Hyppää pääsisältöön

Traumatisoitunut äiti tarvitsee varhaista tukea suhteessa vauvaan

Tampereen yliopisto
SijaintiÅkerlundinkatu 5, Tampere
Virta-rakennuksen auditorio 109
Ajankohta13.9.2019 9.00–13.00
Kielienglanti
PääsymaksuMaksuton tapahtuma
Raskaus- ja vauva-aikana suuret psykologiset ja keholliset muutokset, sekä vauvan itku ja tarvitsevuus, aktivoivat äidin traumahistoriaa erityisellä tavalla. Tampereen yliopistossa tarkastettava väitöskirjatutkimus kartoitti äidin traumataustan, mielikuvien ja mielenterveyden merkitystä varhaiselle vanhemmuudelle, äiti – vauva -vuorovaikutussuhteelle ja vauvan kehitykselle. Tutkittavina oli suomalaisia päihteitä käyttäviä ja palestiinalaisia sota-altistuneita äitejä sekä varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapiassa oleva suomalainen äiti.

Ajatus trauman ylisukupolvisuudesta on monelle tuttu. Psykologian maisteri, psykoterapeutti Sanna Isosävi pyrkii väitöskirjassaan tuottamaan uutta ymmärrystä erilaisten riskiäitien mielikuvien erityispiirteistä sekä siitä, toimivatko ongelmalliset mielikuvat ja mielenterveysoireet äitien traumakokemusten ylisukupolvisina välittäjinä.

Vakavasti traumatisoituneilla äideillä yleiset päihde- ja mielenterveysongelmat heijastelevat hankaluutta säädellä omaa stressiä ja tunteita. Lisäksi mielikuvat itsestä riittävän hyvänä äitinä voivat puuttua. Traumatisoitunut äiti voi mielikuvissaan kokea vauvan hankalana pahantekijänä aikaisempien traumakokemustensa ohjaamana, tai tulkita vauvansa viestejä omasta tarvitsevuudestaan käsin.

Sen sijaan, että äiti pystyisi auttamaan vauvaansa nopeasti ja tehokkaasti, hän voi mennä pois tolaltaan tai käyttäytyä tavalla, joka lisää vauvan hätää. Aiempi tutkimus osoittaa, että tällaisella säätelemättömällä vanhemmuudella on yhteydet jälkeläisen elinikäisiin vaikeisiin mielenterveysongelmiin.

- Merkityksestään huolimatta vanhempien traumaperäisen oirehdinnan tunnistaminen ja asianmukainen hoito on edelleen vaillinaista, toteaa Isosävi.

Väitöskirjassa esitetään kolme keskeistä tutkimustulosta. Ensinnäkin lapsuuden kiintymyshahmojen aiheuttavat traumat olivat haittaavampia palestiinalaisäitien raskausajan mielenterveydelle kuin myöhempi sota-altistus.

- Tämä tukee näkemystä siitä, että varhaiset lähisuhdetraumat häiritsevät äidiksi tuloa erityisellä tavalla ja osoittaa ilmiön pätevän äiteihin oman kulttuuripiirimme ulkopuolella, Isosävi toteaa.

Toiseksi, tutkittujen äitien mielikuvat olivat erityislaatuisia: niitä määrittivät esimerkiksi tunteiden hallitsemattomuus, eriytymättömyys omista vanhemmista tai lapsesta, pelokkuus, vihamielisyys, avuttomuus ja huonommuuden tunteet. Palestiinalaisäitien mielikuville olivat erityisiä yhteisöllinen kulttuuri ja sotaolosuhteiden aiheuttama kuormitus, mutta kulttuuritekijöiden huomiointi ei ollut este riskien tunnistamiselle.

Kolmanneksi kävi ilmi, että yleisesti vanhempien, vauvan ja vuorovaikutuksen arviointiin kehitetyt haastattelut ja vanhempien itsearviota hyödyntävät kyselyt eivät vahvistaneet odotettua mielenterveysoireiden ja ongelmallisten mielikuvien haittavaikutusta päihde- ja sota-altistuneilla äideillä. Tästä huolimatta kaikilla tutkituilla äideillä ilmeni riskejä varhaisessa suhteessa vauvaan.

- Tutkimustulokset vahvistavat ajatusta siitä, että tarvitaan koulutettujen ammattilaisten arviointia ja erityisymmärrystä vanhemman traumatisoitumisesta, jotta oikeat riski-ilmiöt tunnistetaan ja voidaan ottaa hoidon kohteeksi suuren riskin perheissä, Isosävi toteaa.

- Tutkimustulosten perusteella tarvitaan varsinkin varhaisten traumakokemusten systemaattista seulontaa raskaana olevien naisten keskuudessa. Vakavasti traumatisoituneet äidit tarvitsevat raskausaikana alkavaa, riittävän tiivistä hoitoa vanhemmuutensa ja mielenterveytensä sekä vauvan kehityksen tueksi, Isosävi sanoo. Kulttuurisia vanhemmuuseroja tulee kunnioittaa, mutta ne eivät estä riskien tunnistamista.

PsM Sanna Isosävin psykologian alaan kuuluva väitöskirja Transition to Motherhood in High-Risk Families: Re-organization or Disorganization? tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa perjantaina 13.9.2019 klo 12 alkaen Virta-rakennuksen auditoriossa 109, Åkerlundinkatu 5, Tampere. Vastaväittäjänä on professori Jaqueline Wendland Pariisin Descartes-yliopistosta. Kustoksena on professori Raija-Leena Punamäki.

Väitöskirjaan voi tutustua osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1186-5

TAMPEREEN YLIOPISTON TIEDOTE 27.8.2019

Kuva: Emmi Holopainen