Hyppää pääsisältöön

Sujumattomuudet kuuluvat puheeseen, mutta runsas oman puheen keskeyttäminen kertoo häiriöstä

Tampereen yliopisto
PaikkakuntaKalevantie 4, Tampere
Päätalon luentosali D11
29.6.2019 9.00–12.00
PääsymaksuMaksuton tapahtuma
Tavanomaisessa puheessa esiintyy samoja sujumattomuuden piirteitä kuin häiriintyneessäkin puheessa, eikä häiriintyneen ja tyypillisen puheen sujuvuuden raja ole jyrkkä. Tyypillisen ja häiriintyneen puheen sujuvuuden määrittely osoittautuikin odotettua vaikeammaksi Tampereen yliopistossa tarkastettavassa väitöstutkimuksessa. Puheterapeuttien korvat ovat toimiva työkalu puheen häiriintynyttä sujuvuutta arvioitaessa, mutta myös tyypillisen puheen sujumattomuuksia saatetaan pitää häiriön merkkeinä.

Filosofian maisteri Nelly Penttilä tarkasteli logopedian alan väitöskirjatutkimuksessaan suomalaisten aikuisten puheen sujuvuutta. Tutkimukseen osallistui yhteensä 90 tutkittavaa sekä 10 puheterapeutin muodostama asiantuntijaraati. Tutkittaviksi valittiin sekä terveitä että aivovamman saaneita henkilöitä, koska aivojen vaurioitumisen tiedetään vaikuttavan niin kielelliseen, motoriseen kuin viestinnälliseenkin sujuvuuteen.

Tutkimuksen yhtenä tavoitteena oli selvittää, kuinka puheterapeutit arvioivat kuulonvaraisesti puheen sujuvuutta.

- Puheterapeutit tunnistivat hyvin häiriintyneen puheen. Kuulonvaraisen arvioinnin perusteella he eivät kuitenkaan pystyneet yksimielisesti perustelemaan, mistä kuultu sujumattomuus johtui, Penttilä kertoo.

- Kaikkein haastavinta asiantuntijaraadille oli arvioida tyypillistä puheen sujuvuutta. Tämä voi johtua siitä, että häiriintyneen puheen jatkuva arviointi vinouttaa arviointiskaalaa. Joissain tapauksissa tämä johti esimerkiksi ”ylidiagnosointiin”, eli häiriöitä kuultiin siellä, missä niitä ei ollut, Penttilä kertoo.

Tutkimuksessa tarkasteltiin myös niin terveiden kuin aivovamman saaneiden puheen sujumattomuutta. Sujumattomuuksiksi määriteltiin muun muasssa epäröinnit (öö), interjektiot (no, niiku), keskeytykset (mäk..mek..mökille), itsekorjaukset (mökille..eiku vajalle) ja erilaiset toistot (mies..mies u-uneksii). Tavoitteena oli selvittää, mitkä piirteet osoittavat, että puheen sujuvuus on häiriintynyt.

Penttilä havaitsi, että tavanomaisessa puheessa esiintyy samoja sujumattomuuden piirteitä kuin häiriintyneessäkin puheessa. Kuitenkin terveillä puhujilla esiintyi eniten epäröintejä ja sanan toistoja, kun taas aivovamman saaneilla puhujilla esiintyi runsaimmin puheen keskeytyksiä ja interjektioita. Häiriintyneessä puheessa sujumattomuudet myös esiintyivät usein toisiinsa ketjuuntuneina.

- Erityisen mielenkiintoista oli huomata, että terveillä sujumattomuustyyppi vaihteli sujuvuustason mukaan. Kun sujuvuustaso oli korkea, puheessa esiintyi tavallisimmin epäröintejä. Kun sujuvuustaso oli kohtalainen, itsekorjausten määrä puheessa lisääntyi. Kun sujuvuustaso oli alle keskitason, puhetta leimasi oman puheen keskeyttäminen. Aivovamman saaneilla puhujilla tämä oman puheen keskeyttäminen korostui voimakkaana, Penttilä kertoo.

Puheen sujumattomuuksia tarkastellessaan Penttilä havaitsi, että sujumattomuudet eivät ainoastaan olleet puheessa esiintyviä yksittäisiä virheitä, vaan ne linkittyivät keskenään myös viestintäkykyä tukeviksi elementeiksi.

- Esimerkiksi keskeytyksiä seurasi usein korjaus, jolloin puhujan pyrkimyksenä oli todennäköisesti parantaa viestin sisältöä kuulijaa varten. Myös sanojen ja fraasien toistot voitiin nähdä viestin sujuvaa etenemistä ylläpitävänä sidoskeinona.

Kiinnostavaa oli, että erityisesti häiriintyneessä puheessa sujumattomuuksia mahdollisesti hyödynnettiin puheen vakauttamiskeinoina. Kun puheessa esiintyi haasteita, sujumattomuuksia siis ikään kuin käytettiin työkaluina ongelmien ratkaisuun, mikä osaltaan saattoi selittää runsaan interjektioiden määrän aivovamman saaneilla puhujilla.

Penttilä toteaa, että häiriöiden sijaan olisi äärimmäisen tärkeää korostaa säilyneitä kykyjä. Voidaan esimerkiksi ajatella, että potilas, joka muotoilee puhettaan runsaasti keskeyttämällä ja korjaamalla, on säilyttänyt kyvyn tunnistaa virheensä, mutta sen lisäksi myös vuorovaikutukseen liittyvän sosiaalisen taidon, eli ymmärryksen tarpeesta korjata virheitä kuulijaa varten.

Kouvolasta kotoisin oleva Penttilä työskentelee Tampereen yliopistossa logopedian yliopisto-opettajana sekä tutkijana Kuuluva ääni -hankkeessa.

Filosofian maisteri Nelly Penttilän logopedian alaan kuuluva väitöskirja Miten puhe sujuu? Tyypillisen ja poikkeavan puheen sujuvuuden piirteitä tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa lauantaina 29.6.2019 kello 12.00 alkaen Päätalon luentosalissa D11, Kalevantie 4. Vastaväittäjänä toimii dosentti Stefan Werner Itä-Suomen yliopistosta. Kustoksena on professori Anna-Maija Korpijaakko-Huuhka yhteiskuntatieteiden tiedekunnasta.

Väitöskirjaan voi tutustua osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1132-2

TAMPEREEN YLIOPISTON TIEDOTE 17.6.2019