Tapio Visakorpi toivoo yliopistoon positiivista turbulenssia

Tapio Visakorpi kertoo olevansa pesunkestävä akateeminen tutkija, joka on vähitellen siirtynyt kohti hallinnon hommia. Seuraava siirtymä tällä uralla tapahtuu tammikuussa 2022, jolloin Visakorpi aloittaa Tampereen yliopiston tutkimuksesta vastaavana vararehtorina.

Keskeisimmäksi tehtäväkseen uudessa roolissaan Visakorpi näkee tiedekuntien tukemisen.

– Tärkeintä on luoda sellainen ympäristö, missä tutkijat pärjäävät ja menestyvät. Tiedekunnat toki tekevät tätä jo itse, mutta koen tärkeäksi kehittää myös yli tiedekuntarajojen tapahtuvaa toimintaa. Tähän liittyy myös se, mitä yliopistotasolla pitää huomioida esimerkiksi rahoituksen ja infrastruktuurin osalta.

Visakorpi aloittaa tutkimuksesta vastaavana vararehtorina tuulisessa tilanteessa. Kahden yliopiston fuusioituminen, sitä seuranneet yhteistoimintaneuvottelut ja meneillään oleva kampuskehitys kulkevat arjessa väistämättä mukana. Visakorpi ei ole tilanteesta huolissaan, mutta pitää yliopiston menestymisen kannalta tärkeänä, että töyssyt saadaan tasaantumaan ja päästään rakentamaan tietä eteenpäin.

– Turbulenssi on tyypillistä, kun tehdään näin iso fuusio kuin meillä. Se on ikävää, mutta ohimenevänä ilmiönä sen kyllä kestää, Visakorpi sanoo.

– Yhteistoimintaneuvottelut ja kampuskehitys ovat aiheuttaneet ja tulevat aiheuttamaan ristiaallokkoa vielä jonkin aikaa. Mutta on hyvä muistaa, että taustalla on pyrkimys siihen, että taloudellisista rajoitteista huolimatta pääsisimme kehittämään muun muassa tutkimustoimintaa ja meillä olisi voimavaroja siihen. Nyt suoritettavilla toimilla tehdään niitä voimavaroja.

Rahoitusleikkauksiin on vastattava aktiivisilla toimenpiteillä

Visakorpi on toiminut lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnan dekaanina vuoden 2019 alusta. Oman tiedekuntansa kautta hän tuntee yliopiston taloustilanteen hyvin. Visakorpi huomauttaa, että yliopistofuusiosta riippumatta vuodet ovat jo pitkään olleet tiukkoja.

– Olemme olleet pitkään kierteessä, missä taloustilanne tiukkenee ja samalla opiskelijamäärät kasvavat. Nyt olisi tärkeä päästä negatiivisesta kierteestä positiiviselle uralle, ja siihen tarvitaan voimavaroja. Eli suomeksi sanottuna rahaa.

Yliopistojen rahoitus on ollut tämän vuoden aikana tapetilla. Keväällä hallituksen suunnittelemasta pysyvästä 35 miljoonan euron leikkauksesta tieteeseen nousi kipakka keskustelu. Syksyllä tieteeseen esitettiin 40 miljoonan leikkauksia, jotka kuitenkin peruttiin. Asia kuitenkin noussee jälleen esiin ensi kevään budjettiriihessä.

Tutkimuksen asema ja rahoitus Suomessa huolestuttavat Visakorpea. Mutta hänelle se tarkoittaa sitä, että pitää ryhtyä toimenpiteisiin eikä jäädä tuleen makaamaan.

– Selkeä viesti yhteiskunnassa on ollut, että talous on tiukka ja leikkaava. Yliopistoindeksit on pääosin leikattu tai puolitettu, tutkimusrahoitusta on vähennetty ja esimerkiksi Business Finlandin rahoitus yliopistoille on romahtanut. Mutta toisaalta on syytä muistaa, että säätiöiltä saatu rahoitus on lisääntynyt ja ne ovat pelastaneet paljon varsinkin lääketieteen alalla. Suomi turvaa nyt paljon niihin tutkimusrahoituksen osalta, Visakorpi toteaa.

Kun meneillään on lisäksi kallis soteuudistus ja julkisia varoja on rajallisesti, Visakorpi ei näe, että tutkimukseen saataisiin paljon lisärahaa.

– Nyt puhutaan paljon TKI-rahoituksen kasvattamisesta. Mutta samasta tavoitteesta on puhuttu jo toistakymmentä vuotta, eikä se ole toteutunut. Ei tarvitse olla kauhean suuri skeptikko, jos ei usko puheiden toteutuvan nytkään.

Visakorven mielestä olisikin tärkeää miettiä rahoitusta uudella tavalla. Nyt pitäisi selvittää, miten olemassa olevalla rahoituksella voidaan luoda lisää rahoitusta ja millaisia uusia rahoituslähteitä on olemassa. Lisäksi pitäisi keksiä, miten voimme houkutella enemmän yrityksiä tekemään yhteistyötä yliopiston kanssa.

Tutkijan ura tarjoaa parhaat kiksit

Vaikka Visakorpi on orientoitunut nykyään hallinnollisiin tehtäviin, hän näkee itsensä ennen muuta tutkijana.

Tärkeimmän tähtihetkensä Visakorpi paikantaa 1990-luvulle. Tuolloin hän löysi tutkimusryhmänsä kanssa genomimuutoksen, joka aiheuttaa eturauhassyövän uusiutumisen hormonaalisen hoidon aikana. Se oli paradigman muuttanut löydös, joka johti uusien lääkkeiden keksimiseen.

–  Olin tuolloin tutkijatohtori ja mietin, pärjäänköhän kilpaillulla tutkijan uralla. Tuollainen suuri löydös toi uskoa ja auttoi viemään uraa eteenpäin.

Se, miten Visakorvesta ylipäätään tuli syöpätutkija ja kuinka hän päätyi juuri eturauhassyövän pariin, oli puhdas sattuma.

– 1990-luvun alussa kaksi nuorta ryhmänjohtajaa, Olli Kallioniemi ja Jorma Isola, olivat aloittamassa uutta tutkimusprojektia eturauhassyövästä. He palkkasivat minut tutkimusryhmäänsä. Ja kun jotain asiaa tutkii ja siihen pääsee syventymään, kiinnostus kasvaa sitä mukaa. Toki myös tiesin, että Kallioniemi ja Isola ovat kovatasoisia tutkijoita ja heidän ryhmäänsä pääseminen on minulle hieno tilaisuus, Visakorpi sanoo.

Tutkijana oleminen on Visakorven mielestä äärimmäisen motivoivaa, jos itsellään on draivi ja halu löytää uusia asioita. Se, mitä tutkijan uralta saa, on jotain, mitä kovin moni muu ala ei tarjoa.

– Ehkä muusikkona voisi saada samanlaiset kiksit kuin tutkijana. On palkitsevaa löytää jotain uutta sekä päästä mukaan kansainväliseen tiedeyhteisöön ja saada sen kunnioitus. Mutta ura on kova, ei sitä pidä kaunistella. Ja se vaatii omistautumista.

Tampereen yliopisto on Visakorven mielestä onnistunut hyvin tieteenalat ylittävässä tutkimuksessa. Monialaisuus ja kolmen kärkialamme – tekniikan, terveyden ja yhteiskunnan – välinen yhteistyö näkyy erinomaisesti.

– Yliopistollamme on hieno mahdollisuus, kunhan vain teemme asiat oikein. Täällä tehtävässä tutkimuksessa näkyy paljon hyvää ja minulla on täysi usko tulevaisuuteen. Toivoisin, että yhteisömmekin näkisi sen potentiaalin, mikä meillä on, Visakorpi sanoo.

– Mutta on sanottava myös, että en usko tasaisuuteen. Yliopistossa pitää aina olla turbulenssia, mutta positiivista sellaista.

Kuka?

• Lääketieteen tohtori Tapio Visakorpi.
• Nimitettiin syöpäbiologian dosentiksi Tampereen yliopistoon vuonna 1996.
• Syöpägenetiikan professori Tampereen yliopistossa vuodesta 2002.
• Palkittiin vuoden nuorena tutkijana vuonna 1999.
• Suomalaisen Tiedeakatemian jäsen vuodesta 2007.
• Lääke- ja biotieteiden tiedekunnan dekaani vuodesta 2017.
• Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnan dekaani vuodesta 2019.
• Toimii tällä hetkellä Eemil Aaltosen Säätiön ja Tays Tukisäätiön hallituksissa ja vuoden loppuun asti Suomen Syöpäsäätiön hallituksessa. Kuuluu lisäksi Suomen Kulttuurirahaston Pirkanmaan rahaston hoitotoimikuntaan.
• Aloittaa tutkimuksesta vastaavan vararehtorin viisivuotiskauden Tampereen yliopistossa 1.1.2022.

 

Teksti: Sari Laapotti
Kuva: Jonne Renvall