Tampereen kouluissa toimii nyt opettajamentoreita, jotka tarjoavat nuorille opettajille tukea – taustalla yliopiston pilottihanke
Tutkimus ja käytäntö ovat osoittaneet, että opettajankoulutus ei täysin valmista tuoreita opettajia työelämän todellisuuteen. Työuransa alulla olevat opettajat ovat muita stressaantuneempia, ja yhä useampi jättää alan jo ensimmäisten vuosien aikana. Tampereen yliopiston kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnan OPTIMO-hankkeessa (Oppimisen monikulttuuriset tilat) lähdettiin hakemaan tilanteeseen ratkaisuja, ja yhdeksi keskeiseksi keinoksi nousi hankkeessa pilotoitu opettajien mentorointimalli.
– Mentoroinnissa on ajatuksena, että kokeneet opettajat ovat nuoremmille apuna ja tukena koulutyön arjessa ja ikään kuin ottavat heidät vastaan, kun he harppaavat opettajankoulutuksesta työmaailmaan. Toiminnalle ei aseteta tarkkoja raameja, mutta siinä on isona tavoitteena, että päästäisiin keskustelemaan rehellisesti myös vaikeista asioista. Tarkoituksena ei siis ole perehdyttää uutta opettajaa ainoastaan koulutason asioihin, kuten siihen, mistä vesivärit löytyvät ja missä kunkin valvojan kuuluu seistä välitunnilla, kertoo erityisopettaja ja erityispedagogiikan yliopisto-opettaja Jenni Ollila, joka koordinoi mentoritoimintaa Tampereen kaupungilla.
– Opettajan ammatissa on vallinnut perinteisesti sellainen kulttuuri, että pitää pärjätä itsekseen ja olla vahva ammattilainen siitä päivästä lähtien, kun hyppää koulutuksesta työelämään. Olemme halunneet murtaa tätä käsitystä ja luoda suhteen, jossa nuorella opettajalla on lupa sanoa, että häntä väsyttää tai hänestä tuntuu, ettei hän osaa tai jaksa tätä työtä. Tarkoituksena on tehdä siitä sellainen sallittu osa opettajuutta. Toisaalta myös onnistumiset ja työn ilot moninkertaistuvat, kun niitä pääsee jakamaan mentorin kanssa.
Mentorointi halutaan vakinaiseksi osaksi koulujen toimintaa
Opettajamentoroinnin malli kehitettiin yhteistyössä Tampereen kaupungin kanssa, ja mentoreita koulutettiin OPTIMO-hankkeen kautta kolmelle lukukaudelle syksystä 2020 syksyyn 2021. Pilottihankkeeseen osallistui kuutisenkymmentä opettajaa, joista kukin sai päättää, millainen mentoroitavien määrä on heille sopiva. Hankkeen päättyessä kaupungilla todettiin, että mentorointia on syytä jatkaa ja siihen ollaan valmiita panostamaan.
– Minut palkattiin koordinoimaan toiminnalle jatkoa, ja tämän lukuvuoden alusta Tampereella aloitti 15 opettajamentoria. Heidät on palkattu vuodeksi eteenpäin, ja mentoroitavia on yhteensä 60. Tarkoituksena on kuitenkin luoda Tampereelle pysyvä mentorointimalli ja toiminnan kulttuuri, jossa tähän on vakinaisesti työntekijöitä palkattuna, Ollila selostaa.
Sana opettajamentoroinnista on lähtenyt kiirimään, ja koulutuksen perään on kyselty jo kauempaakin Suomesta.
– Se on ollut meille ihana signaali. Asetimme jo OPTIMO-hankkeen alussa tavoitteeksi, että mentorointimalli otettaisiin aidosti käyttöön, mutta on toiveiden täyttymys, että hankkeesta on oikeasti poikinut jotakin näin tärkeää ja konkreettista.
Opettajamentorit laittavat hyvän kiertämään
Vaikka Tampereen virallinen opettajamentorointi on vasta alussa, Ollila kertoo, että parivuotisen pilottivaiheen perusteella toimintaan on oltu todella tyytyväisiä.
– Tiivistettynä palaute on ollut sellaista, että jokainen nuori opettaja ansaitsisi tämmöisen oman kanssakulkijan, jolle voi purkaa myös työn raskaita puolia.
Kun mentoreiksi kouluttautuneilta opettajilta on kysytty, miksi he tahtoivat ryhtyä mentoreiksi, lähes jokainen on vedonnut omiin kokemuksiinsa tuen merkittävyydestä: osa on saanut uransa alkutaipaleella korvaamatonta tukea, ja osa on jäänyt kaipaamaan sitä. Ollila uskoo, että mentorointitoiminta on käynnistämässä laajempaa hyvän kierrettä.
– Kun nämä nuoret opettajat saavat tämän tuen, he haluavat vuorostaan antaa sitä eteenpäin. Uskon tässä sellaiseen lumipalloefektiin, ja koen, että olemme nyt oikealla tiellä.
Lisätietoja:
Tampereen opettajamentoritoiminnan koordinaattori Jenni Ollila
041 730 0740
jenni.ollila [at] tampere.fi
Teksti: Reetta Oittinen
Kuva: Jonne Renvall
