Tutkimus

Tutkijaryhmä kokosi aineiston kansallista lapsistrategiaa varten

Lapsi/ Kuva: Jonne Renvall
Lapsista, nuorista ja lapsiperheistä löytyi satoja tutkimuksia noin 200 tutkijalta.

Eri alojen tutkijat kokosivat kansallista lapsistrategiaa varten laajan tutkimusaineiston, johon kuuluu satoja tutkimuksia noin 200 tutkijalta. Työn tulos esitetään maaliskuussa sosiaali- ja terveysministeriölle sekä opetus- ja kulttuuriministeriölle.

– Tämä on kansallisella tasolla merkittävää työtä. Minulle itsellenikin on ollut valtavan opettavaista lukea eri tutkimuksista ja huomata, miten paljon näistä asioista meillä tiedetään, sanoo Tampereen yliopiston varhaiskasvatuksen professori Kirsti Karila.

Karila on jäsenenä Jouni Välijärven johtamassa tutkijaryhmässä, joka muodostettiin viime syksynä kokoamaan yhteen alan tutkimustietoa. Nyt valmistunut tutkimuskooste on osa laajempaa lapsistrategiatyön ohjausryhmän materiaalia.

Aineisto sisältää laajan kirjon tutkimuksia eri tieteenaloilta ja eri yliopistoista. Lapsuus on ymmärretty laajasti koskemaan lapsia, nuoria ja lapsiperheitä, sillä tuleva lapsistrategia on tarkoitettu kattamaan ikävuodet syntymästä 18-vuotiaisiin saakka.

Tampereen yliopistosta on mukana tutkimuksia noin 30 tutkijalta tai tutkimusryhmältä useilta eri tieteenaloilta kuten aluetieteestä, terveystieteestä, lääketieteestä sekä yhteiskunta- ja kasvatustieteistä. Karilan mukaan Tampereen yliopiston tutkijoilla on runsaasti annettavaa näihin yhteiskunnallisiin kysymyksiin ja yhteistyön vahvistaminen eri tieteenalojen välillä olisi toivottavaa.

– Meillä on tutkittua tietoa lasten hyvinvoinnista ja terveydestä, lapsiperheköyhyydestä ja lasten osallisuudesta ja osallistumista. Meillä on tutkimustietoa yksintulleista maahanmuuttajanuorista, muuttuvasta perheestä ja isyydestä, monipaikka-asumisesta ja haasteellisista perhetilanteista. Samoin yliopistomme tutkijat ovat paneutuneet varhaiskasvatuksen ja koulun toimintaan lasten ja nuorten paikkoina. Meillä on tietoa vaikka mistä, Karila sanoo.

Yksinäisyys nousee esille

Lasten ja nuorten yksinäisyys on ilmiö, joka tuli nyt kootusta tutkimusaineistosta esiin yllätyksenä Kirsti Karilalle.

– Monessa tutkimuksessa esille nousi yksinäisyys, jota tuotetaan monenlaisilla yhteiskunnan rakenteilla ja kulttuurisilla käytännöillä.

Alueiden erilaisuuden Karila on omissa tutkimuksissaankin havainnut ongelmaksi, joka heikentää lasten, nuorten ja lapsiperheiden tasavertaisia toimintamahdollisuuksia.

Karila muistuttaa, että näin laaja tutkimuskoonti kattaa useita tieteenaloja eikä edes yhdeltä tieteenalalta tule vain yhtä vastausta. Joskus saman alan tutkijoiden tulkinnat voivat kilpailla keskenään.

Kirsti Karila/ Kuva: Jonne Renvall
Varhaiskasvatuksen professori Kirsti Karila iloitsee siitä, että Suomessa valmistellaan vihdoinkin kansallista lapsistrategiaa.

Syntyvyys laskee ja ilmastokriisi uhkaa

Syntyvyyden lasku nousee väistämättä esiin tulevassa lapsistrategiassa, jonka tavoitevuosi on 2040.

– Julkinen keskustelu yksinkertaistaa tätä ilmiötä. Tutkimuksella olisi paljon moninaisempaa annettavaa siihen, koska kaikilla on yhteinen tahto, että asialle pitäisi tehdä jotakin, Kirsti Karila sanoo.

Nuorten huoli maapallon tulevaisuudesta ja ilmastokysymykset osoittavat Karilan mukaan sen, että syntyvyys ei ole irrallaan yhteiskunnan ja maailman tapahtumista. Ilmastohuoli heikentää tulevaisuudenuskoa ja heijastuu syntyvyyteen.

Työelämän ja perheen yhteensovittamisen kysymykset ja luottamus palveluiden saatavuuteen ovat ratkaisevia asioita.

Karila kertoo, että syntyvyys on laskenut myös niissä perheissä, joissa on paljon lapsia. Näissä perheissä jäävät nyt kolmannet ja neljännet lapset syntymättä.

– Sen olen oppinut, että minkäänlainen painostaminen lapsiluvun lisäämiseksi ei ole toimiva ratkaisu. Ihmisillä pitää olla mahdollisuus haluamaansa lapsimäärään, onpa se sitten nolla tai viisi. Ei voida ajaa sellaista politiikkaa, että kaikilla olisi oltava tietty määrä lapsia.

Työelämän lapsi- ja perhemyönteisyys on keskeinen asia syntyvyyden kannalta. Työn ja perheen yhteensovittamisen mahdollisuudet, pätkätöiden lisääntyminen ja epävarmuus työsuhteista ovat asioita, jotka jokainen nuori työntekijä joutuu kohtaamaan.

Tutkija tutkii ja jättää poliittiset päätökset poliitikoille

Perhevapaauudistus ei onnistunut tällä hallituskaudella, vaikka puolueet vakuuttivat haluaan siihen. Yksi kiistoista koski lasten kotihoitoa ja kotihoidon tukea.

Kirsti Karila sanoo, että tässä lapsistrategiaa pohjustavassa tutkimuskoonnissa tutkijat eivät ota kantaa siihen, millainen perhevapaauudistus pitäisi toteuttaa. Poliittisten johtopäätösten teko kuuluu poliitikoille.

– Tämä tutkijaryhmä ei ota päättelykantaa. Viime aikoina on korostettu tutkimustiedon hyödyntämistä. Tutkimustietoa voidaan käyttää poliittisessa päätöksenteossa, mutta ne ovat poliittisia ratkaisuja ja poliitikkojen vastuulla. Tutkijoiden tehtävänä on tuoda monitasoista, tutkittua tietoa siihen prosessiin, Karila selventää.

Poliitikot olettavat Karilan mukaan usein, että tutkijat antaisivat suoria vastauksia poliittisiin ongelmiin. Onko se kokonaan pois suljettu, että tutkijat voisivat ehdottaa valmiita ratkaisuja päätettäviksi?

– Se riippuu tutkimuksesta. Jos tutkitaan joidenkin politiikkaratkaisujen vaikutuksia ja on rakennettu tietynlainen asetelma, niin voidaan sanoa, että tämän tutkimuksen perusteella nämä politiikkaratkaisut tuottavat tällaista ihmisten käyttäytymistä ja tällaisia seuraamuksia. Laajojen meta-analyysien avulla voidaan myös koota yhteen eri tutkimusten erilaisissa ympäristöissä ja hieman erilaisilla asetelmilla tuottamaa tietoa ja hyödyntää sitä päätöksenteossa.

Julkinen keskustelu voi ajautua sivuraiteille

Kirsti Karila on oman tutkimustyönsä pohjalta esittänyt myös konkreettisia päätösehdotuksia, joista yksi koskee esiopetuksen laajentamista viisivuotiaisiin saakka. Julkinen keskustelu asiasta ei aina ole ollut miellyttävää seurattavaa, vaikka Karila on jo kokenut yhteiskunnallinen keskustelija ja vaikuttaja.

– Olen hieman pelonsekaisin tuntein seurannut julkista keskustelua kaksivuotisesta esiopetuksesta. Se ei ole mennyt riittävälle syvyydelle eikä ottanut huomioon, millaisten ehtojen vallitessa se on järkevä ratkaisu ja minkä ehtojen vallitessa se saattaa jopa heikentää lasten elämänlaatua, Karila sanoo.

Viisivuotiaisiin saakka yltävä esiopetus ei Karilan mukaan ole järkevä ratkaisu, jos ei oteta huomioon lapsen tarvetta kokonaiseen päivään ja laadukkaaseen ympäristöön. Systeemi ei Karilan mukaan toimi, jos lapsen päivä hajotetaan palasiksi.

– Se on aina se haaste, että poliittiseen keskusteluun mahtuu kerralla suhteellisen vähän tekijöitä. Tutkijalta se vaatii sitä, että täytyisi aina kerätä tarmoa, että jaksaa tehdä uuden tutkimustietoa painottavan mielipidekirjoituksen ja pyrkiä vaikuttamaan.

Teksti: Heikki Laurinolli
Kuvat: Jonne Renvall


Kansallinen lapsistrategia 2040 sosiaali- ja terveysministeriön sivuilla

 

Julkaistu:12.3.2019