Erkki Ala-Könni nousi niin kansanmusiikin tutkimuksen kuin laajemminkin kulttuuriperintöpolitiikan keskeiseksi vaikuttajaksi 1950-luvulta alkaen muun muassa poikkeuksellisen lavean tallennustoimintansa ansiosta. Käytännössä Ala-Könnin näkemyksien ja valintojen voi katsoa vahvasti muokanneen ja hallinneen kuvaa suomalaisesta kansanmusiikista erityisesti 1950–1970-luvuilla.
Outi Valo tutkii väitöskirjassaan Ala-Könnin keräämän aineiston tilastollisen ja sisällöllisen analyysin, hänen työnsä dokumentaation ja aikakauden kulttuuripolitiikan tutkimuksen perusteella taustalle hahmottuvia ideologisia käsityksiä kansasta ja kansakunnasta.
– Tutkimuksessani ”kansalliseksi katseeksi” kutsutun ideologian kehitysvaiheiden hahmottaminen auttaa Ala-Könnin keräämien aineistojen luonteen ymmärtämistä, niihin liittyvien valintojen tekemistä näkyväksi sekä nationalistisen ideologian osuutta suomalaisessa kansanmusiikintutkimuksessa, Valo kertoo.
Kuva yhtenäisestä kansasta alkoi rakoilla 1960-luvun puolivälissä
Ala-Könni kohdensi tallennustyönsä 1940- ja 1950-luvuilla monien muiden perinnetieteiden tutkijoiden tavoin varsinkin Etelä- ja Keski-Pohjanmaalle, talonpoikaiseen Suomeen. Aiemmin fennomanian perintönä painottunut Itä-Karjalan alue jäi sotien jälkeen uusien rajojen taakse.
– Juuri tämä keruutyön painotus kertoo pyrkimyksestä luoda yhtenäinen ja eheä kuva kansasta, sillä Ala-Könni ei ollut yksin talonpoikaista Suomea korostaessaan, Valo toteaa.
Todellisuudessa kansa ei ollut niin eheää kuin kokoelmat antavat ymmärtää. Jo yksin sisällissotaa koskeva muistitieto jakoi kansaa. Ala-Könnin keruutyössä talonpoikaisen idyllin ihanne alkoikin murtua, kun hän aloitti neuvottelut kokoelmiensa siirrosta osaksi Tampereen Yhteiskunnallista Korkeakoulua ennen 1960-luvun puoliväliä. Tähän vaikuttivat Yhteiskunnallisen Korkeakoulun, sittemmin Tampereen yliopiston sisällä painottuneet sosiologiset virtaukset. Erityisesti nuoremman ikäpolven sosiologit painottivat ristiriitojen tunnistamista osana yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisua. Tämä oli selkeä sysäys, jonka myötä Ala-Könnin keruutyö laajeni kaupunkeihin ja huomioi myös sisällissodan molempien osapuolten tulkinnat.
– Tampereen yliopiston sosiologian oppiaineella oli siis merkittävä vaikutus myös perinteenkeruun monipuolistumiseen, Valo painottaa.
Arkistoidussa perinteessä on aina kyse valinnoista
Perinteen keräämistä ja tallentamista leimasivat Suomessa 1800-luvulta aina sotienjälkeiseen aikaan asti ihanteet, joissa luku- ja kirjoitustaidottomuutta pidettiin aitouden takeena, mutta samalla kansa kuvattiin sivistyneistöön nähden alemmalle tasolle. Kansanperinteen tutkija ja tallentaja Erkki Ala-Könni noudatti tätä näkemystä aina 1960-luvulle asti ja korosti kansanmusiikin esittäjien nuotinlukutaidottomuutta.
Kansanmusiikkiliikkeen vahvistuessa 1960-luvun lopulta alkaen Ala-Könni ryhtyi kuitenkin tukemaan uuden kansanmusiikin luomista, mikä mursi aiempaa erontekoa kansan ja sivistyneistön välille. Tilanne ei silti ollut edelleenkään joka suhteessa tasa-arvoinen, mikä arkistokokoelmissa näkyy erityisesti naisten, alkuperäisväestön ja vähemmistöjen asemaa tarkasteltaessa.
– Erityisesti naiset saivat esiintyä tallennetuilla äänitteillä pikemminkin kertojina kuin muusikoina. Arkistokokoelmien sisältöjen lisäksi tutkimukseni pyrkiikin tuomaan esiin myös ”arkistojen hiljaisuuksia” ja uusia keinoja arkistoista puuttuvien ilmiöiden esiin nostamiseksi, Valo kertoo.
Outi Valo (os. Puustinen)
- Syntynyt ja opiskellut peruskoulun Nilsiässä
- Valmistunut ylioppilaaksi Kuopion musiikkilukiosta 2002
- Valmistunut maisteriksi Jyväskylän yliopistosta 2008 pääaineena musiikkitiede
- Asuu Kaustisella ja työskentelee Kansanmusiikki-instituutissa
- Väittelee filosofian tohtoriksi Tampereen yliopistossa 11.3.2022
Maisteri Outi Valon musiikintutkimuksen oppiaineeseen kuuluva väitöskirja Kansanmusiikin keruu ja kansallinen katse: Erkki Ala-Könnin tallennustyö toisen tasavallan Suomessa vuosina 1941–1974 tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunnassa perjantaina 11.03.2022 klo 12 Pinni B -rakennuksen luentosalissa 1096, Kanslerinrinne 1, Tampere.
Vastaväittäjänä toimii professori emeritus Pertti Anttonen Itä-Suomen yliopistosta. Kustoksena toimii professori Tarja Rautiainen-Keskustalo Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunnasta.
Väitöskirjaan voi tutustua osoitteessa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2318-9
Väitöstilaisuutta voi seurata myös etänä (Panopto).
Kuva: Samuli Valo