Telemark-liukuja ja ski crossia – lumilajien opetus seuraa aikaansa
Hiihtäminen on harvinaistuva taito, eikä entisaikojen tapaan kuulu jokaisen repertoaariin automaattisesti. On löydettävä uusia tapoja innostaa lapset lumilajeihin ja myös kouluttaa tulevia opettajia opettamaan lumilajeja uudella, nykyisille lapsille paremmin soveltuvalla tavalla.
– Lumettomat talvet, kaupunkikoulut, perheiden erot harrastuneisuudessa ja lasten välineissä tuovat haasteita. Kaikilla kouluilla ei ole mahdollisuutta tarjota laadukkaita lainavälineitä eikä kaupunkikouluista ole helppoa päästä ladulle liikuntatunneilla, puhumattakaan vaikkapa laskettelun tai lumilautailun kaltaisten uudempien lumilajien kokeilusta tai opetuksesta, liikuntakasvatuksen yliopisto-opettaja Joonas Kalari listaa.
– On kuitenkin tärkeää opettaa lumilajeja jatkossakin. Kun oppii pysymään pystyssä jonkinlaisella liukuvalla välineellä, on matalampi kynnys kokeilla muitakin lajeja. Koulujen opetussuunnitelmassa ei puhuta enää hiihdosta mitään. Mutta tasapaino- ja liukumistaidot mainitaan, ja niiden opetukseen hiihto on mitä mainioin laji, Kalari jatkaa.
400 koululaista suksilla
Uudenlaisen lumilajeihin tutustumisen ja niiden opetuksen pariin päästiin viime viikolla, kun noin 400 Pirkanmaan koululaista opettajineen saapui Kauppiin Lasten lumipäiville.
Lumipäiviä on järjestetty eri muodoissaan useita vuosia, mutta korona ja lumettomuus ovat kurittaneet tapahtumaa muutamana vuonna. Eri puolilla maata Lumipäivien järjestelyistä ovat vastanneet Hiihtoliitto, paikalliset hiihtoseurat ja Tampereella tänä vuonna myös Tampereen yliopiston kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnan luokanopettajaopiskelijoiden ensimmäinen vuosikurssi, noin 90 opiskelijaa. Joonas Kalari kehui opiskelijoiden intoa opetella itsekin uutta lumilajien parissa – hiihtotaito ei enää ole opettajaksi opiskelevienkaan parissa itsestäänselvyys.
Tapahtumassa koululaiset kiersivät neljällä rastilla: yhdellä kokeiltiin mäkihyppyä, yhdellä oli erilaisia pelejä ja leikkejä, yhdellä ampumahiihtoa tennispalloa heittäen ja yhdellä ski cross -rata pujotteluineen ja portin alta laskuineen. Yksi rasteilla mukana olleista opiskelijoista on Aada Uotila, jolle hiihto ja lumilajit ovat tuttua juttua.
Lumipäivien mäkihyppyrastilla Uotila oppi paljon opettamisesta sekä lasten motivaatiosta ja motivoinnista.
– Mäkihyppyrastilla lapset saivat valita, laskivatko sellaisesta mäestä, jossa ei ollut hyppyriä, pienestä hyppyristä vai vähän isommasta. Oli hienoa nähdä, kuinka lasten rohkeus tarttui: kun muutamat uskalsivat laskea mäestä, monet muutkin rohkaistuivat, hän kertoo.
– Kun pääsee lasten kanssa tällä lailla oikeasti tekemään, se antaa motivaatiota rustata myös niitä akateemisia papereita, opettajaksi ensimmäistä vuotta opiskeleva Aada Uotila kertoo.
Joonas Kalari ja Aada Uotila pohtivat, että vastaavanlainen lumipäivä voisi tehdä hyvää monelle aikuisellekin.
– Jos hiihdon opettelu on lapsena jäänyt, aikuisia saattaa hävettää opetella lajia myöhemmin. Opettelun ei kuitenkaan tarvitsisi olla niin teknistä heti alussa, vaan tällaisen leikin varjolla oppisi monia hyödyllisiä alkeistaitoja.
– Yliopistoliikunta lainaa hiihtovarusteita ja järjestää tekniikkakursseja. Ehkä voitaisiin järjestää kiinnostuneille, vaikkapa vaihto-opiskelijoille, oma lumipäivä, jossa lumilajeihin voisi tutustua matalalla kynnyksellä?
Teksti: Sanna Kähkönen
Kuva: Jonne Renvall
