Väitös

Opettajankoulutuksen soveltuvuuskokeissa piilee epäkohtia

Soveltuvuuskokeen painoarvo opettajankoulutuksen opiskelijavalinnassa on suuri. Siihen kuitenkin sisältyy tiettyjä epäkohtia: kokeessa arvioitsijoina toimivat opettajankouluttajat esimerkiksi muodostavat piilokiintiöitä ja kohdistavat hakijoihin jopa ristiriitaisia valintakriteereitä. Soveltuvuuskokeen ongelmat tulisi opettajankoulutuksessa ja sen tulevassa yhteisvalinnassa tiedostaa ja pyrkiä korjaamaan.

Kasvatustieteen maisteri Ville Mankki tarkasteli väitöstutkimuksessaan opettajankouluttajien muodostamia opiskelijavalintakriteereitä sekä heidän suoriutumistaan soveltuvuuskokeen arvioitsijoina luokanopettajakoulutuksen opiskelijavalinnassa. Tutkimuksen haastatteluosassa kävi ilmi, että samankin opettajankoulutusyksikön opettajankouluttajat kohdistivat hakijoihin keskenään erilaisia, jopa vastakkaisia vaatimuksia. Kun yksi arvioitsija esimerkiksi korosti valinnassa hakijan nöyryyttä ja vastaanottavaisuutta, arvostikin toinen kriittistä orientaatiota ja kyseenalaistamista.

– Erojen toteutuminen valinnassa aiheuttaa ongelmia paitsi opettajankoulutukselle myös hakijalle, jonka soveltuvuuskoemenestys riippuu ainakin osittain siitä, kenen arvioitavaksi hän joutuu, Mankki sanoo.

Valintakriteereissä oli kuitenkin myös paljon hyvää. Valtakunnallisessa kyselytutkimusosassa selvisi, että valintakriteerit muodostuivat pääasiassa tulevaisuuden opettajuusmääritelmiä myötäileviksi. Opettajankouluttajat pyrkivät soveltuvuuskokeessa valitsemaan koulutukseen muun muassa oman kehittymisprosessinsa ja monimutkaisten toimintaympäristöjen hallintaan kykeneviä hakijoita.

– Kun arvioitsijat lisäksi antoivat vähemmän painoarvoa hakijan aiemmalle opettajakokemukselle ja tietoperustalle, näyttää siltä, että he pyrkivät estämään opettajaksi oppimista siirtymästä opettajankoulutuksen ulkopuolelle, tutkija jatkaa.

Rekisteritutkimusosa taas paljasti yhteensopivuusongelman opettajankoulutuksen ja soveltuvuuskokeen välillä, sillä opettajankouluttajien antamat soveltuvuuskoepisteet eivät juurikaan ennustaneet hakijoiden myöhempää suoriutumista opettajankoulutuksessa. Sen sijaan pisteiden yhteys esimerkiksi arvosanojen keskiarvoon oli negatiivinen – paremmat soveltuvuuskoepisteet ennustivat siis heikompia arvosanoja opettajankoulutuksessa. Tulosten perusteella opettajankouluttajat eivät näytä pystyvän valintavaiheessa tunnistamaan parhaiten opettajankoulutuksessa menestyviä hakijoita.

Lisäksi opettajankouluttajat vaikuttivat muodostavan piilokiintiöitä antaessaan korkeampia soveltuvuuskoepisteitä miehille sekä iäkkäämmille hakijoille. Vaikka valinnan pääasiassa ratkaisevatkin muut tekijät kuin hakijan ikä tai sukupuoli, heikentävät tiedostamatta tai tiedostetusti ylläpidetyt piilokiintiöt hakijoiden yhdenvertaisia mahdollisuuksia tulla valituiksi opettajankoulutukseen.

– Esimerkiksi miesopettajien perään on viime aikoina jälleen haikailtu Opetushallituksessakin. Mikäli miehiä kaivataan kouluun lisää, olisi piilokiintiöiden ylläpitämisen sijaan perustellumpaa pyrkiä aidosti purkamaan niitä esteitä, jotka vähentävät miesten halua hakeutua alalle, Mankki toteaa.

Korkeakoulujen opiskelijavalintoihin on todistusvalinnan painottumisen myötä kohdistunut julkisessa keskustelussa runsaasti huomiota. Opettajankoulutuksessa suurempi muutos on kuitenkin siirtyminen yhteisvalintaan ja yhteiseen soveltuvuuskokeeseen vuonna 2020. Tuolloin opettajankouluttajien rooli opettajankoulutuksen portinvartijoina korostuu entisestään.

Muutoksen myötä soveltuvuuskoemenetelmien ja opettajankouluttajien soveltuvuusarviointiosaamisen kehittämiseen tulisi panostaa entistä enemmän. Myös opiskelijavalintojen tutkimusta olisi opettajankoulutuksessa syytä lisätä. Vahvemmasta valintatutkimuksesta olisi Mankin mukaan hyötyä muillakin aloilla.

– Ainakin se antaisi korkeakouluille välineitä suhtautua kriittisemmin perusteettomaan poliittiseen ohjaukseen, jossa koulutuksen rakenteellisia ongelmia valutetaan opiskelijavalinnoissa ratkaistaviksi.

Ville Mankki on syntynyt Miehikkälässä vuonna 1989. Hän on suorittanut kasvatustieteen maisterin tutkinnon luokanopettajakoulutuksessa Tampereen yliopistossa vuonna 2015. Tällä hetkellä Mankki työskentelee väitöskirjatutkijana Tampereen yliopiston kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnassa.

KM Ville Mankin kasvatustieteen alaan kuuluva väitöskirja Opettajankouluttajat portinvartijoina opettajankoulutuksen opiskelijavalinnassa tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnassa lauantaina 14.12.2019 klo 12 Linna-rakennuksen Väinö Linna -salissa osoitteessa Kalevantie 5. Vastaväittäjänä toimii dosentti Lauri Kemppinen Turun yliopistosta. Kustoksena toimii professori Marita Mäkinen kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnasta.

Väitöskirjaan voi tutustua osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1339-5

Kuva: Annika Tuominen