Tutkimus

Suomesta tuli houkutteleva kohdemaa hedelmöityshoidoille

Riikka Homanen/ Kuva: Jonne Renvall
Akatemiatutkija Riikka Homanen pitää kiinnostavana kysymyksenä sitä, että suomalaisia pidetään muissa Pohjoismaissa nyt sukulaiskansana, kun aiemmin suomalaisia ei aina pidetty edes oikeina valkoisina eurooppalaisina.
Suomesta on tullut lisääntymismatkailun kohdemaa. Suomalaisille yksityisklinikoille saapuu vuosittain satoja ihmisiä lahjamunasoluhoitoihin enimmäkseen muista Pohjoismaista. Tulijoille Suomi on houkutteleva kohde muun muassa oletetun etnisen samankaltaisuuden vuoksi.

– Suomeen tullaan sen vuoksi, että suomalaisia pidetään sukulaiskansana, jonka ominaisuuksien ajatellaan jossakin määrin periytyvän, sanoo akatemiatutkija Riikka Homanen Tampereen yliopistosta.

Homanen sai viime vuonna Suomen Akatemialta viisivuotisen rahoituksen tutkimushankkeeseen, joka koskee lisääntymisen ulkoistamisen eli lahjasukusolujen ja sijaissynnytysten tarjoamiseen liittyvää eettistä arviointia. Tutkimus perustuu haastatteluihin ja etnografiseen kenttätyöhön yksityisillä hedelmöityshoitoklinikoilla ja terveysyrityksissä, joilla on kytköksiä ylikansalaisiin yhtiöihin.

Maailmalla miljoonabisnestä

Lisääntymismatkailu on maailmalla miljoonabisnestä, mutta Suomessa se on vaatimatonta. Vaikka Suomessa on tarjolla hedelmöityshoitoja, matkustavat jotkut suomalaisetkin ulkomaille hoitoihin. Heidän lukumäärästään ei ole juuri tietoa.

Suomesta mennään ulkomaille sukusoluhoitojen lisäksi myös sijaissynnytyksiin. Ne ovat Suomessa kiellettyjä, mutta niiden hankinta ulkomailta on periaatteessa sallittua.

Lahjasoluja varten matkustetaan usein Espanjaan, Tšekkiin ja Etelä-Afrikkaan lahjamunasoluja varten sekä Tanskaan lahjasiittiöitä varten. Sijaissynnytyksiin matkustetaan esimerkiksi Meksikoon tai Yhdysvaltoihin.

– Suomessa hedelmöityshoidot eivät ole mikään bisnes verrattuna siihen, mitä on spermapankkibisnes Tanskassa tai munasolubisnes Espanjassa tai Etelä-Afrikassa, Riikka Homanen sanoo.

Lisääntymishoitojen hinnat ovat Suomessa kalliimpia yksityisellä kuin julkisella puolella. Yksi lahjamunasoluhoitokierros yksityisellä klinikalla maksaa noin 7 000 euroa, jonka lisäksi tulevat lääkkeet sekä mahdollisesti solujen pakastus- ja säilytysmaksut. Munasolujen luovuttajalle maksetaan noin 250–500 euron korvausta matka- ja muiden kulujen lisäksi.

Pohjoismaista tullaan Suomeen hoitoihin

Suomalaisklinikoiden munasoluhoitoihin tulijat ovat enimmäkseen muista Pohjoismaista, lähinnä Ruotsista ja Norjasta, joista hoitoja on vaikea saada. Norjassa munasolujen luovutus on kokonaan kielletty. Ruotsiin ei ole syntynyt Suomen kaltaista yksityisklinikoiden verkostoa, ja julkisen terveydenhuollon ikärajaehdot ovat siellä Suomen yksityisiä klinikoita tiukemmat.

Lisääntymismatkailijoita Suomeen tulee myös Saksasta ja Itävallasta. Yhden tulijaryhmän muodostavat ulkosuomalaiset eri puolilta maailmaa. Venäjältä saapuu joitakin asiakkaita, mutta he käyttävät hoidoissa lähinnä omia solujaan.

Julkinen terveydenhuolto on Suomessa lähtenyt mukaan hedelmöityshoitoihin, ja lahjasukusoluhoitoja saa nyt viidestä yliopistosairaalasta. Riikka Homanen arvioi, että lahjasukusoluhoidot keskittyvät jatkossakin yksityisille klinikoille, koska julkisen puolen jonot muodostuvat helposti pitkiksi ja solupankkien pystyttäminen vaatii aikaa ja resursseja.

Rodullistettua sukusoluvalintaa

Sukusolujen valintakriteerit vaihtelevat maailmalla kansallisen lainsäädännön ja hoitokäytäntöjen mukaan. Kaliforniassa solujen vastaanottajat voivat valita lahjoittajan älykkyysosamäärän, yliopistokoulutuksen ja monien muiden ominaisuuksien perusteella.

Suomessa laki korostaa ulkonäön samankaltaisuutta. Ulkonäkö määritellään viitenä ominaisuutena: pituutena, silmien, hiusten ja ihon värinä sekä etnisenä taustana.

– Tuollaiset ominaisuudet ovat rodullistavia etenkin, kun etnistä taustaa ei määritellä laissa tarkemmin missään. Nyt klinikoilla pohditaan sekaisin kansalaisuutta ja joitakin vanhoja luokituksia kuten kaukasialainen tai maantieteellis-kulttuurisia alueita kuten pohjoismaalainen, Riikka Homanen sanoo.

Homanen pitää kansainvälisesti harvinaisena Suomen lainsäätäjän tapaa määrittää sukusolujen luovuttajien ja vastaanottajien yhdistelyn käytäntöjä kulttuurisesti rodullistavien ominaisuuksien mukaan.

Homanen tähdentää, että rodullistaminen ei ole sama asia kuin rasistisuus.

– Me ihmiset usein rodullistamme toisiamme tilanteisissa käytännöissä ja ajatuksissa. Ei siihen välttämättä liity mitään ilkeämielisyyttä toisia etnisiä ryhmiä kohtaan.

Onko rodullistaminen mikään ongelma?

– Siitä voi seurata ongelmia. Suomen laki on rodullistava mutta en sanoisi, että se on tarkoitusperiltään rasistinen. Sitä voitaisiin ehkä halutessa käyttää rasistisiin päämääriin, jos ajatellaan, että pitää olla rotuopillisesti jotenkin puhdas, koska valkoiset on ylivertainen kansa.

Homanen huomauttaa, että Suomen laissa sukusolujen luovutuksen tarkoitusperät on haluttu määritellä, jotta mitään eugeniikkaa eli rodunjalostusoppia ei pääsisi syntymään.

Suomalaisia pidetään sukulaiskansana

Pohjoismaista tulevat sukusolujen vastaanottajat pitävät suomalaisia sukulaiskansana, jonka etnisyyden he uskovat periytyvän.

Vanhemmat eivät saa tietää lahjasolun luovuttajaa Valviran rekisteristä, mutta hoidosta syntyvät lapset voivat saada tietää luovuttajan henkilötiedot täytettyään 18 vuotta. Lahjasolurekisteri näyttää antavan silti solujen vastaanottajalle takeen siitä, että luovuttaja voidaan jäljittää ja hänen ominaisuutensa varmistaa.

Klinikoiden työntekijät kertoivat Riikka Homaselle, että jotkut ulkomailta matkustavat sukusolujen vastaanottajat olivat aiempina vuosina ennen rekisterin käyttöönottoa huolestuneita siitä, että luovuttajat saattaisivat olla venäläisiä. Homasen arvion mukaan tämä kertoo siitä, missä sukulaiskansan rajan ajatellaan kulkevan.

– Solujen vastaanottajat halusivat tietää, että etninen alkuperä on pohjoismainen ikään kuin pohjoismaalaisuus periytyisi suoraan tai ollenkaan. Omiin jälkeläisiin ei haluta venäläisyyttä, mitä se sitten onkaan, Homanen pohtii.

Kiinnostavana kysymyksenä Homanen pitää sitä, että suomalaisia pidetään nyt muissa Pohjoismaissa sukulaiskansana. Tilanne on ollut historiallisesti erilainen aikoina, jolloin suomalaisia ei aina pidetty edes oikeina valkoisina eurooppalaisina tai skandinaaveina vaan idän mongoleina. Homanen arvioi, että valkoisuuden rajat ovat historiallisesti niin huokoiset, että jotkut kansat pääsevät sen piiriin tarpeen tullen.

Suomessa tervettä, maailmalla ongelmia

Globaali lisääntymisbisnes voi kohdella ihmisiä huonosti ja suhtautua välinpitämättömästi sukusolunluovuttajien terveyteen.

Ovatko rikkaat pohjoismaalaiset lisääntymis-shoppailijoita, jotka käyttävät hyväkseen heikossa asemassa olevia ihmisiä?

– Se on aika sensaatiomaisesti sanottu, Riikka Homanen vastaa.

Suomessa tilanne on paljon parempi kuin maailmalla, jossa on hyväksikäyttöä. Suomessa ei sallita sijaissynnytystä, jotta ei käytettäisi hyväksi naisia lisääntymistuotannon raskaan työn tekijöinä.

Hedelmöityshoitojen hinnat eivät Suomessa ole kaikkein korkeimmasta päästä. Säätelyllä rajoitetaan myös luovuttajille maksettavia korvauksia, jotka saisivat Homasen mielestä olla suurempiakin kuin pari sataa euroa.

Homasen tutkimuksen mukaan suomalaisklinikoiden antama hoito on hyvää tasoa toisin kuin saattaa olla muualla maailmassa. Suomessa myös hyvinvointivaltio takaa sen, että vahinkojen sattuessa aina joku taho ottaa vastuun seurauksista.

Joissain maissa esimerkiksi sijaissynnyttäjät voidaan jättää heitteille sen jälkeen, kun he ovat käyneet läpi vaativan raskaus- ja synnytysprosessin, jonka jälkeen voi tulla monenlaisia komplikaatioita.

– Toivoisin että kaikki maailman luovuttajat saisivat yhtä hyvää hoitoa kuin Suomessa saa. Vaikka tämä on markkinatoimintaa, niin siellä on eettistä ajatteluakin. Lisäksi nämä ovat niin pienet piirit. Julkisen ja yksityisen raja on Suomessa kuin pyöröovi. Yksityisen puolen ammattilaiset ovat jossakin kohtaa usein olleet töissä myös julkisella puolella.

Lisääntymismatkalle palmurannalle

Riikka Homanen on tutkinut akatemiahankkeessaan lisääntymisen ulkoistamista Suomessa ja haastatellut sukusolujen luovuttajia. Tavoitteena on haastatella myös ulkomailta Suomeen hedelmöityshoitoihin tulevia.

Toisessa osahankkeessa Homanen tutkii suomalaisten ulkomaille suuntautuvia lisääntymismatkoja. Tiettyjä ulkomaalaisia kohteita markkinoidaan kuin lomakohteita uima-altaineen ja palmurantoineen. Tutkijan tavoitteena on päästä matkustamaan yhdessä hoitoihin hakeutuvien kanssa ja tutustua perillä odottaviin hoitokäytäntöihin.

Kolmannessa osahankkeessa Homanen tutkii hedelmöityshoitojen yritystoimintaa ja biotaloudellista ympäristöä. Hän haastattelee alan markkinatoimijoita, jotka päättävät palvelujen tarjonnasta ja suunnittelusta.

Riikka Homasella on käynnissä myös Koneen Säätiön rahoittama tutkimus, joka tarkastelee eettistä ja poliittista työtä, mikä liittyy erilaisten lisääntymisteknologioiden normalisointiin ja kiistanalaisuuteen. Yhtenä tapauksena on tutkia kohtuteknologioita eli keinokohtuja ja kohdunsiirtoja. Tutkimuskohteina ovat lisäksi myös etnisten vähemmistöjen lisääntymiseen liittyvät ongelmat, lisääntymiseen liittyvä terveysdata sekä trans- ja intersukupuolisten hoitokäytännöt.

Teksti: Heikki Laurinolli
Kuva: Jonne Renvall

 

Uusimmat uutiset kategoriassa Tutkimus

Uusimmat uutiset