Hyppää pääsisältöön

Saalistajajulkaisijat vaanivat tutkijoita

Julkaistu 16.4.2019
Tampereen yliopisto
Näppäimistö
Huijarit lähestyvät tutkijoita useimmiten sähköpostin välityksellä.
Heikkolaatuisten ja valheellisten julkaisujen määrä on kasvanut viime vuosina räjähdysmäisesti.

Saalistajajulkaisut ovat kasvava ongelma akateemisessa maailmassa. Termillä tarkoitetaan julkaisijaa, joka pyrkii huijaamaan tutkijoilta rahaa artikkelin julkaisua vastaan. Tutkija saattaa mennä vipuun, jos huijari onnistuu vakuuttamaan tutkijan siitä, että kyseessä on aito ja laadukas tieteellinen lehti.

Saalistajajulkaisut vaativat tutkijalta korvauksen artikkelin julkaisusta, mutta vertaisarviointia tai muita tieteelliseen julkaisemiseen kuuluvia periaatteita ei välttämättä noudateta lainkaan. Anatomian professori Seppo Parkkila on tutustunut saalistajajulkaisujen toimintatapoihin. Luennoillaan hän varoittaa etenkin nuoria tutkijoita aiheesta.

– Pahin tilanne on se, että yksittäinen tutkija tekee virheen lähettäessään hyvässä uskossa artikkelin tällaisille huijausjulkaisijoille. Esimerkiksi väitöskirjatutkijalle olisi todella ikävää, jos yksi osajulkaisu menisi vahingossa tällaiselle saalistaja julkaisijalle, Parkkila sanoo.

Huijarit hyödyntävä tieteellisen avoimuuden periaatetta

Tieteellinen tutkimus perustuu idealle, että tutkittu tieto on kaikkien halukkaiden vapaasti saatavilla. Näin tutkijayhteisö voi verrata ja varmentaa saatuja tuloksia ja hyödyntää aiemmin hankittua tietoa uusissa tutkimuksissa.

Julkaiseminen on jokaisen tutkijan elinehto. Laadukkaimpien tiedelehtien sivuille päästäkseen tutkimuksen täytyy olla laadultaan erinomainen. Arvostetussa lehdessä julkaiseminen on tutkijalle iso saavutus, joka auttaa urapolulla ja rahoituksen hankinnassa.

Julkaisumalli, jossa tutkija maksaa artikkelin julkaisusta julkaisijalle, on huijareille kannattavin toimintamalli.

– Huijareiden kannattaa julkaista kaikki heille lähetetyt artikkelit: mitä enemmän julkaisuja, sitä enemmän rahaa. Mutta kun kaikki lähetetyt artikkelit julkaistaan, laatu kärsii välttämättä, Parkkila kertoo.

Saalistajajulkaisut eivät välitä tutkimuksen laadusta

Tieteelliselle työlle elintärkeä vertaisarviointi varmistaa, että tutkittu tieto on luotettavaa. Saalistajajulkaisujen kuitenkin kannattaa voiton maksimoinnin takia jättää vertaisarviointi kokonaan tekemättä tai tinkiä sen laadusta.

Vertaisarviointiin liittyy usein pätevien arvioijien puute. Kun julkaisujen määrä on suuri, pätevimmät tutkijat eivät ehdi arvioida kaikkia heille lähetettyjä artikkeleita. Etusijan saavat tunnetut tieteelliset julkaisusarjat, jolloin vähemmän tunnettujen lehtien artikkeleita saattaa arvioida kokemattomampi tutkija.

Parkkila myöntää, että hän on itsekin joutunut joskus kieltäytymään vertaisarvioinnista kiireiden takia.

– Kyllä, itsekin olen joutunut näistä kieltäytymään. Silloin arviointia pyydetään seuraavalta henkilöltä ja hänen jälkeensä taas seuraavalta ja niin edespäin. Lopulta voidaan joutua tilanteeseen, jossa artikkelin arvioi henkilö, jolla ei ole tehtävään riittävää asiantuntemusta, Parkkila toteaa.

Seppo Parkkila
Professori Seppo Parkkila saa omaan sähköpostiinsa jopa kymmeniä huijausviestejä päivittäin.

Yksi huijari voi pyörittää jopa satoja tekaistuja julkaisuja

Saalistajajulkaisujen piirissä on monenlaisia tekijöitä. Yksi ryhmä ovat isot, monia huijauslehtiä toimittavat julkaisijat. Joskus huijaukset ovat yksittäisiä lehtiä. Ilmiöön kuuluu myös virheellisiä ja tekaistuja metriikoita, joiden avulla pyritään nostamaan saalistajien uskottavuutta ja arvostusta. Lisäksi on olemassa joitain tapauksia, joissa oikean ja laadukkaan tieteellisen lehden nimi ja ulkoasu on kaapattu. Huijarit voivat luoda uskottavan näköiset nettisivut, joiden avulla tutkijoita pyritään harhauttamaan.

– Usein nämä saalistajat ovat yhden ihmisen tai pienen ihmisjoukon autotallikonttoreita. Lehdille annetaan usein osoite jossain länsimaassa, mutta toiminta tapahtuu esimerkiksi Afrikassa tai Aasiassa. Virallinen osoite saattaa olla esimerkiksi huijarin sukulaisen hallussa. Intia on yksi yleisimmistä paikoista, joista näitä saalistajalehtiä tulee, Parkkila sanoo.

Huijauksiin kuuluu joskus myös tekaistujen konferenssien järjestäminen. Tutkijalta pyydetään isoa osallistumismaksua tapahtumasta, jota ei lopulta edes järjestetä.

Huijarit kalastelevat uhrejaan sähköpostilla

Valejulkaisujen määrä on kasvanut räjähdysmäisesti vuoden 2012 jälkeen. Tarkkaa lukua on mahdoton sanoa, mutta tänä päivänä saalistajalehtiä ja -julkaisijoita on maailmalla tuhansia.

Seppo Parkkila kertoo, että hän saa sähköpostiinsa jopa kymmeniä kalasteluviestejä päivittäin. Tämä manipuloiva spämmäys on tärkeä osa huijareiden toimintatapaa.

– Näitä viestejä tulee todella paljon. Kohteena ovat usein nuoret ja lupaavat tutkijat, mutta eivät kokeneemmatkaan tutkijat ole turvassa, Parkkila sanoo.

Kalasteluviesteissä on usein monia epäilyttäviä piirteitä, joiden pitäisi saada tutkijan hälytyskellot soimaan. Kielioppivirheet, epäformaali sävy ja pintapuolinen käsitys tutkijan työstä ovat kaikki merkkejä siitä, että viesti on saalistajalta.

Monesti viesteissä mainitaan tiukka deadline artikkelin lähettämiselle. Epärealistisen tiukka aikataulu akateemiselle artikkelille tarkoittaa luultavasti sitä, että viestin lähettäjä haluaa rahaa mahdollisimman nopeasti.

– Kun sama sähköpostiviesti menee riittävän isolla joukolle, joku hairahtuu. Tällaisen toiminnan pyörittäminen on valitettavan helppoa ja halpaa. Saalistajalle riittää se, että edes muutama tutkija tekee huonon päätöksen. Jos artikkelin julkaisusta vaaditaan vaikkapa tuhannen euron korvaus, summa voi olla huijarille todella iso, Parkkila sanoo.

Missä tutkija uskaltaa julkaista?

Kun saalistajalehtien ja -julkaisijoiden määrä kasvaa hurjaa vauhtia, tutkijan täytyy olla aiempaa huolellisempi valitessaan artikkelilleen sopivinta julkaisijaa. Taustatyö kannattaa tehdä tarkkaan, jotteivat työn hedelmät ja riihikuiva raha valuisi rikollisten käsiin.

– Tunnetut ja pitkäikäiset julkaisijat ovat turvallinen valinta. Suomalaisille tutkijoille Jufo on hyödyllinen väline, Parkkila toteaa.

Jufo eli Julkaisufoorumi on Tieteellisen seurain valtuuskunnan ylläpitämä tutkimuksen laadunarviointia tukeva julkaisukanavien tasoluokitus. Sen kautta tutkija voi saada luotettavaa tietoa tieteellisen julkaisun tasosta.

– Tärkeintä on olla tietoinen ilmiöstä. Jokaisen tutkijan kannattaa ymmärtää, että näitä saalistajalehtiä ja -julkaisijoita on paljon. Tutkimusryhmissä täytyy ottaa vastuuta siitä, ettei kukaan joutuisi huijauksen uhriksi, Parkkila sanoo.

 

Teksti: Jaakko Kinnunen
Kuvat: Jonne Renvall