Opettajien vuorovaikutustaidot keskeisiä kiusaamisen ehkäisyssä
Tilastojen mukaan koulukiusaaminen on vähentynyt viime vuosina. Suuntauksesta on kiitelty erityisesti Turun yliopistossa kehiteltyä KiVa koulu -toimenpideohjelmaa, joka on otettu käyttöön yli 900 koulussa.
Edelleen kuitenkin varovastikin arvioiden keskimäärin joka kymmenes lapsi tai nuori on joutunut säännöllisesti kiusatuksi koulussa. Joissain kouluissa luku on vielä huomattavasti synkempi.
Todellisuus voi olla tilastoja karumpi esimerkiksi siksi, että sosiaalinen media on synnyttänyt uusia kiusaamisen muotoja, jotka jäävät usein opettajilta ja vanhemmilta piiloon.
– Kyllä yleinen näkemys asiantuntijoiden kesken sekä Suomessa että maailmalla on se, että kiusaaminen on lisääntynyt, toteaa kasvatustieteen professori, koulutuksen varadekaani Marita Mäkinen Tampereen yliopiston kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnasta.
– Tuoreeseen kansainväliseen tutkimukseen osallistuneista vanhemmista jopa puolet koki, että heidän lastaan on kiusattu koulussa ja että lapsi pelkää osaa luokkatovereistaan.
Yhteiset pelisäännöt tärkeitä
Koulukiusaamista alettiin tutkia ja sen ehkäisemiseen satsata 1990-luvulla. Nykyisin kouluilla on käytössä monenlaisia kiusaamisen ehkäisyyn tähtääviä toimia.
– Kiusaamista pyritään ehkäisemään esimerkiksi tukioppilastoiminnalla ja välituntivalvonnan tehostamisella. Kiusaamistapauksia ratkotaan yhä useammin vertaissovittelussa, jossa mukana ovat sekä kiusaaja että kiusattu ja mielellään myös lasten vanhemmat, Mäkinen kertoo.
Mäkisen mukaan on tärkeää, että aihetta pidetään kouluissa aktiivisesti esillä ja siitä keskustellaan sekä opettajien, oppilaiden että vanhempien kanssa.
– Koulussa pitää olla selkeät toimintamallit ja yhteiset pelisäännöt, jotka ovat sekä henkilökunnan että oppilaiden tiedossa. Mitään kiusaamista ei saa katsoa läpi sormien.
KiVa koulu -toimenpideohjelma auttaa juuri yhtenäisten toimintamallien luomisessa. Se tarjoaa koulun henkilökunnalle tietoa kiusaamisesta ja siihen puuttumisesta sekä pyrkii sitouttamaan kaikki koulun aikuiset kiusaamisen vastaiseen työhön.
KiVa-lyhenne tulee sanoista kiusaamisen vastainen. Ohjelmaan liittyneissä kouluissa panostetaan erityisesti kiusaamisen ennaltaehkäisyyn muun muassa opettajien ja oppilaiden vuorovaikutustaitoja kehittämällä. Kiusaamisesta keskustellaan säännöllisesti oppilaiden kanssa, ja aiheesta järjestetään oppitunteja ja teemapäiviä.
Ohjelmaa on kiitelty paljon. Se on saavuttanut myös kansainvälistä mainetta, ja se on mukana monissa suomalaisissa koulutusvientihankkeissa.
Ohjelma on kuitenkin saanut osakseen myös kritiikkiä siinä mukana olevissa kouluissa esiin tulleiden laiminlyöntien ja kiusaamistapausten vuoksi.
– Tämä kertoo jälleen kerran siitä, että mikään paketti tai ohjelma sinänsä ei luo turvallista opiskeluympäristöä. Sen tekevät yhteisöt ja ihmiset ja heidän tapansa toimia, Mäkinen sanoo.
Opettaja tarvitsee tunnetaitoja
Opettajankoulutukseen sisältyy paljon lakisääteisiä osioita, jotka pitää mahduttaa tutkinto-ohjelmaan. Ainedidaktiikan, opetusharjoittelun, arviointitaitojen ja kaiken muun opettajan ammattitaitoon suoraan liittyvän sisällön lisäksi koulutuksessa pitäisi kuitenkin Marita Mäkisen mielestä opiskella enemmän myös tunne- ja vuorovaikutustaitoja.
– Kiusaamisen ehkäisyssä kaikkein tärkein opettajan ominaisuus ovat ryhmädynamiikan ymmärrys ja empatiakyky. Mitä enemmän koulussa satsataan sosiaalisiin suhteisiin, sen vähemmän esiintyy kiusaamistakin.
Opettajankoulutuksen valintakokeen soveltuvuusosiossa mitataan jo hakijan empatiakykyä, mutta itse opinnoissa tunnetaidot saattavat jäädä liian vähäiselle huomiolle. Opetusharjoittelu olisi Mäkisen mukaan opiskelijalle oivallinen paikka saada käytännön tuntumaa tunnetaitoihin.
– Luokkahuonetilanteessa oppilaat imevät itseensä paljon muutakin kuin opiskeltavan oppiaineen tietosisältöjä. Opettajan pitäisi pystyä vahvistamaan luokassa myös yhteisöllisyyttä ja oppilaiden omaa empatiakykyä.
– Tiukka tieto-oppimisen, onnistumisten ja tulosten painottaminen luo maaperää kiusaamiselle. Opettajan pitää pystyä näkemään ja auttaa myös muita näkemään arvokas ihminen tietojen ja taitojen takana.
Moniammatilliset tiimit avainasemassa
Mäkisen mukaan kiusaamisen ehkäisyssä ja koulun toiminnan organisoinnissa ylipäätään olisi tärkeää ymmärtää, että opettaja ei voi olla yhtä aikaa opettaja, psykologi, sosiaalityöntekijä ja poliisi. Kouluissa tarvitaan moniammatillisia tiimejä ratkomaan yhteisön ongelmia.
Mäkisen mielestä Tampereen yliopisto voisi hyvin olla se asiantuntijataho, joka alkaisi vaatia kattavampaa ammattikirjoa koulujen henkilöstöön. Jo opettajankoulutukseen olisi hänen mukaansa hyvä sisältyä moniammatillisen yhteistyön harjoittelua.
Tampereen yliopistossa luokanopettajankoulutuksen opetusjaksoihin onkin otettu mukaan yhteisopetusta Tampereen ammattikorkeakoulun (TAMK) ammatillisen erityisopettajakoulutuksen opiskelijoiden ja sosionomiopiskelijoiden kanssa.
– Silmäni kirkastuvat aina, kun kuulen, että luokkahuoneessa on muitakin aikuisia kuin opettaja. Aineen- tai luokanopettajan parina voi tilanteen ja opetettavan ryhmän mukaan olla esimerkiksi koulunkäyntiavustaja, erityisopettaja tai vaikkapa nuorisotyöntekijä, Mäkinen sanoo.
– Myös kiusaamistapausten selvittelyssä tarvitaan usein yhteistyötä yli ammattirajojen. Tärkeässä roolissa ovat näissä tapauksissa opettajan lisäksi usein erityisopettaja, terveydenhoitaja, kuraattori ja koulupsykologi. Myös sosiaali- tai perhetyöntekijän apu saattaa olla joissain tapauksissa tarpeen.
Poliittisessa ja muussa julkisessa keskustelussa koulujen ryhmäkoot nousevat usein keskustelun keskiöön. Moni opettaja kokee, että ylisuuret luokkakoot estävät opettajaa huomioimasta luokan tapahtumia tarpeeksi. Näin myös syrjiminen, kiusaaminen tai muusta syystä johtuva oppilaan paha olo voivat jäädä huomaamatta.
Pieni ryhmä ei kuitenkaan ole Mäkisen mielestä automaattisesti autuaaksitekevä asia.
– Jos opetusmenetelmänä on ainoastaan leuka ja liitu -metodi, ja jos opettaja ei osaa lukea oppilaitaan, heidän erityistarpeitaan ja ryhmän valtasuhteita, ei tilanne välttämättä parane, vaikka ryhmäkoko puolitettaisiin, hän sanoo.
– Toki ryhmäkoollakin on merkitystä. Jos oppilaita on paljon yli 20, hankaluuksilta on hyvin vaikea välttyä.
Kunta korvausvelvolliseksi?
Koulukiusaamista on monenlaista. Se vaihtelee ryhmän ulkopuolelle jättämisestä ja nimittelystä rankkaan fyysiseen väkivaltaan. Kiusaamisella on usein pitkäaikaisia vaikutuksia kiusatun elämään, ja se voi johtaa vakavaan sairastumiseen tai jopa itsemurhaan.
Kiusaaminen voi jäädä koulun henkilökunnalta kokonaan huomaamatta, tai sitä voidaan vähätellä. Kyselyissä on käynyt ilmi, että joskus kiusatun kertomusta kiusatuksi joutumisesta ei uskota tai kiusattua syyllistetään esimerkiksi syyttämällä provosoinnista. Pahimmassa tapauksessa kiusaamiseen osallistuu myös opettaja.
Perusopetuslaki säätää oppilaille oikeuden turvalliseen opiskeluympäristöön. Turvallisuudella tarkoitetaan niin fyysistä kuin henkistä turvallisuutta. Laki velvoittaa kouluja laatimaan suunnitelman kiusaamisen ehkäisemiseksi ja siihen puuttumiseksi. Suomen laissa ei ole kuitenkaan tarkemmin määritelty, kuka, miten ja missä ajassa kiusaamiseen puututaan.
Ruotsin koululainsäädäntö on tässä suhteessa Suomen lainsäädäntöä tarkempi. Siellä kouluja valvoo erityinen koulutarkastusviranomainen, Skolinspektionen.
Ruotsissa kunta voi joutua vahingonkorvausvastuuseen, jos kiusaamisen tultua tietoon asiaa ei ole heti ryhdytty selvittämään ja tehty riittäviä toimenpiteitä kiusaamisen lopettamiseksi. Myös opettajilla ja koulun rehtorilla on laissa asetettuja vastuita. Lapsi- ja oppilasasiaviranomainen BEO voi Ruotsissa mennä kiusatun oppilaan puolesta oikeuteen ja nostaa vahingonkorvauskanteen.
Suomessa BEO:n kaltaista elintä ei ole. Huoltaja joutuu itse kantelemaan kiusaamiseen liittyvästä laiminlyönnistä aluehallintovirastoon tai esimerkiksi eduskunnan oikeusasiamiehelle. Huoltaja voi itse nostaa myös vahingonkorvauskanteen, mutta menestymismahdollisuudet tuomioistuimessa ovat koulukiusaamisasioissa heikot.
Marita Mäkisen mukaan myös Suomeen tarvittaisiin nykyistä selkeämmät toimintamallit kouluissa tapahtuvien laiminlyöntien käsittelemiseksi.
– Kuulostaa aika hurjalta, että huoltaja joutuu itse kantelemaan aviin. Kiusaaminen on kuitenkin rikokseen verrattava teko, johon pitäisi olla nollatoleranssi jokaisessa koulussa.
Teksti: Tiina Wesslin
Kuvat: Jonne Renvall
