Tutkimus

Tutkija ottaisi perustulon keinoksi koronan kaltaisia kriisejä varten

Johanna Perkiö
Tutkija Johanna Perkiö sanoo, että Suomen perustulokokeilu oli mainettaan parempi hanke, jota käsiteltiin julkisuudessa turhan negatiivisesti. Kokeilun hyvinvointivaikutukset jäivät liian vähälle huomiolle.
Perustulon kaltainen sosiaaliturva auttaisi varautumaan koronapandemian kaltaisiin kriiseihin, joissa iso joukko ihmisiä menettää yhtäkkiä toimeentulonsa, arvioi perustuloa tutkinut Johanna Perkiö.

– Tällainen automatisoitu sosiaaliturva olisi heti saatavilla ilman monimutkaisia hakuprosesseja. Toivoisin että sosiaaliturvan uudistuskomitea ottaisi tämän huomioon, koska ilmastonmuutoksen myötä erilaiset poikkeustilat ja kriisit todennäköisesti yleistyvät. Perustulon tyyppinen sosiaaliturva ei jättäisi ihmisiä missään tilanteessa tyhjän päälle, Perkiö sanoo.

Poliitikoista samantapaisia näkemyksiä on esittänyt vihreiden Maria Ohisalo, jonka mukaan perustulosta olisi ollut hyötyä koronakriisissä.

Johanna Perkiö kiittelee suomalaista sosiaaliturvaa siitä, että se mahdollisti nopean reagoinnin koronakriisiin siten, että työttömyysturva pystyttiin laajentamaan tilapäisesti kattamaan myös yrittäjästatukselle työskentelevät. Ongelmaksi muodostuivat kuitenkin pitkät hakujonot.

Perkiö tekee sosiaalipolitiikan alan väitöskirjaa puolueiden käymästä perustulokeskustelusta ja työskentelee projektitutkijana Tampereen yliopiston johtamassa Towards Eco-Welfare State (ORSI) -hankkeessa.

Kaikki koronatuet eivät ole perustuloa

Jotkut maat ovat ottaneet käyttöön pienituloisille kohdennettuja tulonsiirtoja koronahaittojen korjaamisessa. Espanja päätti maan hallituksen ohjelman mukaisesta tukimallista, jota Johanna Perkiö ei pidä varsinaisena perustulona mutta kuitenkin mahdollisena askeleena sellaisen suuntaan.

Japani ja Hongkong ilmoittivat jakavansa kansalaisille ns. helikopterirahaa kulutuskysynnän lisäämiseksi.

– Nämä ovat kertaluontoisia tulonsiirtoja, joita voidaan käyttää talouden elvytyksen työkaluina. Siinä mielessä ne muistuttavat perustuloa, että kaikki saavat vastikkeetta tietyn summan pankkitililleen, Perkiö sanoo.

Samaan sarjaan elvytyskeinoja kuuluu Suomessa vasemmistoliiton Li Anderssonin ehdotus jakaa kaikille sadan euron ”elvytysseteliä”, jolla tuettaisiin palvelualoja.

Perustulokokeilu sai turhan kielteisen palautteen

Juha Sipilän hallitus toteutti vuosina 2017–2018 perustulokokeilun, johon pääsi mukaan 2000 satunnaisesti valittua Kelan työttömyysetuuksien saajaa. Heille maksettiin 560 euroa perustuloa kuukaudessa ilman, että siihen sisältyi mitään velvoitteita.

Johanna Perkiön mukaan kokeilun tulokset lytättiin julkisuudessa turhan tylysti. Perkiön mielestä kokeilu ei epäonnistunut vaan antoi arvokasta tietoa vastikkeettoman sosiaaliturvan vaikutuksista.

– Kokeilu oli hyvin toteutettu, mutta toki se oli paljon rajatumpi kuin mikä olisi ollut mahdollista. Nyt kokeilu koski vain hyvin kapeaa ihmisryhmää, jossa on paljon pitkäaikaistyöttömiä ja muuten vaikeasti työllistyviä.

Epäkohtana Perkiö pitää sitä, että kokeiluun ei saatu kytkettyä tuloverotusta, joten todellista perustulomallia ei nyt päästy testaamaan.

– Kokeilun antia käsiteltiin julkisessa keskustelussa turhan negatiivisella tavalla. Perustulon hyvinvointivaikutukset saivat vain vähän huomiota, ikään kuin niillä ei olisi merkitystä.

Kokeilu paransi työttömien elämänlaatua ja lisäsi luottamusta

Johanna Perkiö löytää perustulokokeilusta pitkän listan hyviä tuloksia: Työttömien masennus väheni. Luottamus tulevaisuuteen, instituutioihin ja toisiin ihmisiin parani. Koettu terveys ja hyvinvointi kohenivat. Työllisyyskin parani, vaikka kyseessä oli vaikeasti työllistyvä ihmisryhmä.

– Perustulo ei vaikuttanut ainakaan työllisyyttä heikentävästi, sillä työllisyys parani enemmän kuin verrokkiryhmällä. Haastatteluista nousee yksilötarinoita, joissa kokeilu on vaikuttanut hyvinkin positiivisesti.

Perkiö huomauttaa, että monella kokeiluun osallistuneella työllistymisen vaikeudet ovat voineet liittyä aivan muuhun kuin taloudellisiin kannusteisiin.

– Vaikka ihmisille luotaisiin kuinka hyvät kannusteet työllistyä, niin jos työnantajat eivät halua heitä palkata, ei kannusteilla ole mitään merkitystä. Monella pitkään työttömänä olleella saattaa olla taustalla myös terveysongelmia. Kokeilussa parhaiten työllistyivät ne, joille työllistyminen oli suhteellisen helppoa.

Vastikkeeton tuki toimii hyvin

Perustulokokeilu osoittaa Johanna Perkiön mukaan sen, että vastikkeeton tulo on toimiva keino parantaa ihmisten hyvinvointia, jolla taas voi olla pitkäaikaisia kerrannaisvaikutuksia.

– Kokeilun tulokset puoltavat vastikkeetonta ja automatisoitua sosiaaliturvaa. Jos hyvinvointi paranee eikä työllisyyskään heikkene, ei liene paljon syitä sille, miksei tällaiseen voitaisi siirtyä laajemmin.

Kokeilun perusteella ei voi kuitenkaan sanoa mitään siitä, miten perustulo toimisi koko väestön tasolla. Sitä pitäisi testata paljon laajemmalla ihmisjoukolla.

Perkiö jatkaisi perustulon kehittelyä kokeilemalla sitä useammille väestöryhmille sekä toteuttamalla rinnalla alueellisia kokeiluja, joissa tietyllä alueella kaikki saisivat perustulon. Tämä oli myös perustulokokeilun valmistelleen tutkimuskonsortion alkuperäinen ehdotus.

Perustulo sopii Perkiön mukaan hallituksen suunnitelmiin negatiivisen tuloveron kokeilusta, jossa verovelvollinen maksaisi tuloveroa vasta, kun hänen tulonsa ylittävät tietyn tason. Tämän alittavista tuloista valtio maksaisi verovelvolliselle taloudellista tukea, negatiivista tuloveroa.

Yhtenä vaihtoehtona Perkiö pitää sitä, että sosiaaliturvaan lisättäisiin perustulon kaltaisia elementtejä sosiaaliturvan uudistuksen yhteydessä.

Suhtautuminen tuen vastikkeellisuuteen on keskeinen jakolinja puolueiden välillä. Vihreät ja vasemmistoliitto kannattavat vastikkeetonta sosiaaliturvaa. Muiden puolueiden mielestä ihmisen pitää sosiaaliturvan vastineeksi osoittaa olevansa aktiivinen työnhaussa.

– Perustulokeskustelun vastikkeettomuuden vastustuksessa on voimakas moraalinen lataus, vaikka monia muita perustuloon liittyviä asioita saatetaan jakaa. Kaikki ovat samaa mieltä siitä, että sosiaaliturvan pitäisi olla yksinkertaisempi ja työn ja sosiaaliturvan yhteensovittaminen helpompaa.

Perustulo pysynyt Suomessa pitkään pinnalla

Suomalaiset poliitikot ovat olleet poikkeuksellisen aktiivisia perustulokeskustelussa verrattuna moniin muihin maihin. Tämä on käynyt selvästi ilmi Johanna Perkiölle, kun hän on tutkinut aihetta Helsingin Sanomien jutuista ja eduskunnan täysistuntojen pöytäkirjoista.

Perustuloa ovat pitäneet esillä monet vaikutusvaltaiset poliitikot kuten vihreiden Osmo Soininvaara, joka Perkiön mukaan on vaikuttanut keskeisesti siihen, miten perustulo Suomessa ymmärretään.

Perustulo on kytkeytynyt ajankohtaisiin ongelmiin kuten sosiaaliturvan kannustavuuteen, pätkätöihin ja epätyypillisiin työsuhteisiin.

Vihreiden ja vasemmistoliiton puolueohjelmissa perustulo on ollut näkyvästi esillä. Suomen keskustan ohjelmassa se on ollut 1990-luvulta lähtien.

Pieniä mutta ärhäköitä perustulon kannattajapuolueita ovat olleet eduskunnasta nyt poistuneet nuorsuomalaiset ja Suomen liberaalipuolue.

Kansalaispalkasta perustuloksi

Johanna Perkiö havaitsi perustulokeskustelun luonteen muuttuneen, kun hän tutki Helsingin Sanomien uutisointia aiheesta 1980–2015. Aluksi perustulo esitettiin vaihtoehdoksi palkkatyölle, sitten aktivointikeinoksi palkkatyöhön. Hetken aikaa 2000-luvulla siitä leivottiin jo koko palkkatyön haastajaa.

1980-luvulla puhuttiin aluksi kansalaispalkasta, jonka tilalle vuosikymmenen lopulla tuli perustulo. Suomessa niillä on yleensä tarkoitettu samaa asiaa.

Kansalaispalkalla ajettiin Perkiön mukaan aluksi jonkinlaista kohtuutalouden agendaa siten, että ihmiset voisivat ottaa rennommin, työaikaa voisi lyhentää ja töitä jakaa tasaisemmin. Osa ihmisistä voisi työskennellä perinteisen palkkatyösektorin ulkopuolella yleishyödyllisissä tehtävissä, tehdä hoiva- tai naapuriapua tai omia projekteja.

– Siinä oli voimakas vaihtoehtoisen kestävän talouden eetos. Oli myös vapauden ja autonomian lisäämisen ajatus, että ihmisille voisi antaa enemmän vapautta kuin mitä perinteinen sosiaaliturva tarjoaa.

1990-luvun alun lama oli taitekohta, jonka jälkeen perustulosta alettiin puhua enemmän aktivointipolitiikan työkaluna. Sen ohessa puhuttiin myös työn jakamisesta, jotta ihmiset voisivat työskennellä enemmän osa-aikaisesti ja työtä riittäisi useammille.

2000-luvulla ennen perustulokokeilua keskustelu kaventui koskemaan työn kannusteita ja vaihtoiset näkymät jäivät sivuun.

Vuonna 2006 käytiin välinäytöksenä kiivas prekariaattikeskustelu, josta julkisuuteen nousi televisiossa ääneen lausuttu ”paskaduuni”-tokaisu.

– Suomalainen prekariaattiliike oli osa eurooppalaista liikehdintää, joka järjesti mielenosoituksia epävarmoissa työsuhteissa työskentelevien aseman parantamiseksi. Se oli valtavirtaisen perustulokeskustelun kyseenalaistava linja, jossa haettiin perustuloa parantamaan pienituloisten työntekijöiden neuvotteluvoimaa.

Tämä linja näkyi julkisuudessa mutta ei niinkään puolueiden käymässä keskustelussa. Perkiön mukaan se ei myöskään johtanut mihinkään konkreettiseen tulokseen, mutta perustulokeskustelu nousi tämän seurauksena taas pinnalle hiljaisen kauden jälkeen.

Teksti: Heikki Laurinolli

Johanna Perkiö: Alternative for work, low-income supplement or investment? Exploring the idea of basic income in the Finnish public debate. Teoksessa Shaping and re-shaping the boundaries of working life. Tampere University Press 2020.