Raitiotie näyttää suuntaa Tampereen muutokselle

– Aikaisemmin Tampere oli iso pikkukaupunki. Nyt se tavoittelee kasvua pieneksi suurkaupungiksi, sanoo aluetieteen dosentti Ilari Karppi.

Tampereen yliopiston hallintotieteilijät ovat jo vuodesta 2015 tutkineet raitiotiehankkeen yhteyttä muuhun kaupunkikehitykseen. Tutkimusryppääseen on kuulunut neljä eri tutkimushanketta, joissa on työskennellyt yhteensä 9 tutkijaa.

– Ajatus on ollut tutkia kestävää kaupunkikehitystä. Kyse ei ole siitä, osataanko rakentaa ratikka, pystyttää raiteet ja saada se toimimaan teknisenä järjestelmänä. Kyse ei myöskään ole vain siitä, miten kaupungin maankäyttöä suunnitellaan tai miten palveluja luodaan vaan siitä, mihin tämä kaikki yhdistyy, kiteyttää kunnallistalouden professori Jarmo Vakkuri raitiotietä koskevien tutkimushankkeiden luonteen.

Tampereen taso- tai mittakaavahyppy tarkoittaa ulospäin sitä, että kaupunki nousee kokoluokaltaan 300 000–500 000 asukkaan kaupunkien joukkoon. Tutkijat ovat havainneet, että muutos koskee myös päätöksentekoprosesseja ja kaupunkikehitystä laajemminkin.

– Tampereen ja Suomen suuri vihollinen on väestökehitys. Käynnissä on kilpajuoksu ajan kanssa, sanoo aluetieteen dosentti Ilari Karppi.

Ei metropoli mutta
nykyistä suurempi

– Ette te tästä New Yorkia saa, mutta keksikää oma juttunne, neuvoi kaupunkisuunnittelun kansainvälinen guru taannoisella Tampereen-vierailullaan.

Tampereen huima kasvu näkyy ulospäin raitiotiehankkeen lisäksi valtavana rakennusbuumina, joka synnyttää kaupungin keskustaan tornitalojen rykelmän.

Kovan muutoksen seurauksena vanhat tamperelaiset eivät enää tunnista uutta kehitystä eivätkä uudet kaupunkilaiset tunne vanhaa Tamperetta. Kaupungin tulevaisuus on tutkijoidenkin mukaan vaikeasti ennustettavissa.

– Tulevaisuus riippuu siitä, miten Tampere hyötyy kasautumiseduista, kasvuun liittyvästä pöhinästä ja pystyy hallitsemaan kasvamiseen liittyviä haittoja, joita pakostakin tulee, Jarmo Vakkuri arvioi.

Tutkija Iina Sankala sanoo, että kaupungin suurhankkeilla on myös symbolista arvoa. Niiden myötä Tampere siirtyy eurooppalaisten kaupunkien asteikolla uudelle tasolle.

Tampereen uudessa tasoluokassa on tungosta. Ilari Karppi muistuttaa, että samat stadionit, liikennevälineet ja lentokenttäyhteydet on monella muullakin saman kokoluokan kaupungilla.

– Emme me voi enää isompana kaupunkina tyytyä kilpailemaan niistä pienemmistä kohteista, joista kilpailtaessa olemme jo hyviä. Me olemme nyt menossa kohti jotakin toista, Karppi sanoo.

Kasvukoneen menestys
kiinni väestökehityksestä

Tampereen tasohyppy perustuu jatkuvaan kasvuun, jota tutkijat nimittävät kasvukoneeksi. Monet laskelmat puoltavat näkemystä, että raitiotiehen laitetut eurot tulevat aikanaan moninkertaisina takaisin, kun väestö kasvaa, verotuotot nousevat ja kaupungin palvelut skaalautuvat suurempaan kokoon.

Tampereella saatettiin tutkijoiden mukaan olla liiankin varovaisia hyötylaskelmissa verrattuna Norjan Bergeniin, jossa vastaavan hankkeen kustannus-hyöty-suhde ennakoitiin jopa 14–20-kertaiseksi.

– Tampereen ja Suomen suuri vihollinen on väestökehitys. Kun väestölukuja katselee, niin Tampereella näyttäisi olevan kymmenkunta totutun kaltaisen vahvan määrällisen kasvun vuotta. Kyllähän Tampere on riskejä ottanut tekemällä isoja investointeja. Käynnissä on kuitenkin monimutkainen kilpajuoksu ajan kanssa, Ilari Karppi sanoo.

Negatiivisen väestönkasvun oloissakin jotkut seudut kasvavat ja toiset taantuvat. Tampereen kaupunkiseudun kehitys näyttää lähivuosina myönteiseltä.

Jarmo Vakkuri muistuttaa kuitenkin, että Tampereen kaupungin talous on tilinpäätöksen tasolla heikoissa kantimissa. Kasvava kaupunki joutuu investoimaan paljon päiväkoteihin, kouluihin ja muihin palveluihin.

– Kestävyyden hallinta on pitkällä aikavälillä tosi iso kysymys. Jos talouden kestävyyden ongelmaa ei ratkaista, niin investointienkin paukut ovat vähissä, Vakkuri sanoo.

– Fiksu kasvu on sitä, että ei suin päin mennä apinoimaan muita, jos ei olla varmoja siitä, että se sopii omaan pirtaan pitkällä aikavälillä, professori Jarmo Vakkuri arvioi.

Ratikkaa ei tehdä
imagomielessä

Kaupungit yrittävät erottautua toisistaan markkinoimalla omia erityisvahvuuksiaan. Jarmo Vakkuri muistuttaa, ettei raitiotien kaltaisia vuosikymmenten mittaisia suunnitelmia tehdä lyhyen tähtäimen erottautumistarpeiden perusteella.

– Fiksu kasvu on sitä, että ei suin päin mennä apinoimaan muita, jos ei olla varmoja siitä, että se sopii omaan pirtaan pitkällä aikavälillä. En näe, että Tampereella on ongelmia näiden hankkeiden kannalta, Vakkuri arvioi.

Iina Sankala pohtii, onko ratikkahanketta edes mielekästä niputtaa yhteen kaupungin muiden megaluokan kehittämiskohteiden, kuten torni- ja kansihankkeiden kanssa, koska raitiotietä rakennettaessa korostuvat enemmän ilmasto- ja kestävyystavoitteet kuin kaupungin imago.

Ilari Karppi huomauttaa, että mitenkään itsestään selvästi ratikka ei ole ympäristön ja ilmaston kannalta tehokkain tapa liikuttaa ihmisiä. Nähtävissä on, että ratikalla kuitenkin legitimoidaan monia asioita, joihin sillä ei ole alkujaan edes tähdätty.

Ratikan suuri vahvuus on Karpin mukaan siinä, että vaikka se ei olisi paras mahdollinen ratkaisu missään yksittäisessä kaupunkikehityksen kannalta merkittävässä asiassa, se kytkeytyy moneen tärkeään asiaan. Raitiotie ei ole hyvä täsmälääke, sillä sen vaikutus on laaja-alainen.

Ratikka muuttaa
päätöksentekoprosessia

Tutkijat muistuttavat, että käynnissä oleva Tampereen raitiotiehanke ei ole vain tekninen liikenneratkaisu vaan kaupunkikehityshanke, joka muuttaa myös kaupungin päätöksenteon prosessia.

– Tutkimushankkeemme ovat osuneet todella kiinnostavaan vaiheeseen tämän kaupungin näkökulmasta ja toivottavasti näillä hankkeilla on myös ollut vaikutusta kehitykseen. Ratikasta puhuttiin ensimmäisinä vuosina liikennehankkeena, mutta äänensävy muuttui pian ja siitä alettiin puhua kaupunkikehityshankkeena, Iina Sankala kertoo.

Ilari Karppi vahvistaa, että Tampereen raitiotiehanketta seurataan muuallakin Suomessa ei vain teknisenä kysymyksenä vaan laajempana kaupungin päätöksentekoa ja kehitystä koskevana asiana.

– Perinteinen tapa ajatella on ymmärtää hallinto funktioittain. Toiset miettivät liikenneasioita, toiset taas palveluorganisaatiota. Jos kestävä kaupunkikehitys onkin päättäjille se isompi yhteinen kokonaisuus, niin sehän on tavallaan positiivinen sivuvaikutus, joka tästä hankkeesta syntyy, Jarmo Vakkuri sanoo.

– Ratikasta puhuttiin ensimmäisinä vuosina liikennehankkeena, mutta äänensävy muuttui pian ja siitä alettiin puhua kaupunkikehityshankkeena, kertoo tutkija Iina Sankala.

Kaupunkisuunnittelu meni
uusiksi Vuoreksen ajoista

Tampereen yliopiston tutkijat nostivat jo ratikkatutkimustensa alkuvaiheessa esiin kysymyksen siitä, miten yhdistää toisiinsa eri hallinnonalojen erilaiset aikajänteet.

– Hallinnon eri sektorit toimivat erilaisella aikalogiikalla. Ratikka on useiden vuosikymmenten juttu, mutta palvelujärjestelmiä joudutaan miettimään joskus lyhyidenkin budjettikausien mukaan, Iina Sankala sanoo.

Tampereen palvelujärjestelmän perusajatus on kokenut muutoksen ratikkasuunnitelman rinnalla. Vuoreksen kaupunginosaa visioitaessa 1990-luvulla uskottiin vielä lähipalveluihin. Nyt ajattelu on kääntynyt siihen, että yksiköiden pitää olla suuria ja tehokkaita.

– Palvelumallit muuttuvat tosi nopeasti. Ne pistetään uusiksi ainakin kerran kymmenessä vuodessa. Ratikka on kuitenkin niin iso ja jäykkä investointi, että se pakottaa ajattelemaan toisin. Ratikka viitoittaa myös monen muun hallinnonalan toimintaa, Ilari Karppi muistuttaa.

Ratikan vaikutusta voi kauhistella siksi, että se lyö lukkoon kaupungin kehityksen jopa sadaksi vuodeksi. Asian toinen puoli on siinä, että ratikka luo ennustettavuutta ja varmuutta siihen, mihin kaupungissa kannattaa lähivuosina rakentaa.

Ainutlaatuista
tutkimustietoa

Raitiotien rakentamisen aikaisia vaikutuksia on maailmalla tutkittu hyvin vähän. Se on kuitenkin tärkeä tutkimuskohde, koska se on kriittinen ajanjakso kaupungin uudistumisen ja elinkeinorakenteen muuttumisen kannalta.

Helsingin raitiotietä rakennettaessa 1800–1900-luvulla ei tiettävästi vastaavia tutkimuksia tehty. Tuskin niitä osattiin edes kaivata.

Tampereen yliopiston tutkijat ovat nyt tutkineet Tampereen raitiotien rakentamisen aikaisia vaikutuksia keskustan liikkeiden toimintaan. Se tieto tulee tarpeeseen, sillä vastaavia hankkeita mietitään muuallakin.

– Nyt jännitämme rakennustyön viimeisten vaiheiden vaikutuksia ratikan reitin varrella olevien yritysten liikevaihtoon ja työllisyyteen. Toivottavasti hyvin sujunut yhteistyö Tampereen kaupungin ja elinkeinoelämän järjestöjen kanssa jatkuu. Taloustilastot tulevat aina viiveellä. Me olemme keränneet viime vuosina rakentamisalueella olevien yrittäjien kokemusperäistä dataa. Kiinnostavaa olisi tietää, kuinka ennakoivaa se on suhteessa siihen, mitä voidaan verifioida myöhemmin valmistuvalla kovalla numerodatalla, Ilari Karppi sanoo.

Päättäjät tarvitsevat tutkimustietoa rationaalisten päätösten pohjaksi. Aina se ei ole mahdollista.

– Me voimme kerätä rakentamisprosessin ajalta dataa, jonka pohjalta voi tehdä ennusteita, mutta ajatus lopullisesta laskelmasta on kaukaa haettu. Lopputulosta määrittävät niin monet muutkin tekijät, että mekaanisia laskelmia on aika vaikea tehdä, Jarmo Vakkuri muistuttaa.

Teksti: Heikki Laurinolli
Kuvat: Jonne Renvall

Tampereen yliopiston raitiotietutkimukset Kaupunki raiteilla -sivustolla