Päätöksentekolaboratorio tuo koeasetelmat politiikan tutkimukseen
– Teemme täällä perustutkimusta emmekä tutki arkipäivän politiikkaa. Tutkimme hyvin perustavanlaatuisia prosesseja kuten sitä, miten kannustimet vaikuttavat päätöksentekoon, kertoo Tampereen yliopiston valtio-opin professori Kaisa Herne.
Herne on mukana Tampereen ja Turun yliopistojen sekä Åbo Akademin FIRIPO-konsortiossa (The Finnish Research Infrastructure for Public Opinion), joka sai akatemiarahoituksen päätöksentekolaboratorioiden perustamiseen ja erilaisiin osallistujapaneeleihin, joita voidaan käyttää kyselytutkimuksissa.
Turun laboratorio on ollut käytössä jo 2000-luvun alkupuolelta saakka. Tampereen laboratorio käynnistyy tänä vuonna.
Ulkonaisesti päätöksentekolaboratorio muistuttaa tavallista tietokoneluokkaa, jossa päätelaitteet ja työpisteet on erotettu toisistaan harmailla sermeillä. Tampereen laboratorioluokkaan mahtuu 20 osallistujaa. Osa kokeista voidaan toteuttaa myös etäyhteyksin.
Kokeellinen tutkimus alkoi sata vuotta sitten
Kokeellinen yhteiskuntatutkimus ei ole mikään uusi asia. Politiikan tutkimuksessa sitä on käytetty ensimmäistä kertaa jo runsaat sata vuotta sitten. Alkujuuret eivät löydy edes laboratoriosta.
1900-luvun alussa Yhdysvalloissa tehtiin maailmanhistorian ensimmäinen äänestäjien mobilisointitutkimus siten, että osalle äänioikeutetuista lähetettiin äänestämään kehottava postikortti. Toinen osa heistä jäi ilman korttia. Tutkimuksen tulos oli se, että postikorttimanipulointi onnistui oikein hyvin mobilisoimaan äänestäjiä uurnille.
Tällaisia tutkimuksia tehdään nykyisinkin, sillä äänestäjien mobilisointi kiinnostaa edelleen tutkijoita. Postikortit ovat vain vaihtuneet tekstiviesteihin ja Instagramiin.
Tampereen ja Turun päätöksentekolaboratorioiden työ liittyy taloustieteelliseen tutkimusperinteeseen, jossa kokeellinen tutkimus on hyvin suosittua. Alan edustajien joukossa on myös monia nobelisteja. Taloustieteessä on kokeellisesti tutkittu esimerkiksi markkinoita, joista huutokauppamekanismin tutkimus on saanut paljon tunnustusta ja huomiota.
Tampereella kokeellista tutkimusta on tehty myös psykologian tutkijoiden kanssa. Päätöksentekolaboratorion koordinaattorina toimii tutkija Hanna Björkstedt, jonka väitöskirjatyössä yhdistyvätkin psykologian ja politiikan tutkimuksen perinteet.
Päätöksenteko kiinnostaa politiikan tutkijoita
Politiikan tutkijoita kiinnostaa kokeellisessa tutkimuksessa päätöksenteko, joka koskee sosiaalisen intressin merkitystä yhteisessä toiminnassa.
– Miten osallistutaan yhteistyöhön, jos on yksilörationaalista olla osallistumatta mutta ryhmän kannalta rationaalista? Ilmastonmuutoksen torjuminen on hyvä esimerkki, Kaisa Herne sanoo.
Ihminen voi ilmastohuolesta huolimatta ajaa yksityisautolla ja syödä lihaa sillä perusteella, ettei yksi ihminen voi päätöksillään vaikuttaa ilmaston lämpenemiseen.
– Yksilön kannalta on rationaalista olla vapaamatkustaja, mutta jos kaikki tekevät niin, tuleekin ongelmia.
Ilmastonmuutoksesta ja vapaamatkustamisesta voidaan rakentaa päätöksentekolaboratoriossa malli, jossa koehenkilöille luodaan rahallisia kannustimia toisaalta yksilörationaalisuuteen mutta myös kollektiiviseen toimintaan.
Turun päätöksentekolaboratoriossa on kokeiltu diktaattoripeliä, joka tunnetaan yhtenä kaikkein yksinkertaisimmista koeasetelmista. Koehenkilöt arvotaan pareihin, joista toiselle annetaan rahallinen alkupääoma. Hän voi jakaa sen haluamallaan tavalla parinsa kanssa. Hän voi pitää kaiken itsellään tai antaa osan parilleen.
– Diktaattoripeli mittaa sen, onko ihminen itsekäs vai altruistinen tai noudattaako hän jotakin sosiaalista normia, Kaisa Herne kertoo.
Suklaata koehenkilöille
Hanna Björkstedt tutki kokeellisesti asenteen vaikutusta informaation hankintaan.
– Tarjosin kahvia ja annoin kaikille suklaapussin. Ihmiset saivat tehdä niille mitä halusivat. Sai joko syödä tai jättää syömättä, Björkstedt kertoo.
Koehenkilöt saivat valita mieleisensä kymmenestä artikkelikoosteesta, jotka kertoivat suklaan vaikutuksista terveyteen joko neutraalisti, positiivisesti tai negatiivisesti. Sen jälkeen katsottiin, vaikuttaako suklaan syönti tai asennoituminen suklaaseen siihen, millaisia ja kuinka monta artikkelia koehenkilö lukee.
Tulokset eivät olleet yksiselitteisiä senkään vuoksi, että aineisto oli vahvojen johtopäätösten
kannalta liian pieni. Mukana kokeessa oli 42 henkilöä.
Tutkimuksen mukaan informaation tyypillä ja otsikolla oli eniten vaikutusta siihen, kuinka paljon koehenkilöt hankkivat tietoa. Suklaan syönti tai asenne suklaaseen ei sinänsä näyttänyt vaikuttavan informaationhankinnan määrään, mutta suklaan syönnillä kokeen aikana näytti olevan lievää positiivista vaikutusta positiivisista terveysvaikutuksista lukemiseen.
Hyvin positiivinen tai raflaava artikkeli näytti vaikuttavan tiedonhankintaan, kun taas neutraalilla ei ollut juurikaan vaikutusta.
Tarkoittako tulos sitä, että tupakka-askin kylkeen kannattaisi painaa entistä kamalampia kuvia luurangoista, jotta negatiivinen vaikutus monikertaistuisi?
– Niin, se herättää tunteen tai osuu paremmin ja ihminen alkaa kiinnostua asiasta. Kyllä siinä viitteitä oli siihen, mutta tutkimusjoukko oli liian pieni vahvojen johtopäätösten tekoon, Björkstedt sanoo.
Persoonallisuudella yhteys poliittisiin valintoihin
Kaisa Herne ja Hanna Björkstedt ovat selvittäneet persoonallisuuden vaikutusta poliittisiin valintoihin tutkimuksessa, jonka tuloksia ei ole vielä julkaistu.
– Maailmalta löytyy paljon tutkimusta siitä, että persoonallisuudella on yhteys poliittisiin mielipiteisiin. Löytyy tuloksia, että oikeistolaiset ovat tietyntyyppisiä ja vasemmistolaiset tietyntyyppisiä, Kaisa Herne kertoo.
Tutkimuksissa on käytetty viittä eri persoonallisuuden piirrettä, jotka psykologien mielestä karakterisoivat ihmisiä. Ne ovat ekstroverttius eli ulospäinsuuntautuneisuus, avoimuus, tunnollisuus, sovinnollisuus ja neuroottisuus.
Herne ja Björkstedt käyttivät laajempaa skaalaa, jossa persoonallisuutta mitattiin myös kyynisyyden ja manipulatiivisuuden näkökulmasta machiavellistisuutena sekä empatiamittarilla.
Eroa aiempiin tutkimuksiin syntyi myös siitä, että Herne ja Björkstedt tutkivat monipuoluejärjestelmää, kun aiemmat tutkimukset ovat pääosin keskittyneet amerikkalaiseen kaksipuoluejärjestelmään.
Tutkimus ei perustu koeasetelmaan vaan kyselyihin. Aineistona oli eri suomalaistutkimusten yhteydessä kerättyjä kyselyitä, joihin Herne kertoo lisänneensä oman kiinnostuksensa mukaisia persoonallisuusmittareita.
Persoonallisuus näkyy identiteettipolitiikassa
Kaisa Herne sanoo, että tutkimustuloksista ei voi suoraan päätellä, että vasemmistolaisten ja oikeistolaisten persoonallisuudet poikkeaisivat toisistaan ratkaisevasti.
Erityinen kiinnostuksen kohde on siinä, liittyykö viime vuosina suosiota saaneiden populistipuolueiden kannatukseen joku erityinen persoonallisuuden piirre.
– Näyttää siltä, että liittyy. Siinä tutkimuksessa tuomme esiin, että tämän taustalla saattaa olla tietty murros, Herne sanoo.
Perinteisesti äänestäminen on ollut Suomessa hyvin luokkapohjaista siten, että taloudelliset intressit ovat määränneet äänestyskäyttäytymisen. Työväestö on äänestänyt vasemmistoa ja porvarit oikeistoa.
– Nyt julkisuudessa on keskusteltu siitä, että identiteetit tulevat tärkeiksi. On puhuttu postmateriaalisista arvoista kuten ympäristöarvot tai oikeistopopulisteilla nationalismi. Voi olla, että ne ovatkin kiinteämmin yhteydessä persoonallisuuden piirteisiin. Tämä on tavallaan se hypoteesi, mitä me siinä katsomme, Herne sanoo.
Hanna Björkstedt pohtii, että koska persoonallisuuden piirteet ovat suhteellisen pysyviä, niin olisiko poliittinen orientaatiokin tämän vuoksi pysyvämpää nimenomaan persoonallisuuden kautta.
Artikkeli tästä aiheesta on lähdössä kesän alussa julkaistavaksi, joten ennen kesäkuun kuntavaaleja tuloksia ei viedä saada luettaviksi.
Tampereen yliopiston päätöksentekolaboratorio etsii kaiken aikaa uusia koehenkilöitä erilaisiin kokeisiin. Ilmoittautua voi jutun lopussa olevan linkin kautta.
Teksti: Heikki Laurinolli
Kuvat: Jonne Renvall
Tampereen yliopiston päätöksentekolaboratorion rekrytointisivusto
