Hyppää pääsisältöön

Pitkäikäisten kasvava joukko muuttaa yhteiskuntaa

Julkaistu 6.2.2023
Tampereen yliopisto
aihekuvassa vanhempi nainen istuu ulkona portailla ja puhuu matkapuhelimeen
Yhteiskunta, jossa on hyvä ikääntyä, on parempi kaikille, sanoo professori Anu Siren. Kuva: GEREC
Nykylapsista ja -nuorista puolet elää satavuotiaiksi. Pitkään elävien joukko kasvaa niin paljon, että se muuttaa jo merkittävästi normatiivista elämänkulkua. Esimerkiksi koulutusta ja työelämää joudutaan miettimään uudelleen, sanoo gerontologian professori Anu Siren.

Kun pitkään eläviä on paljon, he ovat todennäköisesti myös nykyistä moninaisempi joukko.

— Moninaisuus tulee kasvamaan ja myös eriarvoisuus tulee kasvamaan, koska elämänkulun myötä kaikki kumuloituu – hyvät ja huonot asiat, Siren toteaa.

— Puhutaan ikääntyvästä yhteiskunnasta, mutta kannattaisi ruveta puhumaan pikemminkin pitkäikäisestä yhteiskunnasta. Pitkäikäisessä yhteiskunnassa täytyy kiinnittää enemmän huomiota elämänkulkuajatteluun ja elämänkaariajatteluun – minkä jätämme taaksemme, sen löydämme edestämme.

Terveyden edistäminen, sairauksien ehkäisy ja eriarvoisuuden vähentäminen asettuvat Sirenin mukaan pitkän elämän näkökulmasta aivan uudenlaiseen valoon.

Pitkässä elämässä venyy keskivaihe

Kun hyvin monien elämä pitenee, muuttuu myös normatiivinen elämänkulku. Koulutukseen ja työelämään joudutaan miettimään uusia ratkaisuja.

Tutkimus tukee ajatusta, että pitkässä elämässä keskivaihe on se, joka venyy.

— Näyttää siltä, että pysymme toimintakykyisinä pitempään ja terveys paranee. On ajateltu, että venyvä kohta täytetään elämän keskivaiheeseen kuuluvilla asioilla eli työllä, eli teemme pitempiä uria, Siren sanoo.

Mutta millaiset rakenteet tukisivat sitä, että ihmiset jaksaisivat tehdä esimerkiksi 60 vuoden työuria ja samalla kehittyä, kouluttautua ja muuttua työelämän mukana? Kuinka työelämä voisi olla huokoisempaa niin, että sen rinnalle mahtuisivat elämän muut tärkeät asiat?

Syntyykö uusia elämänvaiheita?

— On myös keskusteltava asia, ovatko ne juuri keski-iän aktiviteetteja, joilla elämän venyvä kohta pitää täyttää, vai voisiko ajatella, että venymistä tapahtuisi myös muualla.

— Silloin ilmaantuisi aivan uusia elämänvaiheita, joita emme edes vielä tunnista.

1990-luvulla alettiin puhua vanhenemisesta kolmantena ikänä, jolloin hyväkuntoiset seniorit matkustavat ja kuluttavat rahaa. Teini-iän käsitekin syntyi vasta 1900-luvulla.  

Keski-iän jälkeinenkin elämä on kehitystä

Pitkäikäiseen yhteiskuntaan kuuluu myös kysymys, millaisia ikääntyvien elämän tärkeät asiat ovat, ja mitä muuta heidän elämäänsä kuuluu työn lisäksi.

Kokemus elämän rajallisuudesta voi vähentää ikääntyvän yksilön halua käyttää jäljellä olevat vuodet työntekoon, vaikka työ kansantalouden näkökulmasta olisikin tärkeää.

— Voisi ajatella, että keski-iän jälkeinen elämä on myös kehitystä. Tulee uudenlaisia elämänvaiheita ja kiinnostuksen kohteita, menneen ja tulevan risteyskohta synnyttää tiettyjä prioriteetteja.

Aihetta ei ole juurikaan tutkittu. Kun pitkäikäisiä ihmisiä tulee nykyistä enemmän, pystytään ehkä tunnistamaan joitain yhteisiä asioita, joita myöhemmän elämän tietyissä kohdissa tapahtuu, Siren arvelee.

Rakenteita ja käytäntöjä voidaan kehittää tutkimuksen avulla

— Kaikkia myöhäisen aikuisuuden vaiheita pitäisi tarkastella uteliaisuudella ja avoimuudella, Siren sanoo.

Kun ymmärretään, mitä myöhäiseen aikuisuuteen kuuluu ja mitä sen kokemukset ja tärkeät asiat ovat, voidaan kehittää rakenteita ja käytäntöjä, jotka ovat tärkeitä eri elämänvaiheissa.

Nuoria on koetettu sitouttaa työpaikkoihinsa lisäämällä työtilojen viihtyisyyttä. Ikääntyvien viihtymiseen työssä suhtaudutaan toisin.

— Työelämässä valitetaan, että ihmiset pitäisi pitää pitempään töissä, mutta ikäsyrjintää on paljon eikä ketään oikein kiinnosta, mitkä asiat muuttamalla ikääntyneet olisi mahdollista pitää töissä, Siren sanoo.

Gerontologian professori Anu Siren puhui ikääntymisen muuttuvasta maisemasta Gerontologia 2023 -päivillä keskiviikkona 8. helmikuuta.