Ekologinen kriisi pakottaa yhteiskunnan uudistumaan. Kasvatukselta odotetaan uusia näkökulmia siihen, miten ihminen ymmärtää paikkansa osana muuta luontoa, ja millaista vuorovaikutusta on tarpeen vaalia.
Sami Keto sijoittaa väitöstutkimuksessaan ekososiaalinen kasvatuksen lähestymistapoihin, jotka pyrkivät haastamaan ihmisen ja muun luonnon selkeän erottelun ja tarkastelemaan kasvatusta monilajisessa kontekstissa.
Keto kertoo, että ympäristökasvatuksessa on viime vuosina tunnistettu tarve täydentää kestävän kehityksen painotuksia ihmiskeskeisyyttä ylittävillä lähestymistavoilla.
– Myös ekososiaalisesta kasvatuksesta on keskusteltu tässä yhteydessä yhä enemmän, ja Suomessa erityisesti sen jälkeen, kun ekososiaalinen sivistys sisällytettiin opetussuunnitelmiin. Keskustelu on kuitenkin jäänyt teoreettisesti hajanaiseksi, ja ekososiaaliselta kasvatukselta on puuttunut systemaattisesti jäsennelty perusta, joka puoltaisi siitä puhumista omana suuntauksenaan, Keto avaa työnsä lähtökohtia.
Elämän monilajiset yhteydet ja erot
Tutkimus rakentuu erityisesti fenomenologian ja ekologian varaan ja tarkastelee, miten kasvatus voi tukea kehollisia ja vastavuoroisia suhteita ihmisten ja muiden eliöiden välillä.
Työssä Keto kehittää kaksi keskeistä käsitteellistä työkalua: ekososiaalisaation, joka laajentaa sosialisaation monilajisiin yhteisöihin, ja lajienvälisen empatian, jota tarkastellaan sekä havainto- että mielikuvituslähtöisesti. Näiden käsitteiden kautta voidaan jäsentää kasvatuksen monilajista perustaa ja ottaa tätä lähtökohtaa huomioon myös käytännön kasvatustyössä.
Keto kertoo, että hän halusi kehittää ekososiaaliselle kasvatukselle teoreettisen pohjan, joka huomioi ihmisen ja muun luonnon keskinäisriippuvuuden tunnistamisen lisäksi myös eettisesti merkityksellisiä eroja.
– Esimerkiksi elävän ja elottoman tai eläimen ja kasvin väliset erot voivat olla eettisesti merkityksellisiä ilman, että niitä ymmärretään hierarkkisina. Erojen tunnistaminen alkaa kohtaamisista, joissa empatia tekee toisesta olennosta ymmärrettävän. Myös abstrakti tieto ja mielikuvitus voivat tukea siinä, miten kulloinkin suhtautua toiseen eettisesti, Keto kuvaa.
Väitöstutkimus on ensisijaisesti teoreettinen ja käsitteellinen, mutta se tuo esiin myös tutkimuksessa kehitettyjä kasvatusmenetelmiä, jotka tukevat ekososiaalisen kasvatuksen toteuttamista käytännössä. Tutkimus luo pohjan ekososiaalisen kasvatuksen tulevalle kehittämiselle ja soveltamiselle.
Sami Keto on aiemmalta koulutukseltaan ekologi (Helsingin yliopisto) ja opettaja (Oulun AMK). Hän on käsitellyt ihmisen ja muun luonnon suhdetta myös tietokirjoissaan Enemmän kuin sapiens – Kasvu elonkirjon jäseneksi (2022) ja Empatia – Myötäelämisen tiede (2017, yhdessä Elisa Aaltolan kanssa).
Väitöstilaisuus perjantaina 12. joulukuuta
FM Sami Kedon kasvatustieteiden alaan kuuluva väitöskirja Ecosocial Education: Reorienting Socialization and Empathy in a More-than-human World tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnassa perjantaina 12.12. klo 13 keskustakampuksella, Päätalon auditoriossa A1 (Kalevantie 4). Vastaväittäjänä toimii professori Pauliina Rautio Oulun yliopistosta ja kustoksena apulaisprofessori Antti Saari Tampereen yliopistosta.
Tutustu väitöskirjaan.
Seuraa väitöstilaisuutta etäyhteydellä.