Tutkimus

Suomalaisten vankien elämänlaatu kohtuutasolla

Juho Saari/ Kuva: Jonne Renvall
Juho Saari johtaa Huono-osaisin Suomi -tutkimusohjelmaa, jossa nyt tehty tutkimus vankien elämänlaadusta ja arjen rakenteista on ainutlaatuinen.
Suomalaisten vankien elämänlaatu on tuoreen tutkimuksen mukaan kohtuullisella tasolla, mutta erot vankien välillä ovat suuret.

– Keskeisillä mittareilla arvioiden vankien elämänlaadussa on selkeä vaje verrattuna muuhun väestöön, mutta pääosin vankiloissa on kohtuullinen elämänlaatu, luottamus ja sosiaalinen tuki, sanoo Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnan dekaani ja sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari.

Saari on toimittanut yhdessä Sakari Kainulaisen kanssa vankila-arjen rakenteista ja elämänlaadusta kertovan teoksen Suomalainen vanki (Vastapaino 2021), joka perustuu pääosin talvella 2018–2019 kerättyyn Vasora-kyselyyn. Rikosseuraamuslaitoksen kanssa toteutettuun kyselyyn vastasi 443 vankia.

Tutkimuksen tuloksista kertovan teoksen kirjoittajat ovat kansanterveys- ja kasvatustieteilijöitä, kriminologeja, oikeustieteilijöitä, sosiaalityön tutkijoita, sosiaali- ja terveyspolitiikkoja sekä hyvinvointi- ja rakennesosiologeja. Tarkastelun kohteena olivat vankien hyvinvointi ja terveys, yksinäisyys, luottamus, statuserot, sosiaalinen tuki, vankeinhoidon toimivuus ja irrottautuminen rikollisuudesta.

Suomalainen vanki kuuluu Huono-osaisin Suomi (HUSO) -tutkimusohjelmaan, jonka kohteina ovat olleet asunnottomat, romanit, leipäjonossa kävijät, oikeuspsykiatrian potilaat, suonensisäisten huumeiden käyttäjät ja mielenterveyskuntoutujat.

Vankien välillä paljon eroja

Suomen vankiloissa on vajaat 3 000 vankia, joista kaksi kolmannesta on suljetuissa laitoksissa ja loput avolaitoksissa tai avovankilaosastoilla. Suurin osa vangeista on saanut tuomionsa huumerikoksista (21%), henkirikoksista (20%) tai pahoinpitelyistä (17%). Ryöstöistä, varkaudesta tai muusta omaisuusrikoksesta tuomiota istui joka neljäs vanki. Seksuaalirikoksista tuomittuja on kuusi prosenttia. Kirjoilla olevien vankien yleisin tuomion pituus on 1–4 vuotta.

Tutkimuksen perusviesti on Juho Saaren mukaan se, että vankiloiden toimintaa voidaan pääsääntöisesti jatkaa entiseen tapaan, koska tilanne on vankien kannalta kohtuullisen hyvä. Muutos- ja kehittämistarpeet koskevat heikommassa asemassa olevien vankien tukemista ja heidän asemansa vahvistamista. Vankiloissa on myös olonsa turvattomaksi kokevia vankeja.

Vankilan ulkopuolinen asema kertautuu vankilaan tullessa siten, että heikkoon asemaan aiemmin joutuneet ovat huonossa asemassa myös vankilassa. Pelkääjän aseman taustalla on seksuaalirikoksia ja naisiin kohdistuvia rikoksia sekä velkaantumista ja taparikollisuutta.

Turvallisuus kehityskohteena

Heikoimmassa asemassa olevien vankien tukeminen turvallisuutta parantamalla vaatisi valvontajärjestelmien uudistamista ja voimavarojen lisäämistä.

Täyden turvallisuuden saavuttaminen on kuitenkin haastavaa, koska tuomion saaneissa on runsaasti väkivaltarikollisia ja rikoksenuusijoita, joille turvattomuuden ylläpitäminen voi olla keino vahvistaa omaa valta-asemaa.

– Vankiloissa on jonkin verran turvattomuutta, mutta peruskuva näyttäisi olevan se, että vangit pystyvät ylläpitämään turvallista ympäristöä osin väistämällä arvaamattomiksi tai väkivaltaisiksi tiedettyjä vankeja, Juho Saari sanoo.

Vankilapoliittinen kysymys on Saaren mukaan se, että tuleeko näin menetellä ja pitäisikö vankiloiden olla turvallisia kaikille vangeille ilman väistämismenettelyjä.

Rikosseuraamuslaitoksella on Suomessa 26 vankilaa, joiden välillä on eroja turvallisuudessa ja luottamuksessa. Tässä tutkimuksessa vankiloita kuitenkin käsitellään ikään kuin yhtenä ryhmänä henkilötietojen tunnistamisriskin pienentämiseksi. Vankeinhoidon viranomaisille on kuitenkin toimitettu vankilakohtaiset tiedot, joiden pohjalta he voivat suunnata tarkemmin kehittämistoimenpiteitä.

Nyt julkaistun tutkimuksen viimeistelyvaiheessa syksyllä 2020 nousi julkisuuteen uutisia vankilaväkivallasta, joka liittyi liivijengeihin ja huumerikoksiin. Tämä ei ole kuitenkaan murentanut vankilalaitoksen kykyä pitää yllä turvallisuutta.

– Suomalaisissa avovankiloissa järjestyksenpidon vastuu on vanginvartijoilla, ja kyllä vankilat varsin hyvin pystyvät tätä vastuuta kantaman. On totta, että vankiloissa on jengiytymistä, liivijengejä ja etnisiä ryhmiä, mutta kokonaiskuva on varsin turvallinen, Saari vakuuttaa.

Palveluketjuja syytä parantaa

Vankeinhoidon organisaatio näyttää tutkimuksen mukaan toimivalta, kun oikeusministeriön alaiset vankeihin liittyvät organisaatiot yhdistettiin yhdeksi Rikosseuraamuslaitokseksi.

– Suuri asia Suomessa on vankilasta poistumiseen liittyvä palveluketju. Miten vankilan toiminta ja tulevien hyvinvointialueiden toiminta sovitetaan yhteen? Se kokonaisuus on vielä aika hajanainen, Juho Saari sanoo.

Sote-uudistus vaikuttaa myös vankeinhoitoon, koska sosiaalitoimella on vankien perheitä ja elämäntilanteita koskevia velvoitteita ja terveydenhoidolla on vankien terveyttä koskevia velvoitteita.

– Vastuun rajapinta ennen kaikkea avovankiloissa ja vapautumisvaiheessa on monessa kohtaa vielä aika heikko. Tunnettu tosiasia on, että esimerkiksi vankien asunnottomuus on Suomessa varsin korkea.

Vankien terveys on objektiivisin mittarein katsottuna heikko. Tutkimusten mukaan suurimmalla osalla vangeista on esimerkiksi hampaiden terveyteen liittyviä merkittäviä ongelmia.

Uusintarikollisuutta vaikea torjua

Vankien määrä on laskenut Suomessa. Onnistumisista huolimatta seurantatiedot kertovat, että vuonna 2013 vapautuneista vangeista noin kolme viidestä syyllistyi viiden seurantavuoden aikana vähintään yhteen rikokseen, josta seurasi uusi ehdoton vankeusrangaistus tai yhdyskuntapalvelu. Palvelujen lisääminen ei ole vähentänyt uusintarikollisuutta toivotusti ja odotetusti.

Ovatko vankeinhoidon vaikutuskeinot vähäisiä, koska ongelmien perussyyt ja niiden ratkaisukeinotkin ovat vankilan ulkopuolella?

– Kyllä ja ei. Kyllä sikäli, että vankilaa edeltänyt elämäntilanne kertautuu vankilassa ja näkyy siten vankilan jälkeenkin, mutta parhaimmallaan vankila voi luoda vangeille turvallisen ympäristön ja olla myös kuntouttava areena, Juho Saari sanoo.

Vangit osallistuvat mielellään vankilan sisäiseen toimintaan ja pyrkivät myös kuntoutumaan siellä.

Vankien asemaa ei vielä pystytä vertaamaan muihin huono-osaisten ryhmiin. Vertailutietoa saadaan ensi keväänä alkavista tutkimuksista, jotka koskevat leipäjonoja ja matalan kynnyksen hoitopaikkoja. Myöhemmin tutkimuskohteiksi tulevat myös suonensisäisten huumeiden käyttäjät ja asunnottomat.

Huono-osaisin Suomi -tutkimusohjelman ensimmäinen kierros toteutettiin 2010-luvun alkupuoliskolla. Nyt valmistunut vankitutkimus on tutkimushankeen toisen kierroksen ensimmäinen osa.

Vankila-arkea tutkittu vähän

Vankiloita on tutkittu yli sata vuotta monista eri näkökulmista myös Suomessa. Nyt julkaistu tutkimus on kuitenkin ainutlaatuinen, sillä vankiloiden arjen rakenteista ja elämänlaadusta on Suomessa aiemmin julkaistu vain yksi tutkimus.

– Keskeinen syy on ollut se, että tutkimukselle ei ole ollut hallinnollista kysyntää. Tämäkin tutkimus on Rikosseuraamuslaitoksen tilaama, ja siellä on aikaisemmin kiinnostus kohdistunut muihin asioihin, Juho Saari kertoo.

Julkisessa keskustelussa vaaditaan usein ankarampia rangaistuksia, mutta nyt julkaistu tutkimus ei ota niihin kantaa. Saaren mukaan tätä tutkimusta tehtiin etäisyyden päästä numeroiden, jakautumien ja keskiarvojen avulla.

– Arvopoliittinen keskustelu ei tässä ollut keskeistä, mutta uskoisin Suomen kansan suuren enemmistön toivomuksen olevan, että vankilassa elämän pitää olla kurjaa, Saari sanoo.

Hän huomauttaa, että vankila itsessään on jo rangaistus, joka rajoittaa liikkumista, ohjaa arkea ja edellyttää sääntöjen noudattamista. Lisäksi vankilalainsäädännön mukaan vankilan tulee olla myös kuntouttava paikka.

Teksti: Heikki Laurinolli
Kuva: Jonne Renvall

Suomalainen vanki. Arjen rakenteet ja elämänlaatu vankilassa. Toim. Sakari Kainulainen ja Juho Saari. Vastapaino 2021.

 

Uusimmat uutiset kategoriassa Tutkimus

Uusimmat uutiset