Väitös

Organisaatiot yhdistyvät: Pelkkä rationaalinen ajattelumalli ei toimi

Suomen oikeushallintoa on sopeutettu valtionhallinnon tuottavuus- ja säästötoimenpiteisiin monenlaisilla rakenneuudistuksilla. Käytännössä tämä on merkinnyt tuomioistuinten yhdistämisiä. Viimeiset käräjäoikeuksia koskeneet rakenneuudistukset ovat tapahtuneet vuonna 2010 ja nyt vuoden 2019 alussa. Hallinnon muutoksia näytetään suunniteltavan ja toteutettavan edelleen rationaalisen muutosajattelun mukaisesti. Tästä meillä on paljon todisteita niin kirjallisuudessa kuin käytännössäkin. Rationaalinen malli ei vaan enää toimi sellaisenaan.

Muutosteoriassa vallitseva rationaalinen ajattelumalli perustuu uskoon muutoksen lineaarisesta etenemisestä ja johdon tekemien päätösten rationaalisuudesta. Yhä edelleen uskotaan, että organisaation ylimmällä johdolla on kyky suunnitella organisaatiossa tapahtuvat muutokset, vaiheistaa ne ja toteuttaa ne lineaarisesti vaiheittain. Edelleen elää usko universaaliin rationaaliseen päätöksentekoon, usko kykyyn täsmällisten tavoitteiden asettamisesta ja kykyyn viedä muutos läpi ihmisiä ylhäältä ohjaamalla, objekteina. Nykypäivän muutos on kuitenkin monimutkainen, sekava ja yllätyksellinen ilmiö. Muutokset koskevat ihmisiä ja ne edellyttävät ihmisten sitoutumista muutosten toteuttamiseen. Osallistuminen on keskeinen sitoutumista lisäävä toiminto. Muutosta on osattava lähestyä inhimillis- rationaalisesti.

Tämä tulos nousee esiin hallintotieteiden maisteri Jorma Hirvosen käräjäoikeuksien yhdistämistä koskevasta laadullisesta tutkimuksesta, jonka aineistona oli eri käräjäoikeuksista 25:n yhdistymisen kokeneiden, sekä käräjäoikeuksien johtoa, että henkilöstöä edustaneiden henkilöiden haastattelut ja muu yhdistymiseen liittyvä aineisto.

Rationaaliset mallit ovat saaneet paljon kritiikkiä osakseen. Usko täydelliseen rationaalisuuteen ja rationaaliseen päätöksentekoon on kyseenalaistettu, samoin kuin usko muutoksen lineaariseen etenemiseen ja ohjattavuuteen. Muutosten sisäinen logiikka on monimutkaistunut. Ihmiset eivät myöskään enää ole muutoksien objekteja, vaan omaa elämäänsä ja tilanteitansa luovia aktiivisia vaikuttajia. Näin myös työelämän organisaatioissa, joista edelleen kantautuu liiankin usein tietoa muutosten epäonnistumisesta ja huonosta, jopa autoritäärisestä johtamisesta ja huonosta työilmapiiristä.

Hirvonen on kysynyt tutkimuksessaan, soveltuvatko rationaalis- lineaariset muutosmallit enää sellaisenaan muutosten toteuttamiseen, vai pakottaako uusi käsitys muutosten luonteesta ja ihmisten olemuksesta miettimään, mitä tarvitaan rationaalis- lineaariseen ajattelumalliin lisää tai sen tilalle. Tutkimuksen peruskysymykseksi nousi, millaisia jännitteitä rationaalis- lineaarinen ajattelu muutosten ohjenuorana kohtaa nykymuutosten sisällössä ja toteuttamisessa.

Väitöstutkimuksen tuloksena Hirvonen toteaa, että rationaalis- lineaarinen toteutusmalli ei kykene ohjaamaan nykymuutoksia eikä organisaatioiden yhdistymisiä sellaisenaan, vaan se törmää todellisessa muutoksessa erilaisiin jännitteisiin, joita esiintyy koko muutosprosessiin ja prosessin eri vaiheisiin liittyen. Organisaatioiden yhdistymistä koskevissa muutoksissa jännitteet myös ketjuuntuvat siten, että jo yhdistymisprosessin alussa tehdyt virheet tai huonot ratkaisut kertaantuvat muutosprosessin kuluessa ja vähentävät mahdollisuutta uuden organisaation tulevalle toimivuudelle ja yhteisöllisyydelle. Yhdistyminen on erityinen muutos.

Yhdistymisprosessin läpivieminen korostaa ihmisten kohtaamisen ja ihmisten johtamisen tärkeyttä. Johdon on omaksuttava muutosjohtamista tukeva johtamistapa, osallistettava ja sitoutettava henkilöstö mukaan muutokseen. Ihminen on yhdistymismuutoksen keskiössä. Johtamisen tulee olla tasapuolista ja oikeudenmukaista. Organisaatioiden yhteensovittamisessa on noudatettava oikeudenmukaisuutta ja tasapuolisuutta sisältäviä muutosarvoja. Yhdistymisissä, samalla kun rakennetaan uutta organisaatiota, syntyy myös uusi työyhteisö ja sen pohjalta myös yhtenäinen organisaatiokulttuuri. Johtamiselle syntyy myös uusia osaamisvaatimuksia. Tutkimus painottaa erityisesti muutostilanteisiin ja muutosten johtamiseen liittyvän psykologisen ymmärryksen tarvetta. Tutkimus suosittelee inhimillis- rationaalista ajattelumallia uudeksi muutosjohtamisen käsitteeksi.

Tutkijan kiinnostus tuomioistuinten yhdistämiseen pohjautuu hänen pitkäaikaiseen työskentelyynsä oikeusministeriön koulutuspäällikkönä. Tutkija on toteuttanut monia uudistuksia ja muutosjohtamishankkeita henkilöstön kanssa tehtävän yhteistyön toimintamallilla. Yhdistyminen onnistuu vaan johdon ja henkilöstön yhteistyöllä.

HTM Jorma Hirvosen hallintotieteen alaan kuuluva väitöskirja Rationaalisuuden jännitteet lineaarisessa muutosprosessissa. Laadullinen tutkimus käräjäoikeuksien yhdistämisestä tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston Johtamisen ja talouden tiedekunnassa perjantaina 8.11.2019 klo 12 alkaen Pinni B - rakennuksen luentosalissa 1100, Kanslerinrinne 1. Vastaväittäjänä toimii professori Pirkko Vartiainen Vaasan yliopistosta. Kustoksena toimii professori emeritus Risto Harisalo Tampereen yliopistosta.

 

Väitöskirjaan voi tutustua osoitteessa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1284-8

Kuva: Jarmo Hirvonen