Hallintotieteiden maisteri Eeva Rinteen väitöstutkimuksen tavoitteena on hahmottaa koululaitoksen tuottamaa (moni)kulttuurista maailmankuvaa ja kuulumista luovaa politiikkaa sekä toisaalta nuorten kokemia ja sanallistamia käsityksiä maailmasta sekä omasta kuulumisen tunteestaan.
Väitöstutkimuksen varsin laaja aineisto perustuu 2000-luvulla painettuihin peruskoulun maantiedon, historian ja yhteiskuntaopin oppikirjoihin sekä 72:n yläkouluikäisen nuoren karttatehtäviin, kirjoitelmiin sekä avoimiin keskustelunomaisiin haastatteluihin.
Kriittisen diskurssianalyysin avulla analysoidulla kvalitatiivisella aineistolla tutkimuksessa pyritään tekemään näkyväksi sitä tilallista ja kulttuurista maailmankuvaa, johon nuoret halutaan institutionaalisesti ja identiteettipoliittisesti sosiaalistaa ja samastaa, sekä toisaalta niitä käsityksiä maailmasta ja kuulumisesta, joihin nuoret ovat sosiaalistuneet.
Oppikirjojen ja nuorten maailmankuva on hyvin länsikeskeinen ja geopoliittisesti arvottava
Rinteen tutkimus paljastaa sekä oppikirjojen että nuorten maailmankuvien perustuvan pitkälti kansallisvaltiokeskeiseen ajattelumalliin, jossa maailmaa tarkastellaan etupäässä kansallisvaltioiden kautta ja kulttuurit käsitetään kansallisina ja paikallisina.
Tällöin kansallinen kuuluminen perustuu usein oletukseen jaetusta etnisyydestä ja monikulttuurisuus ymmärretään ulkoapäin tulevana asiana. Suomalaisuuteen liittyvä kerronta onkin oppikirjoissa sisällöltään varsin suppeaa ja pohjautuu pikemminkin kansallisuuden kuin kansalaisuuden varaan.
Oppikirjojen kerronta keskittyy Eurooppaan ja Anglo-Amerikkaan. Maailmaa tarkastellaan läntisten arvojen kautta, jolloin muu maailma ja sen ihmiset voivat näyttäytyä vieraina tai jopa outoina. Vastaava ajattelumalli on yleinen nuorilla, sillä heidän maailmankuvansa jakautuu yleisesti ihannoituun länteen, epäilyttävään tai inhottavaan itään ja tuntemattomaan etelään.
Erityisesti Afrikka ymmärretään lähinnä avun kohteena ilman omaa vahvaa toimijuutta. Voidaan puhua oppikirjojen toiseuttavasta puhunnasta. Ulossulkeva identiteettipolitiikka saattaakin kääntyä kansallisen identiteetin rakentamisen sijaan sitä hajauttavaksi.
- Tällaiset stereotyyppiset yleistykset vaikuttavat myös aineiston maahanmuuttajataustaisten nuorten kuulumisen tunteeseen. Jos nuoren synnyinmaahan kohdistetaan ylenkatsetta, samastavat nuoret itsensä joko ei-suomalaisiksi tai vaikenevat taustastaan, Rinne huomauttaa.
Tarve monialaisille oppimiskokonaisuuksille
Vaikka uuteen opetussuunnitelmaan liittyvää ilmiöoppimista on kritisoitu paljon, on monialaisille oppimiskokonaisuuksille Rinteen väitöskirjan perusteella tarvetta:
- Nuorten käsitykset useista ilmiöistä, kuten eurooppalaisuudesta tai globaalista köyhyydestä, jäävät nykyisellään turhan yksipuolisiksi ja vaille syy-seuraussuhteita. Kokonaisvaltaista oppimista voitaisiin edistää jo oppikirjojen eri näkemyksiä ja monialaisuutta yhdistävällä otteella, Rinne korostaa.
HM Eeva Rinteen aluetieteen oppialaan kuuluva väitöskirja (Moni)kulttuurinen maailmankuva ja kuulumisen politiikka suomalaisissa peruskoulun oppikirjoissa ja nuorten kokemuksissa tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston johtamisen ja talouden tiedekunnassa perjantaina 23.8.2019 klo 12 Pinni B -rakennuksen luentosalissa 1097, Kanslerinrinne 1. Vastaväittäjänä toimii dosentti Juha Ridanpää Oulun yliopistosta. Kustoksena on professori Kirsi Pauliina Kallio johtamisen ja talouden tiedekunnasta.
Väitöskirjaan voi tutustua osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1182-7