Yhteistyö

Rakennusvalvonnan pelisäännöt tarkentuvat keskustelemalla yhteisillä areenoilla

Katja Putinen avasi Rakennusvalvonnan superpäivät.
”Ammattikorkeakouluilla voisi olla hyvä pelipaikka tarjota useamminkin tällaista koulutusta”, toteaa Katja Outinen valtionneuvoston kansliasta.

Rakennusvalvonnan superpäivät keräsivät TAMKin juhlasaliin 140 aiheesta kiinnostunutta kuuntelijaa ja keskustelijaa. Superpäivät ovat osa TAMKin, OAMKin, Metropolian ja Rakennustarkastusyhdistyksen järjestämää ja ympäristöministeriön rahoittamaa Rakennusvalvonnan täydennyskoulutusta.

– Hienoa nähdä, että aihetta kohtaan on näin paljon kiinnostusta, sanoi Katja Outinen valtionneuvoston kansliasta superpäiviä avatessaan. Entisenä ympäristöministeriön työntekijänä hän oli myös itse mukana koulutuksen varhaisessa suunnittelussa.

Rakentamiseen liittyvät asetukset uudistuivat merkittävästi vuonna 2018. Outinen kertoo, että uusiin asetuksiin on pääosin perehdytty hyvin, ja ne ovat tulleet osaksi rakennusvalvojien arkista toimintaa. Haasteena on kuitenkin se, että eri kunnissa on hieman erilaisia tulkintoja lainsäädännöstä. Rakennusvalvonnan suurimmat toimijat etsivät jo aktiivisesti yhteisiä linjoja ja päivittävät materiaalia aiheesta myös nettiin kaikkien saataville, mutta lisää vuoropuhelua ja yhteisten linjojen hakemista tarvittaisiin edelleen.

– Olisi tärkeää, että eri puolilla Suomea tulkittaisiin määräyksiä samoilla tavoilla. Siinä näen, että Rakennusvalvonnan täydennyskoulutuksella ja muilla vastaavilla voi olla tärkeä rooli. Ammattikorkeakouluilla voisi olla hyvä pelipaikka tarjota useamminkin tällaista koulutusta, Outinen toteaa.

Haasteeksi uusien asetusten opiskelemisessa voi kuitenkin tulla resurssipula. Outinen kertoo, että pienissä kunnissa rakennusvalvontaa saattaa hoitaa 1–2 henkilöä, joiden tontille kuuluu monia muitakin rooleja.

– Olen kuullut, että rakennusvalvoja voi myös olla esimerkiksi vesilaitoksen tekninen johtaja tai vastata muistakin toiminnoista, eli yhdellä ihmisellä on monta eri tehtävää, Outinen kertoo.

Rakennustarkastaja voi toimia rakentajan tukena

Katja Outinen näkee, että tulevaisuudessa rakennusvalvonta voisi ottaa vielä nykyistä vahvempaa neuvovaa ja tukea antavaa roolia toisaalta rakennusvaiheessa rakentajien neuvonnassa, ja toisaalta jo käytössä olevan rakennuksen käytössä ja ylläpidossa. Outisen mukaan rakennusvalvonnan ja rakennusurakoitsijoiden välinen vuorovaikutus on jo nyt varsin aktiivista ja toimivaa. Olisi kuitenkin hyvä päästä kertomaan vielä ennakoivammin rakennushankkeeseen ryhtyville ja rakentajille energiatehokkuudesta, kosteusriskeistä ja muista rakennusvaiheen keskeisistä kysymyksistä.

Vaikka ohjeistusta ja vuorovaikutusta tarkastajien ja urakoitsijoiden välillä voisi entisestään tiivistää, on ammattirakentajilla kuitenkin pääosin jo valmiiksi riittävät tiedot ja taidot toimia oikein. Oma lukunsa ovat itselleen kiinteistöä rakentavat yksityishenkilöt. Omakotitalorakentajien ja muiden kertarakentajien kanssa ohjaukselle ja neuvonnalle olisi vielä suurempi tarve, jotta riskin paikat saataisiin vältettyä.

– Kertarakentaja, joka lähtee elämänsä ensimmäistä ja ainoaa taloa tekemään, ei välttämättä huomaakaan pohtia kaikkia huomioon otettavia asioita, Outinen toteaa.

Katja Outinen.
Katja Outinen vieraili TAMKissa Rakennusvalvonnan superpäivillä.

Moni sisäilmaongelma ratkeaa kunnollisella korjauksella

Katja Outinen johtaa valtionneuvoston kansliassa Terveet tilat 2028 -ohjelmaa. Ohjelman tavoitteena on muun muassa edistää käyttäjilleen terveellisiä ja käyttötarkoitukseensa sopivia julkisia tiloja. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sisäilmaongelmatilanteen parantamista.

Julkisten tilojen sisäilma- ja kosteusongelmista puhutaan mediassa tasaiseen tahtiin, mutta Outisen mukaan tilanne ei ole niin karu kuin julkinen keskustelu antaa ymmärtää. Tarinat hyvin rakennetuista tai korjatuista tiloista kun eivät nostata otsikoita samalla tavalla kuin epäterveet rakennukset.

– Sisäilmaongelmia kyllä esiintyy, mutta ne olisivat usein helposti korjattavissa, jos niihin vain puututaan, tutkitaan rakennukset kunnolla ja tehdään kattavat suunnitelmat ja korjaukset. Monet sisäilmaongelmaiset kohteet saadaan korjattua, ja niistä tulee käyttökelpoisia tiloja, joissa ihmiset voivat hyvin ja viihtyvät. Sitä ei ehkä mediassakaan muisteta aina kertoa, että korjaukset kyllä onnistuvat, jos ne vain tehdään hyvin, Outinen kertoo.

Outinen kuitenkin kertoo, että toimijat saattavat tarttua mahdolliseen sisäilmaoireiluun erilaisilla viiveillä.  Outinen kannustaa pitämään tiloja lähtökohtaisesti hyvässä kunnossa, ja selvittämään mahdolliset sisäilmaongelmat heti. Järeitä keinoja ei tarvitse heti kaivaa esiin: alkuun pääsee jo käymällä kiinteistönhuollon asiantuntijan kanssa tutustumassa kohteeseen ja siihen, millainen syy sisäilmaepäilyn takana voisi olla.

– Pienellä iskujoukolla päästään jo tarkastelemaan, olisiko tarvetta tilata isompaa ja kohdennettua kuntotutkimusta.

Varhainen sisäilmaongelmiin ja niiden epäilyyn puuttuminen on Outisen mukaan kannattavaa monestakin syystä. Sisäilmaongelmista raportoineelle henkilölle osoitetaan, että hänen huolensa on kuultu ja otettu tosissaan, kun paikalle lähetetään asiantuntija mahdollisimman pian. Lisäksi jos ongelmia todella löytyy, on niiden korjaaminen yleensä edullisempaa varhaisessa vaiheessa.

– Jos jossain päin rakennusta on vaikka pieni vesivuoto, välittömästi reagoidessa riittää, että korjaa vahingon lähialueen. Mutta jos tilanteen antaa jatkua pidemmälle, voi joutua vaikkapa avaamaan isolta alueelta seiniä ja vaihtamaan lämmöneristeitä ja jopa rakenteita, Outinen kertoo.

Sisäilmaongelmiin kiinni moniammatillisella yhteistyöllä

Terveet tilat 2028 -ohjelma pyrkii edistämään sisäilmaongelmiin puuttumisessa entistä enemmän moniammatillisempaa yhteistyötä. Yksittäisen kunnan tasolla esimerkiksi tilakeskusten teknisen osaajat, kiinteistöjen huoltohenkilökunta, oppilaitosten ja päiväkotien johtajat ja työterveyden ammattilaiset on kaikki hyvä saada saman pöydän ääreen oppimaan sisäilmaongelmista ja pohtimaan niiden ennaltaehkäisemistä ja ratkaisemista. Outinen toivoo, että jatkossa työssä mukana olisivat entistä vahvemmin myös viestinnän ammattilaiset.

– Sisäilmaongelmissa on tärkeää, että viestitään koko ajan oikea-aikaisesti tilanteen etenemisestä ja siitä, mitä ongelmille konkreettisesti tehdään. Esimerkiksi sisäilmaongelmaisessa koulussa on tärkeää viestiä heti vanhemmille ja henkilökunnalle, mitä tutkimuksia on tehty, millaisia tuloksia niistä on saatu ja mitä seuraavaksi lähdetään tekemään, Outinen toteaa.

Outinen myös näkee, että ammattikorkeakouluilla voi olla keskeinen rooli sisäilmakysymysten osaamisen vahvistamisessa niin tutkinto- kuin täydennyskoulutusten kautta. Sisäilma- ja kosteusongelmat olivatkin keskeisenä teemana esillä Rakennusvalvonnan superpäivillä.

– AMKit pystyvät tarjoamaan hyvää perusosaamista esimerkiksi rakennusfysiikasta ja terveellisyydestä, ja sitä kautta luodaan opiskelijoille vankka osaamispohja työelämään, hän toteaa.

 

Lisätietoa

Kersti Jääskeläinen, Asiakkuuspäällikkö, Täydennyskoulutus ja myytävät palvelut (TAMK EDU)

kersti.jaaskelainen [at] tuni.fi, puh. 050 321 5147

 

 

Teksti: Maria Kasdaglis