Psykoosia sairastavien henkilöiden on ollut aiempaa helpompi solmia parisuhde ja saada lapsia, kun avioliittolain muutos vuonna 1977 poisti mielisairailta avioesteen. Sairaalapaikkojen väheneminen ja avohoidon kehitys ovat toinen tekijä, joka on mahdollistanut psykoosia sairastavien henkilöiden perheen perustamista.
Tiedetään, että vanhemman psykoosi muodostaa merkittävän riskin lapsen psyykkiselle terveydelle ja sosiaaliselle selviytymiselle. Vanhemman psykoosi lisää riskiä kaikkeen psyykkiseen sairastamiseen, ei ainoastaan psykoosiin. Elina Haapaniemen väitöstutkimus kertoo, että perhevuorovaikutus on keskeinen ympäristötekijä, joka tätä lasten riskiä lisää. Sitä on tutkittu vain vähän verrattuna aikuistuvien, psykoosiin sairastuvien perheen lapsia koskevaan tutkimukseen. Myös lasten kokemuksia on tutkittu ja heidän selviytymistään myöhemmin aikuisuudessa.
Haapaniemi tutki väitöstyössään 15 perhettä, joissa vanhemmalla on psykoosi ja 15 verrokkiperhettä, jossa vanhemmalla ei ollut psykoosia. Tutkimuksessa käytettiin tunnettuja perhevuorovaikutuksen arviointiasteikkoja, Oulun perhearviointiskaalaa (OPAS), Olsonin ympyrämallia ja Global Assessment of Relational Functioning -asteikkoa (GARF). Lisäksi perheitä arvioitiin kliinisen kokemuksen mukaan ja tarkastelemalla perheiden nonverbaalia vuorovaikutusta.
Kaikilla kolmella arviointiasteikolla sekä kliinisesti arvioimalla todettiin, että perheen toimintakyky on huonompi silloin, kun perheen vanhempi sairastaa psykoosia verrattuna perheisiin, joissa vanhemmalla ei ole psykoosia. Tämä näkyi esimerkiksi perheen kommunikaatiossa, tunneilmastossa, rakenteessa ja toimintakyvyssä.
Sellaisten perheiden tunnistaminen, joissa vanhempi sairastaa psykoosia, on tärkeää, jotta näille perheille voitaisiin tarjota apua. Näin lasten riskiä voitaisiin alentaa. Tutkimuksen tuloksilla on siis ennalta ehkäisevää merkitystä. Nonverbaalin osatutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että yleislääkärin koulutuksella voidaan perusterveydenhuollossa seuloa näitä perheitä. Erikoissairaanhoidossa voidaan perusteellisemmin paneutua näiden perheiden ongelmakohtiin ja siten auttaa koko perhettä.
Psykiatrian erikoislääkäri Elina Haapaniemen psykiatrian alaan kuuluva väitöskirja Vanhemman psykoosi ja perhe tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnassa perjantaina 6.3.2020 klo 12 Tampereen yliopiston Arvo-rakennuksen auditoriossa F114, Arvo Ylpön katu 34, Tampere. Vastaväittäjänä toimii professori Jyrki Korkeila, Turun yliopisto. Kustoksena toimii professori Olli Kampman, Tampereen yliopisto.
Väitöskirjaan voi tutustua osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1458-3
Kuva: Ulla Aurio
Järjestäjä
Tampereen yliopisto