Äkillinen aivoverenkiertohäiriö on merkittävä sairastavuuden ja kuolleisuuden aiheuttaja teollistuneissa yhteiskunnissa. Jos tukos sijoittuu suureen aivovaltimoon eli sisempään kaulavaltimoon, keskimmäisen aivovaltimon tyviosaan tai kallonpohjavaltimoon, on ennuste huono etenkin hoitoon pääsemisen pitkittyessä. Näissä tilanteissa perinteinen laskimonsisäinen liuotushoito on melko tehotonta, mutta tukoksen mekaaninen poistaminen onnistuu lähes joka kerta. Kyseiset toimenpiteet on Suomessa keskitetty yliopistosairaaloihin. Tämä haastaa hoitoketjun järjestämistä silloin, kun potilas sairastuu vaikeaan aivohalvaukseen keskussairaala-alueella, kaukana yliopistollisesta sairaalasta.
Pauli Vuorisen väitöstutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten potilaan hoitopolkua voitaisiin tiivistää ja viivettä hoitoon pääsyssä lyhentää silloin, kun potilas tulee keskussairaala-alueelta. Tätä varten tutkittiin hätäpuheluiden sisältöä sellaisissa ensihoitotehtävissä, joissa ensihoitaja epäili potilaan kärsivän suuren aivovaltimon tukoksesta. Tarkoituksena oli selvittää, olisiko mahdollista tunnistaa vaikea aivohalvausoireisto jo hätäpuhelun aikana esimerkiksi halvaukseen liittyvän katseen pakkokäännön avulla ja millaisia asiasanoja hätäpuhelun soittajat tuovat esille puhelun aikana.
Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin, miten lääkärihelikopterin käyttäminen potilaan kuljetuksessa muuttaa potilaan kuljettamiseen kuluvaa aikaa. Lääkärihelikopteri- ja ambulanssikuljetusten kestoja verrattiin tilanteissa, joissa ensihoitotehtävä sijoittui Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin alueelle ja tukoksen mekaaninen poistaminen tehtiin Tampereen yliopistollisessa sairaalassa.
Tutkimuksessa ilmeni, että hätäpuheluiden soittajat toivat esille tyypillisiä aivohalvaukseen liittyviä oireita: raajan toimimattomuuden, suupielen roikkumisen ja puhehäiriön. Erityisesti puheoire kuvautui monissa puheluissa hyvin vaikeana.
– Vaikeaan aivoinfarktiin liittyvää katseen pakkokääntöä ei aina kysytty hätäpuhelun soittajalta. Kun se mainittiin, diagnosoitiin potilaalla lähes poikkeuksetta suuren aivovaltimon tukos. Voidaan kuitenkin todeta, että aivoverenkiertohäiriötä koskevan hätäpuhelun tehtävänkäsittelyohje ei toiminut suuren suonen tukoksesta kärsivän aivoinfarktipotilaan tunnistamisessa, Vuorinen kertoo.
Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin alueelta Tampereelle hoitoon tuotujen aivoinfarktipotilaiden hoitoon pääseminen nopeutui, kun potilas siirrettiin Seinäjoen keskussairaalasta ambulanssilla helikopterin kyytiin. Jos potilas tuotiin ensihoitotehtävältä hoitoon suoraan Tampereelle, ei helikopterikuljetuksella juurikaan saavutettu aikahyötyä.
– Vaikka helikopterin käyttäminen ei nopeuttanut kaikkien potilaiden hoitoon pääsyä, saattoi ensihoitopalvelu järjestelmänä hyötyä siitä, että Etelä-Pohjanmaan ambulanssi pääsi palaamaan aiempaa nopeammin omalle asemapaikalleen. Hätäkeskuspäivystäjien koulutukseen panostamalla ja lääkärihelikopterin hälytyskriteerejä muokkaamalla voidaan aikasäästöstä saada tulevaisuudessa vielä merkittävämpi, Vuorinen sanoo.
Väitöstilaisuus perjantaina 23. elokuuta
Lääketieteen lisensiaatti Pauli Vuorisen lääketieteen alaan kuuluva väitöskirja Streamlining a Thrombectomy Candidate’s Care Outside the Hospital District of a Comprehensive Stroke Centre – Focus on the Emergency Call and Expedited Transportation with Helicopter Emergency Medical Services tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnassa Finn-Medi 5 -rakennuksen auditoriossa (Biokatu 12, Tampere) perjantaina 23.8.2024 klo 12. Vastaväittäjänä toimii professori Jouni Kurola Itä-Suomen yliopistosta ja kustoksena professori Johanna Hästbacka Tampereen yliopiston lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnasta.