Väitös

Ortodonttis-kirurginen hoito vaikuttaa potilaiden elämänlaatuun

Tohtori
Hampaiden oikomishoitoa ja leukojen leikkaushoitoa yhdistävä, ns. ortognaattinen hoito tähtää vakavien leukojen välisten ja hammaskaarten välisten epäsuhtien korjaamiseen ja potilaiden elämänlaadun kohentamiseen. Psykologian lisensiaatti Outi Alanko seurasi väitöstutkimuksessaan potilaita hoitoa edeltävästä tilanteesta siihen asti, että leikkauksesta oli kulunut vuosi, jotta voitiin selvittää, oliko hoidolla vaikutusta potilaiden kokemaan hyvinvointiin.

Vakavat leukojen väliset ja hammaskaarten väliset epäsuhdat vaikuttavat potilaiden suun terveyteen ja toimintaan sekä elämänlaatuun.  Hoito alkaa tavallisesti oikomishoidolla, jota seuraa joko ylä- tai alaleuan tai molempien leukojen leikkaus. Oikomishoito jatkuu vielä leikkauksen jälkeen. Keskimäärin hoito kestää noin 2,5 vuotta, mutta yksilöllinen vaihtelu on suurta. Tärkeimmät syyt hoitoon hakeutumiselle ovat purennan toiminnan, potilaan itseluottamuksen ja hampaiston ulkonäön parantuminen.

Tutkimuksessa oli alkutilanteessa mukana 60 potilasta, joille oli tehty lähete joko Tampereen yliopistollisen sairaalan suu- ja leukasairauksien poliklinikalle tai Turun yliopistollisen sairaalan suu- ja leukasairauksien klinikalle ortognaattisen hoidon tarpeen arviota varten.

Tutkimuksessa potilaista kerättiin tietoja ennen hoitoa, hoidon aikana ja hoidon jälkeen. Potilaiden hyvinvointia seurattiin heidän täyttämiensä itsearviointilomakkeiden avulla. Lomakkeilla kartoitettiin sairausspesifiä elämänlaatua, itsetuntemusta, psyykkistä joustavuutta, psykiatrisia oireita ja kehonkuvaa. Lisäksi potilaat täyttivät päiväkirjalomakkeita, joissa kysyttiin muun muassa heidän kokemiaan tunteita. Potilaiden vastauksia verrattiin terveiden nuorten aikuisten vastaaviin tietoihin sekä kansallisiin viitearvoihin. Verrokit, joita oli lähtötilanteessa 29, olivat Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiössä suun terveystarkastuksessa käyneitä ensimmäisen vuoden opiskelijoita.

Tulokset osoittivat, että monet potilaista selviytyivät ennen hoitoa hyvin leukojen epäsuhdan kanssa, vaikka siitä aiheutui vaikeuksia esimerkiksi haukatessa ja pureskellessa. Kun potilaat jaettiin kahteen ryhmään sen perusteella, miten he arvioivat oman hampaistonsa ulkonäköä, elämänlaatu ja kehonkuva olivat verrokeita heikompia niillä potilailla, jotka arvioivat hampaistonsa ulkonäön huonommaksi. Lisäksi potilaiden hyvinvoinnissa tapahtui muutoksia hoidon aikana: oikomishoidon aloittamisen jälkeen suun toiminnassa oli aiempaa enemmän hankaluuksia, potilaiden psyykkinen joustavuus väheni, itsetunto laski ja psykiatriset oireet lisääntyivät.

Vuosi leukaleikkauksen jälkeen potilaiden elämänlaatu ja kehonkuva olivat kuitenkin paremmat kuin alkutilanteessa ja psykiatrisia oireita oli vähemmän. Itsetunnossa tai psyykkisessä joustavuudessa ei tapahtunut muutoksia lähtötilanteeseen verrattuna. Vuoden kuluttua leikkauksesta potilaiden hyvinvointi näyttäytyi myös samankaltaisena tai parempana kuin verrokeiden, vaikka se ennen hoitoa oli ollut heikompi kuin verrokeilla.

Kokonaisuutena arvioiden hoidolla on potilaille useita positiivisia vaikutuksia.

- Hoito voi kuitenkin olla ajoittain raskasta ja heikentää väliaikaisesti potilaiden hyvinvointia. Tämä on tärkeää huomioida potilaiden informoinnissa, jotta potilaat osaavat varautua muutoksiin ja arvioida, riittävätkö omat voimavarat hoidon läpikäymiseen, Alanko toteaa.

PsL Outi Alangon psykologian alaan kuuluva väitöskirja Psychosocial Well-Being of Orthognathic Patients tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa perjantaina 7.2.2020 klo 12 alkaen Virta-rakennuksen auditoriossa 109, Åkerlundinkatu 5. Vastaväittäjänä toimii psykologian dosentti Sanna Sinikallio Itä-Suomen yliopistosta. Kustoksena toimii professori Martti T. Tuomisto.

Väitöskirjaan voi tutustua osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1429-3