Suurvaltajohtajien arvopuhe kliseistä, epäselvää ja hengetöntä
– Pitäisi tehdä selväksi, mitä arvoilla tarkoitetaan. Iskusanoina toisellaan kuorossa vapautta, demokratiaa, ihmisarvoa, tasavertaisuutta ja solidaarisuutta Euroopan unionin arvoina. Ne ovat ikävästi ongelmallisia. Uskotellaan, että täällä se vapaus toteutuu, mutta yhtä lailla toteutuu riisto bisneskonsultivismin ja kaiken hyveenä palvotun ahneuden nimissä, sanoo oppihistorian dosentti Juhani Sarsila.
Sarsila on saanut valmiiksi 12 vuotta kestäneen historiantutkimuksen toisinajattelun ja sensuurin vaiheista antiikista uudelle ajalle. Teosparin Struggle of Faith and Reason: A History of Intolerance and Punitive Censorship ensimmäinen osa ilmestyi viime vuonna, toinen tänä keväänä. Sivumäärä on yhteensä noin 1100. Kirjat julkaisi arvostettu Peter Lang.
Putinin Venäjä muistuttaa Rooman kirkkoa keskiajalla
Julkinen arvopuhe selkiytyisi Juhani Sarsilan mukaan, jos supervaltajohtajat osaisivat puhua Platonin, Aristoteleen ja Ciceron intellektuaalisista, moraalisista ja poliittisista hyveistä.
– Nyt hyve-etiikasta on luovuttu, eikä antiikin kardinaalihyveitä (viisaus, kohtuus, rohkeus ja oikeudenmukaisuus) enää tunneta eikä tunnusteta. Ihmiset muuten jakavat sen harhaluulon, että jotkut kansat ovat rohkeita ja toiset pelkureita, vaikka vain yksittäiset ihmiset voivat olla rohkeita ja edelleen viisaita, kohtuullisia ja oikeudenmukaisia.
Hyve-etiikka ei Sarsilan mukaan ilmene siinä, että julkiseen toimintaan ja tavoitteenasetteluun roiskitaan sanoja ’eettisestä’ ja ’eettisyydestä’ vain siksi, että trendi tai markkina semmoista odottaa.
Individualistisen ja steriilin lännen liberaali maailma eroaa Sarsilan mielestä Vladimir Putinin Venäjän antiliberalismista. Lavean, likaisen ja mystisen idän traditio korostaa kollektivismia, ja ihmisyksilön arvo on meistä siellä vähäinen.
– Idässä yhä puhutaan meillä unohtuneista antiikin hyveistä, koska niistä on siellä varhain tullut elävä perinne. Sitä kreikanusko vahvisti ja bolševismi vahingoitti vain vähän. Vaikka hyveet elävät ja kukoistavat vain yksilöissä ja kuolevat heidän mukanaan, uudet sukupolvet kantavat vuorollaan elämän soihtua.
Sarsila vertaa Putinin Venäjän valtio-oligarkismia Rooman kirkkoon, joka sydänkeskiajalla korruptoituneena kiivaili, että kristikunnan yhtenäisyyden vuoksi piti ottaa kiinni harhaoppiset eli toisinajattelijat ja saada heidät perumaan väärät mielipiteensä. Levitessään ruton lailla harhaopit uhkasivat suistaa kaikki kristityt infernon tuleen.
Keskiajalla innovatiivisuus tuomittiin harhaopiksi
Keskiajalla kaikki innovatiivisuus oli tuhoisaa harhaoppia. Se hajotti staattista sääty-yhteiskuntaa ja loukkasi jumalan kunniaa.
– Innovaattori oli harhaoppinen, joka yritti tarjota jotakin uutta. Harhaopille antoi jalat jo Jeshua ja sitten Paavali, joka aivan oikein saarnasi, että täytyyhän harhaoppeja alati olla. Ciceron ajan latinan sanonta ”rebus novis studere” (harrastaa uusia asioita) tarkoittaa vallankumouksen hautomista, Juhani Sarsila kertoo.
– Pakanuus kiellettiin demonisena Roomassa keisariajan lopulla, ja noin vuodesta 400 alkaen oli pakko olla kristitty. Kun kristillinen kirkko ja valtio yhdistyivät, kirkko asettui valtion yläpuolelle. Siis kirkko nujersi valtion ja voitti siinä syklissä uskon ja järjen välisen taistelun.
Organisoidun uskonnon valta-asema kesti läpi keskiajan ja lähes koko uuden ajan, eikä edes Ranskan vallankumous kaatanut sitä.
– Ranskan vallankumous oli valistuksen inspiroima hyökkäys Rooman kirkkoa vastaan. Pappeja laitettiin giljotiiniin ja päitä vieri maahan. Silti ei mennyt kuin vuosikymmen tai pari, kun Rooman kirkko sai asemansa takaisin. Ranskan vallankumous jäi vajaaksi ja lähestulkoon epäonnistui.
Epäonnistunut oli Sarsilan mukaan myös Venäjän bolševikkivallankumous vuonna 1917, jos asiaa ajattelee uskon ja järjen kamppailun kautta. Valistuksen projekti oli kaatumassa muuallakin.
– Vaikka järki on voittanut jonkin pienen taistelun, niin järjen ja tiedon voitot ovat olleet vain moraalisia. Kleio, historian muusa, ei tahdo niitä noteerata.
Teknologia korvasi kristinuskon
Nykyinen teknokulttuuri perustuu Juhani Sarsilan mukaan paljossa järjen irrationaaliseen käyttöön, eikä moderni teknologia ole kriittisen järjen tulosta.
– Teknologiasta on tullut pitkälti maallistuneen kristinuskon korvike tai jatke. Nietzsche oli ensimmäinen, joka näki teknologian kulttuurin olemassaoloa uhkaavan raivon. Nopeajalkainen Teknologia tuli modernille ihmiselle yllätyksenä.
Faustinen ihminen yllättyi siitä, että teknologiasta tuli hänelle isäntä.
– Väitetään, että teknologia on onnellistanut ihmiskunnan, mutta sitä sopii epäillä, koska köyhyyttä ja kurjuutta on Telluksella enemmän kuin halutaan nähdä.
Kirkko teki vainoamisesta rakkauden aspektin
Rakkaus ilmenee kristillisen kirkon tarinassa vaivaisten ja köyhien hoivana, mutta rakkaus määrittyy kovin usein myös vainoksi.
– Väärän uskon vuoksi kidutus, vaino ja tappaminen on kristillisessä kirkossa selitetty rakkauden osoitukseksi, Juhani Sarsila sanoo.
Uskon ja järjen taistelu on ikuista. Sarsila huomauttaa, että usko tarkoittaa aivan eri asiaa kuin moraali. Kirkko on teoin ja sanoin opastanut, että moraali sopii unohtaa, koska vain usko yksin ratkaisee.
Hyvä moralisti varmasti kiusaa kirkkoa, joka sieluttomana ja hengettömänä palvoo rahaa ja valtaa. Hän tietää, ettei totuus pala tulessakaan, mutta myös sen, että totuuden asian puolustaminen likaista ja tukahduttavaa järjestelmää vastaan tekee kipeää.
Erasmus ennakoi sivistyksen loppuvan
Kirjassaan Juhani Sarsila tuo esille monia toisinajattelijoita, jotka kärsivät kovan kohtalon katolisen kirkon kourissa.
1300-luvun John Wycliffe oli englantilainen Raamatun kääntäjä ja varhainen uskonpuhdistaja. Hänet julistettiin harhaoppiseksi sen jälkeen, kun hän oli kyseenalaistanut paavin vallan kirkossa.
1300–1400-luvuilla elänyt tšekki Jan Hus oli kirkon reformaattori. Hänet poltettiin elävältä Konstanzin kirkolliskokouksessa.
1500-luvun lopulla vaelsi Euroopassa levoton Giordano Bruno, italialainen filosofi. Katolinen kirkko vangitsi Brunon hänen kerettiläisten oppiensa takia ja 17. helmikuuta 1600 pilkaten poltti hänet Ikuisessa kaupungissa.
1400–1500-luvuilla elänyt renessanssifilosofi Erasmus Rotterdamilainen sai nimensä historiaan, vaikka mies ei päässyt roviolle. Hänen kunniakseen on nimetty Euroopan unionin vaihto-opiskelijaohjelma.
Erasmus varoitti kiivasta Martti Lutheria käymästä hyökkäykseen Rooman liian mahtavaa kirkkoa vastaan.
– Erasmus lausui, että ei saa käydä instituution kimppuun oli se kuinka korruptoitunut tahansa: Sitä voi silti vähäeleisesti kritisoida. Erasmus nautti ruhtinaiden suojelua, eikä hän joutunut hengenvaaraan – kuten ei muuten Lutherkaan, paitsi kerran Wormsissa.
Erasmus elvytti latinan ja kreikan harrastusta ja kiinnostusta antiikkiin. Kuitenkin hän pelkäsi, että Lutherin sytyttämä tulipalo veisi siihen, että latinan ja kreikan luku loppuisi ja sivistykselle kävisi kalpaten.
– Nythän me voimme todeta, että näin on käynyt Suomessa ja Skandinaviassa, Juhani Sarsila sanoo.
Teksti: Heikki Laurinolli
Kuva: Teemu Launis
Juhani Sarsila: Struggle of Faith and reason: A History of Intolerance and Punitive Censorship. Peter Lang 2020–2021.
