Tutkimus

Sosiaalinen robotiikka tulee mukaan hoitotyön opetukseen

Pepper robotti ja opiskelijat
Lambergin ja Isoniemen YAMK-opinnäytetyö tutkii sosiaalisen robotiikan käyttöä sairaalan hoitotyössä. Syksyllä 2021 he valmistuvat kliinisiksi asiantuntijoiksi sosiaali- ja terveysalan palveluketjujen kehittämisen opintosuunnasta.
Yhä useampi sairaalapotilas tulee kohtaamaan sosiaalisen robotin hoitonsa aikana. Miten tätä uutta teknologiaa nyt hyödynnetään hoitotyössä, sitä selvittävät opinnäytetyössään Tampereen ammattikorkeakoulun kliinisen asiantuntijan tutkinto-ohjelman (YAMK) opiskelijat Jenna Lamberg ja Sallamaari Isoniemi. Tavoitteena on löytää uusia tapoja, miten robotiikkaa voidaan yhä paremmin soveltaa sairaalapotilaan ohjaukseen.

– Odotamme, että löydämme tutkimustiedon pohjalta uusia ideoita, miten Pepperiksi kutsuttua sosiaalista robottia voidaan hyödyntää leikkaushoitotyön tai leikkauksen jälkeisen hoitotyön potilasohjauksessa.

Lamberg ja Isoniemi työskentelevät molemmat anestesiasairaanhoitajina sairaalan leikkausosastolla. Aihe innostaa heitä, sillä sosiaalinen robotiikkaa terveydenhuollossa on melko uusi aihe ja tutkimusta Suomessa on alettu tehdä vasta viime vuosina.

Lamberg ja Isoniemi toteuttavat opinnäytetyönsä TAMKin Virtual Lab for Social and Health Care -tutkimus-, kehittämis- ja oppimisympäristön kanssa. Virtual Lab for Social and Health Care, lyhyemmin Sote Virtual Lab, on Tampereen ammattikorkeakoulun pääkampuksella sijaitseva innovaatioalusta.

TAMKin Sote Virtual Labissa asuu myös maailman ensimmäinen sosiaaliseksi humanoidiksi kehittynyt robotti Pepper.

– Pepper pystyy tunnistamaan käyttäjänsä eleitä ja kasvonpiirteitä, ja sen kanssa pystyy kommunikoimaan keskustelemalla tai kosketusnäytön välityksellä. Pepper pystyy kommunikoimaan 15 eri kielellä. Se pystyy erilaisten kosketussensorien, led-valojen ja mikrofonien avulla multimodaaliseen vuorovaikutukseen. 2D- ja 3D-kameroiden sekä luotainten avulla Pepper pystyy ohjaamaan liikettään itsenäisesti.

Sosiaalisen robotiikan tutkimukselle on Lambergin ja Isoniemen mukaan tilausta tulevaisuudessa. Tutkimuksia on tehty esimerkiksi vanhusten hoivatyössä, mutta kovin paljon tutkittua tietoa ei vielä ole sosiaalisen robotiikan hyödyntämisestä sairaalassa.

– Väestö ikääntyy ja ennusteiden mukaan hoitajien lukumäärä vähenee, jolloin syntyy tarve kehittää uusia ja innovatiivisia toimintamalleja. Suomessa on käynnissä esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriön ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Hyvinvoinnin tekoäly ja robotiikka -hanke. Tämän Hyteairo-nimisen ohjelman yhtenä tavoitteena on muun muassa nopeuttaa ja selvittää tekoälyn ja robotiikan käyttöönottoa hyvinvointialalla.


Sosiaalinen robotti osaa olla vuorovaikutuksessa

Sosiaalinen robotiikka on robotiikan ala, jossa robotti on vuorovaikutuksessa käyttäjän kanssa. Vuorovaikutuksessa voidaan käyttää valoja, ääntä, liikettä. Sosiaalinen robotti pystyy ihmisenkaltaiseen kanssakäymiseen, kuten sosiaaliseen oppimiseen ja vuoropuheluun.

Lamberg ja Isoniemi kertovat, että esimerkiksi hyljerobotteja on käytetty osallistavina apuneuvoina vanhustyössä. Pepperiä on käytetty vanhainkodeissa jumpan ohjaajana. Sosiaalisista roboteista on apua myös autistisen lapsen kanssa työskentelyssä.

– Sosiaalinen robotti pystyy mukautumaan erilaisiin tilanteisiin, eli ohjauksessa se on hyvä väline.
 

Perioperatiiviset sairaanhoitajat ovat Lambergin ja Isoniemen mukaan tottuneita työskentelemään erilaisten laitteiden parissa.

– Leikkauksen jälkeinen eli perioperatiivinen hoitotyö vaatii laajaa hoitotyön osaamista ja kehittämismyönteisyyttä, ja työhön kuuluu paljon muun muassa potilasohjausta. Tällä opinnäytetyöllä haluamme kehittää erityisesti esimerkiksi leikkauksen jälkeiseen ohjaamiseen kuluvaa hoitajaresurssia.

Asenteet ja mielikuvituksen rajallisuus hidastavat

Opinnäytetyön ohjaajana toimiva TAMKin hoitopedagogiikan yliopettaja Sari Himanen näkee robotiikalla olevan paljon mahdollisuuksia tulevaisuudessa. Sosiaalisen robotiikan hyödyntäminen sosiaali- ja terveydenhuollossa on Himasen mukaan vasta alkutaipaleella. Asenteet, ymmärryksen ja mielikuvituksen rajallisuus ovat hänen mukaansa ehkä keskeisin hidaste sille, miksi sosiaalisen robotiikan hyödyntäminen etenee niin hitaasti sote-alalla.

Tekoäly ja robotiikka tuovat uusia mahdollisuuksia potilaiden ja asiakkaiden ohjaamisen tilanteisiin. Robotti voi kertoi samoja asioita useita kertoja, mihin hoitaja ei ajanpuutteen vuoksi pysty.

– Jännittävässä ja uudessa tilanteessa potilas ei välttämättä ensikuulemalta pysty muistamaan tai omaksumaan kaikkia kuulemiaan asioita. Robotti voi kertoa niitä myös eri kieliversioilla.  Robotteja voi ohjelmoida mitä erilaisempiin tilanteisiin, Himanen sanoo.

Tällä hetkellä Himasen mukaan ollaan opetuksessa siinä vaiheessa, että yhdessä opiskelijoiden kanssa pyritään ideoimaan erilaisia käytännön tilanteita, joissa robottia voisi hyödyntää.

– Monialaisen TAMKin osaamista hyödyntäen voitaisiin näitä käyttötilanteita koodata Pepperin osaamisiksi ja sen jälkeen testata niitä aidoissa työelämän tilanteissa, jotta robotit tulisivat vähitellen tutuiksi myös käytännön toimijoille, Himanen kuvailee.

Hoitaja tarvitsee näyttöön perustuvaa tietoa

Anestesiasairaanhoitajina Lambergia ja Isoniemeä kiinnostaa erityisesti se, miten Pepperiä voitaisiin käyttää potilasohjaukseen. Voisiko se ohjata potilasta pistämään itselleen lääkkeen? Voisiko se myös korvata hoitajan tekemää ohjaustyötä?

Lambergin ja Isoniemen kokemuksen mukaan ihmisillä on paljon ennakkoluuloja robotiikkaa kohtaan.

– Se voi olla haaste, miten potilaat suhtautuvat siihen, että robotti on sairaanhoitajan mukana ohjaustilanteessa.  On kuitenkin tutkimustuloksia siitä, että kun on tutustunut paremmin asiaan, robotiikan käyttö on koettu hyväksi.

Kliinisen asiantuntijan opinnot tukevat Lambergin ja Isoniemen mielestä hyvin sairaanhoitajan työtä.

– Tutkimukseen perustuva tieto on ensiarvoisen tärkeää hoitotyössä, koska näyttöön perustuva tieto on se, mitä työssä tarvitsemme. Tiedon jalkauttaminen hoitotyöhän tulee olemaan enenevässä määrin tärkeä osa hoitotyön ammattitaitoa.

Molemmat näkevät sosiaalisen robotiikan mahdollisuudet hoitotyössä suurina.

– Sosiaalinen robotti ei voi korvata ihmistä, mutta se voi osallistaa potilaan itsehoitoon. Potilaan osallistaminen on hyvin ajankohtainen aihe, sillä ohjauksen merkitys korostuu, kun potilaat ovat entistä lyhempiä aikoja sairaalassa esimerkiksi leikkauksen jälkeen. Toiminnan tehostaminen ja kustannusten säästökin vaikuttavat. Pepperin etu on se, että se pystyy audiovisuaalisesti ja kärsivällisesti ohjaamaan juuri läsnä olevaa potilasta.

Teksti: Arja Hautala
Kuva: Emmi Suominen

Uusimmat uutiset kategoriassa Tutkimus

Uusimmat uutiset