Tutkimus

Opiskeluyhteisön tuki vahvistaa insinööriopiskelijan uskoa omiin kykyihinsä

Yli-Rämi ja Tapani_Saara Lehtonen
"Vertaisilta oppiminen on tärkeää, on sitten kyse insinööriopinnoista tai mopolla ajamisesta", Annukka Tapani ja Heikki Yli-Rämi pohtivat.
Kun opiskelija saa tukea omalta opiskeluyhteisöltä heti opintojensa alkuvaiheessa, se vahvistaa hänen uskoaan selvitä tulevissa työtehtävissä.

Tampereen ammattikorkeakoulussa insinööriopiskelijoita opettavan lehtori Heikki Yli-Rämin mielestä perinteinen käsitys tekniikan opiskelijasta tiedon vastaanottajana ja sen itsenäisenä käsittelijänä ei pidä enää paikkaansa.

Oman opiskeluyhteisön merkitys opintoihin kiinnittymisessä näkyi selvästi TAMKin sähkö- ja automaatiotekniikan ensimmäisen vuoden opiskelijoille tehdyssä tutkimuksessa.

Opiskelua ja opiskeltavaa alaa kohtaan koettuun kiinnittymiseen vaikuttaa keskeisesti opiskelijan käsitys itsestään: miten hän luottaa omaan kykyynsä kehittää itselleen sellaista asiantuntijaosaamista kuin alan työtehtävissä tarvitaan. Itsensä tutkiskelu heti opintojen alussa on tärkeää myös siksi, että se voi herättää huomaamaan, ettei opiskeltava ala välttämättä olekaan se oma, jolloin opiskelija havahtuu hakemaan ohjausta omalle urasuunnittelulleen.

– Minäpystyvyys on uskoa omiin kykyihin. Se on uskoa siihen, että voi luottaa selviävänsä myös uusissa tilanteissa. Samalla se on myös kykyä tunnistaa omia kehittämisen kohteitaan, Yli-Rämi kertoo.

Minäpystyvyydeksi määriteltyä ominaisuutta voidaan tukea korkeakouluympäristössä tarjoamalla onnistumisen kokemuksia ja vertaiskokemuksia sekä sosiaalista tukea ja positiivista palautetta. Opiskelija tarvitsee tukea etenkin opintojen alkuvaiheessa.

Opiskeluyhteisöllä on merkitystä

Heikki Yli-Rämi ja yliopettaja Annukka Tapani kuuluvat TAMKin LeGiT-tutkimusryhmään, joka selvitti uusilta sähkö- ja automaatiotekniikan insinööriopiskelijoilta, miten muilta opiskeluyhteisön jäseniltä saatu tuki heidän minäpystyvyyteensä vaikuttaa.

– Tutkimuksemme tukee sitä, että tekniikan opiskelijoilla on suuri tarve yhdessä ohjautumiseen ja vertaisuuteen. He myös kokevat yhdessä tekemisen hyvin antoisana, Yli-Rämi ja Tapani kertovat.

Opiskelijat näkevät opiskeluyhteisönsä hyvin laajasti. Se käsittää oman ryhmän opiskelukaverit, vertaistuutorit, tutkinto-ohjelman vanhemmat opiskelijat ja alumnit mutta myös heidän kanssaan työskentelevän opetus- ja ohjaushenkilöstön.

Tulokset vahvistivat Yli-Rämin kokemusperäisiä havaintoja, mitä hän on oman opettajuutensa, yhdeksän vuoden aikana tehnyt.

– Ehkä eniten yllätti se kypsyys, mikä niissä vastauksissa opiskelijoilla oli. Opiskelijat ovat muuttuneet avoimimmiksi ja keskustelevimmiksi. He haastavat myös meitä opettajia ja jakavat omia kokemuksiaan muille opiskelijoille.

LeGiT-tutkimusryhmän kysely toteutettiin opiskelijaryhmälle työelämävalmiuksia käsittelevän opintojakson loppuvaiheessa. Oleellinen osa jaksoa oli ohjattu yhteisöllinen toimialaan perehtyminen. Opiskelijat pohtivat yhdessä, mitä osaamisia alalla vaaditaan ja miten näitä osaamisia lähdetään opintojen aikana tavoittelemaan.

Kohti vertaisohjautuvuutta

Tekniikan alalla aloittavista insinööriopiskelijoista noin puolet tulee ammattiopistotaustalta ja puolet on lukion käyneitä. Ammattiopistotaustaisilla opiskelijoilla on käytännön osaamista ja myös jo jonkin verran alalla tarvittavaa asiantuntijuutta. Lukion käyneillä opiskelijoilla matemaattis-luonnontieteellinen osaaminen on vahvempaa.

– Yhdistelmä on hyvä, sillä opiskelijat pääsevät opintojen alkuvaiheesta eteenpäin toinen toistaan tukien. He pystyvät jeesaamaan toisiaan eri haasteissa ja tukevat yhteisöllisesti toinen toistaan, Yli-Rämi sanoo.

Opiskelijoiden keskinäinen solidaarisuus niin oman opiskeluryhmän sisällä, vertaistuutoreiden kanssa kuin vanhempien opiskelijoiden kesken korostui opiskelijoiden vastauksissa. Opiskelijat kokivat avun pyytämisen ja tarjoamisen luontevaksi. He kokivat myös ryhmien vertaistuutoreilta saadut konkreettiset neuvot ja ohjeet tärkeäksi osaksi oman osaamisen rakentamista.

LeGiT-tutkimusryhmän vetäjän ja opettajankoulutuksessa yliopettajana toimivan Annukka Tapanin mielestä vertaisopettajuutta voisi käyttää rohkeammin tekniikan opetuksen tukena. Opettaja ei ole ainoa tiedon airut. Vertaistaan opettamalla opitut asiat jäsentyvät vielä selkeämmin.

– Kun opiskelija pystyy opettamaan, ohjaamaan ja auttamaan muita hänen omakin osaamisensa kehittyy. Osaaminen tulee näkyväksi hänelle itselleen ja muille.

Entä jos opetus siirtyy verkkoon

Tutkimuksen ajankohta osui keväällä vaiheeseen, kun TAMKissa siirryttiin koronapandemian vuoksi etäopetukseen. Tällä hetkellä tutkijoita kiinnostaa myös se, miten opiskelijan minäpystyvyyttä voidaan vahvistaa etäopetuksessa.

– Mitkä olisivat ne keinot, millä opiskelijaa pystytään tukemaan, jos joudutaan kokonaan opettamaan verkossa. Silloin opiskeluyhteisö ei ole samaan tapaan fyysisesti läsnä kuin toimittaessa kampuksella, Tapani ja Yli-Rämi pohtivat.

LeGiT-tutkimusryhmän työ liittyy myös laajemmin tekniikan opetuksen kehittämismahdollisuuksien tarkasteluun. Tutkimuksen yhtenä tavoitteena on opettajuuden kehittäminen perinteisestä opettajajohtoisesta opettamisesta yhteistoiminnalliseen oppimiseen, jossa opiskelijat ottavat aktiivisesti vastuuta osaamisensa kehittymisestä.

Artikkeli TAMKjournal-verkkolehdessä: Opiskeluyhteisön merkitys minäpystyvyyden kehittymisessä 

 

Tampereen ammattikorkeakoulun LeGiT – Learning & Growth in Teams -tutkimusryhmä aloitti toimintansa vuoden 2020 alussa.

Laaja-alaisen tutkimusryhmän muodostavat Annukka Tapani (ammattipedagogiikka), Timo Nevalainen (liiketalous), Vesa Joutsen (hyvinvointi ja terveys) ja Heikki Yli-Rämi (tekniikka). Tutkimusryhmä keskittyy tiimeissä tapahtuvan kasvun ja oppimisen tutkimiseen erityisesti ammatti- ja aikuiskasvatuksen, sekä työelämän konteksteissa. Tutkimusryhmän yksi kiinnostuksen kohde on opiskelijoiden tiimeissä tapahtuva kasvu.

Teksti: Arja Hautala
Kuva: Saara Lehtonen