Teatterityöpajoja ja vaellusta – Tampereen yliopiston opiskelijat aloittivat opintonsa eräteatterilla

Eräteatteri sai alkunsa vuonna 2014, kun teatteriohjaaja, kirjailija Juha Hurme ja hänen työryhmänsä esittivät teatterikappaleita Lapin erämaassa.

Nykyään eräteatteriin voi tutustua eräteatterikursseilla, joissa osallistujat pääsevät sekä rentoutumaan luonnossa että tarkastelemaan ympäristöön ja yhteiskuntaan liittyviä ilmiöitä kriittisesti. Konsepti on Hurmeen kehittämä. 

Teatteritaiteellisesti vaativin eräteatteri edellyttää osallistujilta myös aikaa, vaivannäköä ja fyysistä kestävyyttä – tänä syksynä 16 Tampereen yliopiston opiskelijaa toteutti osana tutkintoaan englanninkielisiä teatterityöpajoja kymmenen kilometrin vaelluksen yhteydessä Kuhmoisissa.

Ryhmä myös saunoi metsurien saunassa, pulahti virkistävään lampeen ja yöpyi Lortikan tukkikämpässä. 

Juha Hurme toimi opettajana tässä SOS-peruskurssin kaksi päiväisessä eräteatteriosiossa, ja yliopistonlehtori Mikko Perkiö oli mukana kurssin vastuuopettajana. 

– Luonnonrakenteisiin tukeutuvan taiteellisen toimintatavan kautta ymmärrämme paremmin sitä, mikä teatterissa todella vaikuttaa sen tekijöihin ja yleisöön. Eräteatteri rikkoo kaavamaista jakoa teatterin tekijöihin ja yleisöön, Perkiö selittää.

Eräteatteri tukee henkilökohtaista kasvua 

Tieteellinen näyttö osoittaa, että inhimillistä ja ekologista tulevaisuutta uhkaa monikriisi, jonka ratkaisemisessa ihmisten toimijuuden vahvistaminen on keskeistä. 

Perkiö kuvaa, kuinka metsissä toteutuvassa eräteatterissa teatteritaide toimii moniaistillisena oppimisen välineenä, joka tukee osallistujien kasvua kohti ekososiaalisuutta. 

– Kehollinen, kuvittelukykyyn nojaava taidekasvatus ruokkii empatiakykyä ja huolenpitoa. Teatterin kautta uusia ideoita voi tutkia vuorovaikutteisesti, turvallisesti, mielikuvitusta ja ympäristöä hyödyntäen, Perkiö selittää. 

Perkiö jatkaa ja kertoo, kuinka teatteriharjoitteet vahvistavat ihmisten valmiuksia kohdata muutoksia ja rohkaisevat aktiiviseen toimijuuteen.  

– Näytelmät ja teatteri yhdistävät tiedon, tunteet ja kehollisen kokemuksen tehden eräteatterista vaikuttavan ja osallistavan tavan käsitellä monikriisiä ja järjestelmäriskejä. 

Opiskelijat: Syvällisempi yhteys luontoon 

Opiskelijat antoivat myönteistä palautetta eräteatterista ja kokivat saaneensa sen kautta syvällisemmän yhteyden luontoon.  

–  Koin eräteatterin luovaksi ja mieluisaksi tavaksi oppia ekologiasta ja muista kurssin ympäristönäkökohdista. Metsässä konkreettisesti oleminen ja näytelmien tekeminen avartavat ajattelua eri tavalla verrattuna luokkahuoneeseen, kurssin opiskelija Isabel Schneider selittää. 

–  Eräteatteri vahvisti yhteyttä ja empatiaa luontoa kohtaan. Kurssin avulla olimme enemmän läsnä ympäristön kanssa emmekä erillinen osa sitä, opiskelija Heli Laajoki kertoo. 

Kurssin opiskelija myös pohti sitä, kuinka eräteatterin avulla voisi olla mahdollista vaikuttaa laajemmassa mittakaavassa myönteisesti ympäristön kohteluun. 

– Kokemus eräteatterista voisi olla hyödyllinen jo varhaisessa vaiheessa, koska ihmiset pyrkivät suojelemaan itselleen merkityksellisiä asioita. Tämänkaltaisten ohjelmien avulla voitaisiin siten parantaa ympäristön kohtelua, Shaune Mulder toteaa. 

Eräteatterissa kansainvälistä potentiaalia 

Parhaimmillaan eräteatteri tarjoaa toimintatavan, joka yhdistää rentoutumisen, yksilön oppimisen ja kriittisen yhteiskunnallisen pohdinnan Suomen metsissä. 

Perkiö kertoo, että tulevaisuudessa eräteatteri voi levitä myös kansainvälisesti. Samalla se saattaa herättää kiinnostusta ulkomaisissa matkailijoissa, jotka haluavat kokea eräteatterin elämyksellisesti juuri suomalaisessa luonnossa. 

– Eräteatterissa on tarjolla sellainen ratkaisu ympäristön monikriisiin, jossa toimintamuodon myönteiset osatekijät vahvistavat toinen toisiaan, Perkiö toteaa. 

– Tavoitteemme on mittava taidetta, tiedettä ja vaikuttamista sisältävä hanke, joka lujittaisi eräteatterin potentiaalia entisestään erityisesti ekososiaalisen kriisin ratkaisuina. Hankkeessa teatteritaiteilijat, teatteritutkija ja yhteiskuntatutkijat toimisivat yhdessä, Perkiö selittää.