmälle pelkän kuvittamisen sijasta. Tähän saakka kuva on ollut lisämateriaalia, jonka tehtävä on ollut havainnollistaa tiettyä pykälää tai lainsäädäntöä.

– Tämä meidän hankkeemme on aika radikaali siinä, että nyt lähdetään aidosti kuvittamaan koko asiakirja eikä vain julkaista siitä joku kuvaliite. Sekin on mahdollinen tutkimuksen lopputulos, että kuva toimii sittenkin paremmin vain liitteenä tai lisämateriaalina, Kalliomaa-Puha sanoo.

Tutkijat uskovat, että asiakirjojen kuvitustyö antaa paljon oppia myös asiakirjoista itsestään.

– Yksi meidän tutkimuksemme tulos voi olla se, miten voi parantaa näitä olemassa olevia asiakirjatekstejä ihan teksteinä.

Teksti: Heikki Laurinolli