Projektit ovat olleet yleinen tapa organisoida työtä jo vuosituhansia. Nykypäivän ihmiselle projektit ovat arkipäiväinen osa sekä työelämää että monia vapaa-ajan aktiviteetteja.
– Egyptin pyramidit ovat pysäyttävä esimerkki vaativasta, ikivanhasta rakennusprojektista. Apollo-ohjelma, jonka huipentumana ensimmäinen ihminen astui kuun pinnalle, on ainutlaatuinen esimerkki siitä, mitä voidaan saavuttaa, kun tuhannet ihmiset ympäri maailmaa työskentelevät yhdessä projektimuotoisesti. Nykyisin lähes kaikki suurtapahtumat esimerkiksi urheilun piirissä organisoidaan projekteina, Vuorinen kuvailee.
Perinteisesti projektin onnistumista on arvioitu budjetin, aikataulun ja niin sanotun laajuustavoitteen näkökulmista. Tuoreempi tutkimus korostaa kuitenkin arvontuottoa parempana projektin onnistumisen mittarina ja näkökulmana projektin tavoitteisiin. Arvolla tarkoitetaan kaikkia hyötyjä, joita projekti tuottaa eri sidosryhmilleen.
– Olennaista on, että projektin tavoite ei ole vain ennalta määritellyn lopputuotoksen toimittaminen. Projektin tärkein tavoite on lopputuotoksella saavutettavan arvon tuottaminen sidosryhmille. Arvoa syntyy läpi projektin elinkaaren, eli sekä projektin toteutusvaiheessa että projektin tuotosten käyttövaiheessa. Arvo on myös tärkeää ymmärtää laajasti, eikä vain rahalliseen arvoon rajoittuen, Vuorinen täsmentää.
Arvontuoton näkökulmasta on tullut viime vuosina vakiintunut osa projektiliiketoiminnan tutkimusta. Aiempi tutkimus on kuitenkin keskittynyt vähemmän kysymykseen siitä, miten arvontuottoa projektissa voidaan johtaa. Vuorinen tarkasteli väitöstutkimuksessaan kolmea näkökulmaa arvontuoton johtamiseen: arvontuoton ohjausta, organisatorisia riippuvuussuhteita ja arvontuottoa, sekä sidosryhmänäkökulmaa arvontuottoon. Tutkimuskohteet olivat muun muassa suuria infrastruktuuriprojekteja, koneenrakennus- ja järjestelmätoimitusprojekteja sekä organisatorisia muutosprojekteja.
– Ohjauksella tarkoitetaan projektin tavoitteiden asettamista ja projektin ohjaamista kohti tavoitteita. Arvontuoton näkökulma korostaa, kuinka projekteissa tarvitaan erilaisia tavoitteita ja erilaista ohjausta esimerkiksi ympäristöarvoa ja taloudellista arvoa kohti. Organisatoriset riippuvuussuhteet taas liittyvät haasteisiin, jotka syntyvät projektityön jakamisesta organisaatioiden sisällä tai organisaatioiden välillä. Nämä rajapinnat ovat potentiaalisia paikkoja, joissa arvoa voidaan menettää, Vuorinen selittää.
– Lopuksi sidosryhmänäkökulma tarkastelee arvontuottoa projektin ulkopuolelta. Tutkimukseni tarkastelee esimerkiksi sitä, miten sidosryhmien odotukset tai kokemukset projektin tuottamasta arvosta voivat aktivoida sidosryhmiä vaikuttamaan projektiin. Esimerkkinä vaikkapa rakennusprojektin melu- tai pölyhaitta, eli negatiiviseksi koettu arvo, jota vastaan paikalliset asukkaat aktivoituvat taistelemaan, Vuorinen esittelee havaintojaan.
Diplomi-insinööri Lauri Vuorisen tuotantotalouden alaan kuuluva väitöskirja Managing Value Creation in Temporary Organizations tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston tekniikan ja luonnontieteen tiedekunnassa tiistaina 5.11.2019 kello 12 Festian pienessä salissa FA032. Vastaväittäjänä toimii professori Graham Winch Manchesterin yliopistosta. Kustoksena toimii professori Miia Martinsuo johtamisen ja talouden tiedekunnasta.
Diplomi-insinööri Lauri Vuorinen työskentelee väitöskirjatutijana CROPS-tutkimusryhmässä (Center for Research on Projects and Services), Tampereen yliopiston johtamisen ja talouden tiedekunnan tuotantotalouden yksikössä. Vuorinen, 31, on syntynyt Kotkassa ja saapunut Tampereelle syksyllä 2008 diplomi-insinööriopintojen houkuttelemana.
Väitöskirjaan voi tutustua osoitteessa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1308-1
Kuva: Johanna Kirjavainen